Marguerite Porete
Yksinkertaisten sielujen kuvastin

 

 

 

 

 

Yksinkertaisten, vain rakkauden halussa ja toivossa elävien tyhjien sielujen kuvastin


Luku 1. Prologi
Luku 2. Rakkauden työstä ja siitä, miksi hän on kirjoituttanut tämän kirjan
Luku 3. Tässä Rakkaus puhuu Pyhän Kirkon käskyistä
Luku 4. Lähimmäisenrakkauden jalosta hyveestä ja siitä, miten se ei tottele muuta kuin Rakkautta
Luku 5. Elämästä jonka nimi on rakkauden rauha tyhjässä elämässä
Luku 6. Miten Rakkauden rauhassa elävä Sielu, jättää Hyveet
Luku 7. Miten tämä Sielu se ei kanna huolta mistään, mikä voi olla
Luku 8. Miten Järki on ihmeissään siitä, että tämä Sielu on jättänyt Hyveet, ja miten Rakkaus ylistää niitä
Luku 9. Miten näillä Sieluilla ei ole omaa tahtoa
Luku 10. Miten Rakkaus kutsuu tätä Sielua kahdellatoista nimellä, Järjen pyynnöstä, aktiiveja varten
Luku 11. Miten, Järjen pyynnöstä, Rakkaus auttaa mietiskelijät tuntemaan tämän Sielun ja ilmaisee yhdeksän kohtaa
Luku 12. Todellinen ymmärrys siitä, miten tämä kirja sanoo eri kohdissa, että Tyhjällä Sielulla ei ole tahtoa
Luku 13. Miten Järki on tyytyväinen selitykseen asioista, jotka ylempänä on sanottu mietiskelijöille ja aktiiveille, mutta kysyy vielä tavallisten ihmisten puolesta
Luku 14. Miten tällä Sielulla on uskon kautta ymmärrys Jumalasta
Luku 15. Tässä puhutaan alttarin pyhästä sakramentista
Luku 16. Tässä Rakkaus vastaa Järjelle siihen mitä on sanonut, että Sielu tietää kaiken eikä tiedä mitään
Luku 17. Tässä Rakkaus vastaa Järjelle siihen mitä on sanonut, että nämä Sielut antavat Luonnolle, mitä tämä pyytää
Luku 18. Miten sellaiset luodut eivät osaa enää puhua Jumalasta
Luku 19. Miten Usko, Toivo ja Lähimmäisenrakkaus kysyvät Rakkaudelta tietoa näistä Sieluista
Luku 20. Rakkaus vastaa Järjelle sanottuaan, että kukaan ei ymmärrä sellaisia Sieluja paitsi Jumala
Luku 21. Rakkaus vastaa Järjen väitteeseen, että tämän kirjan mukaan sellaiset Sielut jättävät Hyveet
Luku 22. Miten tätä Sielua verrataan kotkaan, joka lentää korkealla, ja miten se jättää Luonnon
Luku 23. Miten tällä Sielulla on kaksi tukipilaria, ja miten hän juopuu siitä, mitä hän ei koskaan juo
Luku 24. Milloin sellaiset Sielut ovat Puhtaan Rakkauden oikeamielisessä vapaudessa
Luku 25. Järki kysyy Rakkaudelta, tuntevatko nämä Sielut iloa sisällään
Luku 26. Miten tämä Sielu ei rakasta mitään muuten kuin Jumalan rakkauden tähden
Luku 27. Miten Puhtaan Rakkauden meditaatiolla ei ole kuin yksi tarkoitus
Luku 28. Miten tämä Sielu ui ilon meressä
Luku 29. Järki kysyy Rakkaudelta, milloin tämä Sielu on Rakkauden puhtaassa vapaudessa
Luku 30. Miten Järki sanoo Rakkaudelle että hän saisi tämän Sielun puhumaan Jumalasta kaiken minkä hän voi puhua ja sanoa
Luku 31. Miten Rakkaus rauhoittaa Sielun, koska tämä on antanut puolisolleen kaiken omistamansa
Luku 32. Miten Rakkaus saa sellaiset Sielut pysymään täydessä ymmärryksessä
Luku 33. Sielu on ihmeissään, kun se ajattelee Jumalan hyvyyden lahjoja
Luku 34. Miten Sielu sanoo ettei hän kykene mihinkään
Luku 35. Miten tämä Sielu väittää vastaan Järjelle ja sanoo, että hän on ollut Jumalan rakastama ilman alkua
Luku 36. Miten Sielu on vapaa ja Järjen ylivallan tuolla puolen
Luku 37. Tässä Sielu sanoo, että paratiisissa hänen syntinsä tiedetään hänen suureksi kunniakseen
Luku 38. Kuinka Sielu tunnistaa Rakkauden hienostuneet tavat tunnistaessaan täydellisesti oman kurjuutensa
Luku 39. Kuinka Järki haluaa palvella tätä Sielua
Luku 40. Miten Rakkaus kutsuu tätä Sielua ylivertaisen viisaaksi ja minkä vuoksi
Luku 41. Miten Sielulla ei ole ahdistusta synnistä eikä toivoa hyvästä, jonka hän on joskus tehnyt
Luku 42. Miten Pyhä Henki opettaa, mitä tämä Sielu tietää ja mitä hän tahtoo ja mitä hän omistaa
Luku 43. Miten näitä Sieluja kutsutaan Pyhäksi Kirkoksi ja mitä Pyhä Kirkko voi sanoa heistä
Luku 44. Miten elää Sielu joka kärsii rakkaudesta ja missä tilassa on Sielu, joka on kuollut rakkaudesta
Luku 45. Miten ne, joilla ei ole tahtoa, elävät rakkauden vapaudessa
Luku 46. Miten Sielulla on ymmärrys enemmästä, koska ei omasta mielestään ymmärrä mitään Jumalasta verrattuna Hänen enempään osaansa
Luku 47. Miten Sielu on tullut ymmärtämään tyhjyytensä
Luku 48. Miten ei ole vapaa se Sielu, joka toivoo että Jumalan tahto toteutuisi hänessä hänen kunniakseen
Luku 49. Miten sellainen Sielu, jolla ei ole tahtoa, on jalo
Luku 50. Miten tähän Sieluun on painettu Jumalan jälki kuin leimasin vahaan
Luku 51. Miten tämä Sielu on Jumaluuden kaltainen
Luku 52. Miten Rakkaus ylistää tätä Sielua ja miten hän pysyy jumalallisen rakkauden yltäkylläisyydessä ja runsaudessa
Luku 53. Miten Järki pyytää selvitystä siihen, mitä yllä on sanottu
Luku 54. Miten Järki kysyy, kuinka monella kuolemalla Sielun on kuoltava ennen kuin ymmärtää tämän kirjan
Luku 55. Kuinka Rakkaus vastaa Järjen kysymyksiin
Luku 56. Miten Hyveet valittavat, että Rakkaus suo heille niin vähän kunniaa
Luku 57. Heistä jotka ovat harhautuneiden tilassa ja siitä miten he ovat palvelijoita ja kaupustelijoita
Luku 58. Miten Tyhjät Sielut ovat viidennellä tasolla rakastajansa kanssa
Luku 59. Mistä tämä Sielu on elänyt ja miten ja milloin se on vailla itseään
Luku 60. Miten on välttämätöntä kuolla kolme kuolemaa ennen kuin saavuttaa vapaan, tyhjän elämän
Luku 61. Tässä Rakkaus puhuu Sielun seitsemästä tasosta
Luku 62. Heistä, jotka ovat kuolleet kuolemansynnille ja ovat syntyneet armon elämään
Luku 63. Miten Rakkaus kutsuu moukiksi niitä, joille riittää olla pelastunut
Luku 64. Tässä [Rakkaus] puhuu Sieluista, jotka ovat kuolleet hengen elämältä
Luku 65. Heistä, jotka istuvat korkealla vuorella tuulten yläpuolella
Luku 66. Kuinka Sielu riemuitsee, koska on jättänyt Järjen ja muut Hyveet
Luku 67. Tässä puhutaan maasta, jossa tämä Sielu asuu, ja Kolmiyhteydestä
Luku 68. Miten jumalallisen työn kautta tämä Sielu yhdistyy Kolmiyhteyteen, ja miten hän kutsuu aaseiksi niitä, jotka elävät Järjen neuvojen mukaan
Luku 69. Sielu sanoo tässä, että Hyveiden harjoittaminen on pelkkää huolenpitoa ja työtä
Luku 70. Miten sellainen Sielu on Jumalan armosta se mikä se on
Luku 71. Miten tämä Sielu ei tee mitään työtä Jumalan tähden, eikä itsensä, eikä lähimmäistensä
Luku 72. Tässä puhutaan välimatkasta kadotettujen ja harhautuneiden maasta vapaiden maahan, ja siitä miksi Sielulla on tahto
Luku 73. Miten hengen on kuoltava ennen kuin se menettää tahtonsa
Luku 74. Miksi Rakkaus kutsuu tätä Sielua lyhyellä nimellä ”sielu”
Luku 75. Miten Valaistu Sielu antaa merkityksen yllä mainituille asioille Jeesuksen Kristuksen kirkastuksen antaman esimerkin kautta
Luku 76. Tässä osoitetaan Magdaleenan ja pyhimysten esimerkin kautta, että Sielu ei tunne häpeää synneistään
Luku 77. Tässä Sielu kysyy, onko Jumala asettanut lopun ja rajan Hänen hyvyytensä lahjoille
Luku 78. Miten ne, jotka eivät tottele täydellisyyden opetuksia, elävät itsensä raskauttamina kuolemaan saakka
Luku 79. Miten Vapaa Sielu neuvoo, ettei kukaan kieltäydy hyvän hengen pyynnöistä
Luku 80. Miten Sielu laulaa ensimmäistä ja toista ääntä
Luku 81. Miten tämä Sielu ei tunne huolta itsestään, ei lähimmäisestään eikä edes Jumalasta
Luku 82. Kuinka tämä Sielu on vapaa neljässä suvussaan
Luku 83. Kuinka tämä Sielu saa nimensä transformaatiolta, jolla Rakkaus on Hänet muuttanut
Luku 84. Miten neljässä suvussaan vapautunut Sielu nousee itsenäisyyteen ja elää vapaana jumalallista elämää
Luku 85. Miten tämä Sielu on vapaa ja vapaampi ja hyvin vapaa
Luku 86. Miten Järki on ihmeissään siitä, mitä tästä Sielusta sanotaan
Luku 87. Miten tämä Sielu on Hyveiden valtiatar ja Jumalan tytär
Luku 88. Miten Rakkaus kysyy, mitä Järki kysyisi, jos olisi vielä elossa, nimittäin kuka on Järjen ja muiden Hyveiden äiti
Luku 89. Miten tämä Sielu on antanut kaiken jalosukuisen vapauden kautta
Luku 90. Miten voi saavuttaa täydellisyyden tekemällä vastoin omaa tahtoaan
Luku 91. Miten näiden Sielujen tahto on Rakkauden tahto ja miksi
Luku 92. Kuinka Sielu vapautuu Jumalasta ja itsestään ja lähimmäisestään
Luku 93. Tässä puhutaan jumalallisen elämän rauhasta
Luku 94. Jumalallisen elämän kielestä
Luku 95. Miten harhautuneiden valtakunta on kaukana niiden valtakunnasta, jotka ovat tyhjiä
Luku 96. Tässä Sielu puhuu Kolmiyhteydelle
Luku 97. Kuinka paratiisi ei ole mitään muuta kuin Jumalan näkemistä
Luku 98. Järki kysyy mitä tekevät ne, joiden olotila on heidän ajatustensa yläpuolella
Luku 99. Miten ihmiset, jotka ovat tässä olotilassa, ovat suvereeneja
Luku 100. Miten suuri ero on enkelten kesken, toinen toistensa välillä
Luku 101. Miten tämä Sielu ei tahdo tehdä mitään eikä Häneltä puutu mitään, kuten ei myöskään hänen Rakastajaltaan
Luku 102. Tässä Tyhjän Sielun Äly osoittaa säälin, jota tunnetaan kun pahuus voittaa hyvyyden
Luku 103. Tässä osoitetaan, mitä tarkoittaa se että vanhurskas lankeaa seitsemän kertaa joka päivä
Luku 104. Tässä Sielu kertoo, miten Jumala on antanut hänelle hänen vapaan tahtonsa
Luku 105. [Mitä tarkoittaa se että vanhurskas lankeaa seitsemän kertaa joka päivä]
Luku 106. Kuinka Sielu kertoo ja osoittaa rukoustensa summan
Luku 107. Tässä alkavat Sielun rukoukset
Luku 108. Hyviä mietteitä synnin välttämiseksi
Luku 109. Miten Sielu on järkyttynyt koska ei voi kunnolla korvata virheitään
Luku 110. Miten taito on luodussa hieno ominaisuus, joka on Sielun substanssissa
Luku 111. Ero rauhan tyyneyden ja omantunnon syytöksiä tai syyllisyydentunteita luovan sodan välillä
Luku 112. Ikuisesta hyvyydestä joka on ikuinen rakkaus
Luku 113. Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistorian ajatteleminen saa meidät voittamaan itsemme
Luku 114. Voiko ihmisolento olla elossa ja olla aina ilman itseään
Luku 115. Tässä puhutaan pysyvästä substanssista ja siitä, miten Rakkaus synnyttää Sieluun Kolmiyhteyden
Luku 116. Kuinka Sielu ilahtuu lähimmäistensä kärsimyksistä
Luku 117. Miten tämä Sielu osoittaa olevansa jokaisen luodun pelastuksen esikuva
Luku 118. Hurskaan Sielun seitsemän tasoa, joita toisaalla kutsutaan tiloiksi
Luku 119. Miten Sielu, joka on antanut kirjoittaa tämän kirjan, pyytää anteeksi sitä, että on tehnyt tästä kirjasta niin monisanaisen, mikä vaikuttaa pieneltä ja lyhyeltä Sieluista jotka elävät tyhjyydessä ja jotka ovat pudonneet rakkaudesta sellaiseen olotilaan
Luku 120. Miten Totuus ylistää sellaisia Sieluja
Luku 121. Pyhä Kirkko ylistää tätä Sielua
Luku 122. Tässä Sielu aloittaa laulunsa
Tässä seuraa joitakin näkökohtia heille, jotka ovat eksyneitä, ja jotka kysyvät tietä vapauden valtakuntaan
Luku 123. Ensimmäinen ajatus on apostoleista
Luku 124. Toinen ajatus on Maria Magdaleenasta
Luku 125. Kolmas on Johannes Kastajasta
Luku 126. Neljäs on Neitsyt Mariasta
Luku 127. Viides ajatus on siitä, miten jumalallisen luonto yhdistyy ihmisluontoon Pojan persoonassa
Luku 128. Kuudes ajatus on siitä, miten Jumalan Pojan ihmisyyttä kidutettiin meidän vuoksemme
Luku 129. Seitsemäs ajatus, joka on serafeista ja siitä, miten he ovat yhdistyneet jumalalliseen tahtoon
Luku 130. Tässä Sielu puhuu kolmesta kauniista ajatuksesta ja mietteestä ja siitä miten hän ei ymmärrä jumalallista voimaa, viisautta ja hyvyyttä, mutta hän ymmärtää oman heikkoutensa, tietämättömyytensä ja pahuutensa
Luku 131. [Tässä Sielu sanoo, että tahtoo vain Jumalan tahtoa]
Luku 132. Miten Oikeudenmukaisuus ja Laupeus ja Rakkaus tulevat Sieluun, kun se on jättänyt lapsuutensa
Luku 133. Tässä Sielu sanoo, että yllä olevat pohdinnat ovat harhautuneille, ja hän osoittaa uudelleen, ketkä ovat harhassa ja miten nämä pohdinnat ovat hengen elämässä
Luku 134. Miten Sielu on täydellisessä tilassa, kun kirkosta ei voi tulla esikuvaa hänen elämässään
Luku 135. Miten heitä petetään, joille riittää, että kiintymyksessä heitä hallitsee elämän henki
Luku 136. Miten kaikki työ on kielletty tyhjältä Sielulta
Luku 137. Kuinka tämä Sielu on tunnustanut uskonsa ja miten hän on hyvin pitänyt sen lain
Luku 138. Miten Sielu palaa alkuperäiseen olotilaansa
Luku 139. Miten Luonto on neuvokas monella tavalla
Luku 140. Hyväksyminen
Huomautuksia
Lähteitä
Explicit
Deo gratias






Te jotka luette tätä kirjaa,
Ja haluatte ymmärtää sen hyvin,
Ajatelkaa mitä sanotte,
Sillä se on vaikea ymmärtää;
Nöyryyden, joka on tiedon aarteen vartija
Ja muiden hyveiden äiti,
Tulee vallata teidät.

Teologit ja muut kirjanoppineet,
Teillä ei ole siihen ymmärrystä,
Olitte miten kyvykkäitä tahansa
Ellette etene nöyrästi;
ja elleivät Rakkaus ja Usko yhdessä
Auta teitä kukistamaan Järjen,
Sillä he ovat talon valtiattaret.

Järki itse tuonnempana
Tämän kirjan kolmannessatoista luvussa
Todistaa meille lainkaan nolostumatta,
että Rakkaus ja Usko antavat sille elämän,
Eikä se vapaudu niistä,
Sillä he pitävät Järkeä alamaisenaan,
Joten on tarpeen että se nöyrtyy.

Tehkää nöyriksi siis tietonne
Joiden perustana on Järki ;
Asettakaa mieluummin luottamuksenne
Siihen mitä teille on antanut
Rakkaus, Uskon valaisemana;
Silloin te ymmärrätte tämän kirjan
Joka Rakkauden kautta saa Sielun elämään.

Explicit

Luku 1: Prologi

Sielu, jota Jumala on koskettanut ja armon ensimmäisellä tasolla synnistä riisunut, nousee jumalallisten lahjojen kautta armon seitsemännelle tasolle, jolla se saavuttaa kaiken täydellisyytensä elämän maassa jumalallisen nautinnon kautta.

Tässä puhuu Rakkaus: Te toimeliaat ja te mietiskelijät1, ja ehkä te jotka olette itse tyhjät2 todellisessa rakkaudessa, te tulette kuulemaan joitakin puhtaan rakkauden, jalon rakkauden, Vapaan Sielun korkean rakkauden ihmeitä, ja miten Pyhä Henki on asettanut häneen purjeensa kuin laivaansa. Pyydän teitä rakkauden kautta, sanoo Rakkaus, että kuuntelette suurella tarkkavaisuudella tätä hienovaraista ymmärrystä joka teissä on, ja suurella antaumuksella, sillä muutoin sen huonosti ymmärtävät kaikki ne, jotka sen kuulevat, elleivät he itse ole senkaltaisia.

Nyt kuulkaa nöyrinä pieni esimerkki maallisesta rakkaudesta ja kuulkaa se samalla vertauskuvana jumalallisesta rakkaudesta

Esimerkki3: Olipa kerran kaukaisessa maassa neito, kuninkaan tytär, jolla oli suuri ja jalo sydän ja jalo luja luonne. Tapahtui niin, että tämä neito kuuli puhuttavan kuningas Aleksanterin hienoista tavoista ja suuresta jaloudesta, ja heti hänen tahtonsa rakastui kuninkaaseen tämän ylhäisen maineen tähden. Mutta neito asui niin kaukana tästä ylimyksestä, johon hänen rakkautensa oli kohdistunut, ettei voinut häntä nähdä eikä saada omakseen, ja hänen mielensä oli sen tähden usein surullinen, sillä mikään muu rakkaus kuin tämä ei tyydyttäisi häntä. Kun neito näki, että tämä etäinen rakkaus, niin lähellä hänen sisällään, oli niin kaukana hänen ulkopuolellaan, hän ajatteli lievittää suruaan luomalla jonkin kuvan rakastetusta, josta hänen sydämensä oli aina haavoilla. Niinpä hän antoi tehdä rakastamaansa kuningasta muistuttavan maalauksen, mahdollisimman hyvin sen näköisen, joka hänelle ilmeni hänen rakkaudessaan, ja hänet vallanneen rakkauden kiintymyksen mukaisen; ja tämän kuvan kautta ja muillakin tavoin hän unelmoi itse kuninkaasta.

Sielu: Aivan samoin, sanoo Sielu, joka on antanut kirjoittaa tämän kirjan, sanon teille: olin kuullut puhuttavan kuninkaasta, jonka valta oli suuri, joka oli jalosukuisuudessa ja hyvin suuressa ylhäisessä hienotapaisuudessa ja anteliaisuudessa eräs jalo Aleksanteri. Mutta hän oli niin kaukana minusta, ja minä olin niin kaukana hänestä, etten voinut löytää itselleni lohdutusta, ja koska minä muistelin häntä, hän antoi minulle tämän kirjan, joka yhdellä tavalla esittää hänen rakkautensa. Mutta vaikka minulla on vain hänen kuvansa, en ole silti vieraassa maassa, etäällä palatsista, jossa asuvat tämän herran jalosukuiset ystävät, jotka ovat täysin puhtaat, hienostuneet ja vapaat niiden lahjojen ansiosta, jotka on antanut tämä kuningas, jonka luona he asuvat.

Tekijä: Siksi kerromme teille, miten Herramme ei ole lainkaan vapaa Rakkaudesta, sen sijaan Rakkaus on Hänestä meitä varten, jotta pienet ihmiset voisivat kuulla sen teidän avullanne, sillä Rakkaus voi tehdä kaiken ketään vahingoittamatta.

Ja Rakkaus puhuu teille näin: On olemassa seitsemän ylevää olemisen tasoa, joista luotu saa olemisensa, jos hän valmistautuu kaikkiin tasoihin tullakseen täydelliseen olotilaan; ja me kerromme teille miten, tässä erinomaisessa kirjassa.

Luku 2. Rakkauden työstä ja siitä, miksi hän on kirjoituttanut tämän kirjan

Rakkaus: Te, Pyhän Kirkon lapset, sanoo Rakkaus, teille olen tehnyt tämän kirjan, jotta te kuulisitte ja paremmin arvostaisitte täydellistä elämää ja mielenrauhaa, jonka luotu voi saavuttaa täydellisen rakkauden (charité4) hyveen kautta ja jolle luodulle tämä lahja on annettu koko Kolmiyhteydeltä. Tälle lahjalle kuulette selityksen tässä kirjassa Järjen kysymyksiin vastaavan Rakkauden (amour) Ymmärryksellä.

Luku 3. Tässä Rakkaus puhuu Pyhän Kirkon käskyistä

Rakkaus: Aloitamme Pyhän Kirkon käskyistä, sanoo Rakkaus, jotta jokainen voisi löytää ravintonsa tästä kirjasta Jumalan avulla, joka käskee meitä rakastamaan Häntä kaikesta sydämestämme, kaikesta sielustamme ja kaikesta voimastamme, ja itseämme kuten meidän kuuluu, ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.

Ensiksi, rakastaa Häntä kaikesta sydämestämme. Se tarkoittaa, että ajatuksemme ovat totisesti aina Hänessä. Ja kaikesta Sielustamme. Se tarkoittaa, ettemme koskaan sano muuta kuin totuuden, kuolemaamme saakka. Ja kaikesta voimastamme. Se tarkoittaa, että teemme kaikki tekomme vain Häntä varten. Ja itseämme kuten meidän kuuluu. Se tarkoittaa, ettemme näin tehdessämme katso omaa etuamme vaan Jumalan täyttä tahtoa. Ja lähimmäistämme kuten itseämme. Se tarkoittaa, ettemme tee, ajattele tai puhu lähimmäistämme vastaan mitään, mitä emme halua Hänen tekevän meitä kohtaan. Nämä käskyt ovat kaikille välttämättömiä pelastumisen tähden: vähemmällä ei kukaan voi löytää armoa.

Palauttakaa nyt mieleenne esimerkki nuoresta miehestä, joka sanoi Jeesukselle Kristukselle pitäneensä nämä käskyt lapsuudestaan asti. Jeesus Kristus vastasi hänelle: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa."5 Tämä on neuvo kaikkeen täydellisyyteen hyveissä, ja joka ne pitää, elää todellisessa lähimmäisenrakkaudessa.

Luku 4. Lähimmäisenrakkauden jalosta hyveestä ja siitä, miten se ei tottele muuta kuin Rakkautta

Rakkaus: Lähimmäisenrakkaus (charité) ei tottele mitään luotua, vaan ainoastaan Rakkautta (amour).

Lähimmäisenrakkaudella ei ole mitään omaa, ja jos hänellä jotain onkin, hän ei sano että se on hänen.

Lähimmäisenrakkaus jättää omat huolensa ja menee auttamaan toisia.

Lähimmäisenrakkaus ei pyydä palkkiota yhdeltäkään luodulta mistään hyvästä tai mistään nautinnosta, jonka se tekee.

Lähimmäisenrakkaus ei koe häpeää, ei pelkoa, ei tuskaa; se on niin suoraselkäinen, ettei voi taipua, tapahtui sille mitä tahansa.

Lähimmäisenrakkaus ei kanna huolta mistään auringon alla; koko maailma ei ole mitään muuta kuin jätöksiä ja tähteitä.

Lähimmäisenrakkaus antaa kaikille sen, mitä sillä on arvokasta, eikä pidä itse mitään; ja näin se usein lupaa sitä, mitä sillä ei ole, suuren anteliaisuutensa tähden, siinä toivossa että mitä enemmän se antaa, sitä enemmän sille jää.

Lähimmäisenrakkaus on niin taitava kauppias, että se tekee voittoa kaikkialla, missä toiset jäävät tappiolle, ja se välttää siteet, joihin toiset jäävät kiinni; ja niin sillä on yltäkylläisesti sitä, mikä miellyttää Rakkautta.

Ja huomatkaa että hänessä, jonka lähimmäisenrakkaus olisi täydellinen, kuolisivat hengen elämän mielenliikutukset lähimmäisenrakkauden työn kautta.

Luku 5. Elämästä jonka nimi on rakkauden rauha tyhjässä elämässä

[Rakkaus]: Mutta on olemassa toinen elämä, jota kutsumme rakkauden rauhaksi tyhjässä elämässä. Siitä elämästä, sanoo Rakkaus, haluamme puhua ja kysymme voiko löytyä

.i. sielu
.ii. joka pelastuu uskon kautta ilman tekoja
.iii. joka on vain rakkaudessa
.iv. joka ei tee mitään Jumalan tähden
.v. joka ei jätä mitään tekemättä Jumalan tähden
.vi. jolle ei voi mitään opettaa
.vii. jolta ei voi mitään ottaa pois
.viii. jolle ei voi antaa mitään
.ix. ja jolla ei ole tahtoa

Rakkaus: Voi, sanoo Rakkaus, kuka siis antaa tälle Sielulle sen, mikä häneltä puuttuu, sillä sitä ei ole koskaan annettu eikä koskaan anneta?

Rakkaus: Tällä Sielulla on kuusi siipeä, kuten Serafeilla6. Hän ei halua enää mitään, mikä tulee välittäjän kautta. Tämä on Serafien todellinen olomuoto: niiden rakkauden ja jumalallisen rakkauden välissä ei ole välittäjää. Ne saavat aina viestinsä ilman välittäjää, niin myös tämä Sielu, sillä hän ei etsi jumalallista tietoa tämän aikakauden opettajilta vaan aidosti ylenkatsoo maailmaa ja omaa itseään. Jumalani, miten suuri ero onkaan lahjalla, jonka rakastettu antaa rakastetulleen välittäjän kautta, ja jonka hän antaa ilman välittäjää!

Rakkaus: Tämä kirja kertoo totuuden tästä Sielusta, sanoessaan että hänellä on kuusi siipeä kuten Serafeilla. Kahdella siivellä hän peittää kasvonsa Jeesukselta Kristukselta, meidän Herraltamme. Se tarkoittaa, että mitä enemmän tällä Sielulla on tuntemusta jumalallisesta hyvyydestä, sitä täydellisemmin hän ymmärtää, ettei ymmärrä mitään verrattuna yhteen ainoaan välähdykseen Hänen todellista hyvyyttään, sillä kukaan muu ei ymmärrä sitä kuin Hän itse.

Kahdella muulla siivellä hän peittää jalkansa. Se tarkoittaa, että mitä paremmin hän oppii tuntemaan sen, mitä Jeesus Kristus kärsi meidän puolestamme, sitä täydellisemmin hän ymmärtää, ettei ymmärrä mitään verrattuna siihen, mitä Hän on todellisuudessa kärsinyt meidän puolestamme, sillä kukaan muu ei ymmärrä sitä kuin Hän itse.

Kahdella muulla siivellä Sielu lentää ja pysyttelee samaan aikaan jalkeilla ja istuu paikallaan. Se tarkoittaa että kaikki, mitä hän ymmärtää jumalallisesta hyvyydestä, mitä rakastaa ja mitä ylistää, ovat siivet joilla hän lentää; ja hän pysyy jalkeilla, koska on aina Jumalan katseen alla. Ja istuu, koska pysyy aina jumalallisessa tahdossa.

Entä mitä tai miten tämä Sielu pelkäisi? Varmastikaan hän ei voisi eikä hänen täytyisi mitään pelätä tai epäillä: vaikka hän olisi maailmassa ja olisi mahdollista, että maailma, liha ja paholainen ja neljä elementtiä, ilmassa lentävät linnut ja villipedot häntä piinaisivat, hänet raatelisivat tai ahmisivat hänet kitaansa, hän ei silti voisi menettää mitään, jos Jumala asuu hänessä. Sillä Hän on läsnä kaikkialla, kaikkivoipa, kaikessa viisas ja täynnä hyvyyttä. Hän on meidän isämme, meidän veljemme ja meidän uskollinen ystävämme. Hänellä ei ole alkua. Hän on käsittämätön muille kuin itselleen. Hän on vailla loppua, kolme persoonaa ja yksi ainoa Jumala. Sen kaltainen, sanoo Rakkaus, on Sielujemme rakastettu.

Luku 6. Miten Jumalan rakastama Sielu, joka elää rakkauden rauhassa, jättää Hyveet

[Rakkaus]: Sielu, jonka rakkaus on tällainen, sanoo Rakkaus itse, voi sanoa Hyveille, että hän on ollut kauan ja monta päivää niiden palveluksessa.

Sielu: Tunnustan sen teille, rouva Rakkaus, sanoo tämä Sielu; oli aika jolloin olin siinä tilanteessa, mutta nyt aika on toinen; teidän ritarillisuutenne7 on tuonut minut pois heidän palveluksestaan, ja siksi voin nyt sanoa heille ja laulaa tämän:

Hyveet, jätän teille hyvästit ikuisesti,
Sydämestäni tulee vapaampi ja hilpeämpi;
Teidän palvelemisenne on vastenmielistä, tiedän sen hyvin.
Toin teille kerran sydämeni, pitämättä itse mitään;
Tiedätte että olin teidän luonanne täysin hylätty;
olin siis teidän orjanne, nyt olen pelastunut siitä.
Toin teille kaiken sydämeni, tiedän sen,
Elin sillä tavoin jonkin aikaa suuressa levottomuudessa.
Olen kärsinyt monet vaikeat tuskat, kokenut monet ahdingot;
On todella ihme, että olen elävänä päässyt pakoon;
Mutta jos niin on, mitä minä siitä, teistä minut on vieroitettu,
Siitä kiitän Jumalaa korkeuksissa; päivä on minulle hyvä.
Olen jättänyt ylivaltanne, joka minua niin monin tavoin kiusasi.
Koskaan en ollut vapaa, ennen kuin erossa teistä;
Teidän ylivaltanne olen jättänyt, elän nyt rauhassa.

Luku 7. Miten tämä Sielu on jalo, ja miten se ei kanna huolta mistään

[Rakkaus]: Tämä Sielu ei kanna huolta häpeästä ei kunniasta, ei köyhyydestä ei rikkaudesta, ei tyyneydestä ei ahdistuksesta, ei rakkaudesta ei vihasta, ei helvetistä ei paratiisista.

Järki: Jumalan nimessä, mitä se tarkoittaa, tuo mitä sanotte?

Rakkaus: Mitä se tarkoittaa? Varmasti sitä ei tiedä kukaan muu kuin se, jolle Jumala on antanut käsityskyvyn, – koska pyhissä kirjoituksissa sitä ei ole, – ihmismieli ei sitä ymmärrä, – luodun uurastus ei salli sitä ymmärtää – ei käsittää. Niinpä tämän lahjan on antanut Korkein, johon tämän luodun olennon on temmannut ymmärryksen runsaus eikä mikään jää olemaan hänen omaan mieleensä. Niin ollen tämä Sielu, josta on tullut ei‑mikään8, omistaa kaiken eikä silti omista mitään, hän tahtoo kaiken eikä tahdo mitään, hän tietää kaiken eikä tiedä mitään.

Järki: Mutta miten voi olla, rouva Rakkaus, sanoo Järki, että tämä Sielu voi tahtoa sitä, mistä puhuu tämä kirja, joka sanoi jo etukäteen, että Sielulla ei ole tahtoa?

Rakkaus: Järki, se ei ole enää hänen tahtonsa, joka sitä tahtoo, sanoo Rakkaus, vaan Jumalan tahto, joka sitä hänessä tahtoo; sillä tämä Sielu ei asu Rakkaudessa, joka saisi hänet tahtomaan sitä jonkin halun kautta. Pikemmin Rakkaus asuu hänessä ja on ottanut hänen tahtonsa, ja siksi Rakkaus toteuttaa tahtonsa hänen kauttaan ja niin Rakkaus toimii hänessä ilman häntä itseään, niin ettei hänessä ole ahdistusta, joka voisi asua hänessä.

Tämä Sielu, sanoo Rakkaus, ei osaa enää puhua Jumalasta, koska hän on tyhjä kaikista ulkoisista haluistaan ja sisäisistä tunteistaan ja kaikista mielenkuohuistaan, siinä määrin että tämä Sielu tekee sen, minkä tekee, hyvästä tottumuksesta tai Pyhän Kirkon käskyn mukaan, haluamatta mitään, sillä on kuollut se tahto, joka antoi hänelle halun.

Luku 8. Miten Järki on ihmeissään siitä, että tämä Sielu on jättänyt Hyveet, ja miten Rakkaus ylistää niitä

[Järki]: Rakkaus, sanoo Järki, joka ymmärtää vain rahvaanomaisen ja jättää henkevyyden, mikä on tämä ihme? Tällä Sielulla ei ole tunnetta armosta eikä halua henkiseen, koska hän on jättänyt Hyveet, jotka antavat jokaiselle hyvälle Sielulle tavan elää hyvää elämää. Ilman näitä Hyveitä ei yksikään voi pelastua eikä saada täydellistä elämää, eikä sitä, jolla ne on, voida pettää; kuitenkin tämä Sielu hylkää ne! Mutta eikö se ole mieletön, se Sielu joka puhuu niin?

Rakkaus: Ei varmastikaan, sillä sellaiset Sielut omistavat Hyveet paremmin kuin mitkään muut luodut, mutta he eivät niitä enää harjoita, koska nämä Sielut eivät enää ole Hyveiden hallussa, kuten olivat aikaisemmin; he ovat olleet niiden orjina kyllin kauan ja ovat vastedes niistä vapaat.

Järki: Mutta, Rakkaus, sanoo Järki, milloin niistä sitten tuli orjia?

Rakkaus: Kun he elivät rakkaudessa ja kuuliaisina teille, rouva Järki, ja myös toisille Hyveille; ja näin elettyään he ovat niistä vapautuneet.

Järki: Ja milloin nämä Sielut ovat vapautuneet? sanoo Järki.

Rakkaus: Kun Rakkaus asuu heissä ja Hyveet palvelevat heitä vastaan sanomatta ja ilman sellaisten Sielujen työtä.

Rakkaus: Mutta varmasti, Järki, sanoo Rakkaus, Sielut, jotka ovat siten vapautuneet, ovat monena päivänä tulleet tuntemaan, mitä rakastetun valta9 voi tehdä, ja jos heiltä kysyttäisiin, mikä on suurin tuska, jonka luotu voi kokea, he vastaisivat että se on elää Rakkaudessa, mutta olla kuuliainen Hyveille. Sillä Hyveille tulee antaa kaikki, mitä ne pyytävät, maksoi se Luonnolle mitä tahansa. Mutta Hyveet vaativat kunnian ja omaisuuden, sydämen ja ruumiin ja elämän; toisin sanottuna, nämä Sielut jättävät kaiken, ja vielä Hyveet sanovat tälle Sielulle, joka niille on antanut kaiken tämän eikä ole pitänyt mitään Luonnon avuksi, että suurella vaivalla vanhurskas on pelastunut10! Ja niin tämä uupunut Sielu, joka on vielä Hyveiden orja, sanoo että hän haluaisi olla Kauhun vallassa ja kitua helvetissä tuomiopäivään asti, jos hänen on sen jälkeen määrä pelastua!

Tämä on totta, sanoo Rakkaus, sellaisessa orjuudessa elää Sielu, jonka yli Hyveillä on valta. Mutta Sielut, joista puhumme, ovat asettaneet Hyveet oikealle paikalleen, sillä he eivät tee mitään niiden puolesta. Pikemmin Hyveet tekevät kaiken, mitä nämä Sielut haluavat, ilman alistamista ja ristiriitaa, sillä nämä Sielut ovat niiden valtiattaria.

Luku 9. Miten näillä Sieluilla ei ole omaa tahtoa

[Rakkaus]: Jos joku kysyisi näiltä vapailta Sieluilta, luotettavilta ja levollisilta, haluaisivatko he olla kiirastulessa, he vastaisivat ei; haluaisivatko he olla tässä elämässä varmoja pelastumisestaan, he vastaisivat ei; haluaisivatko he olla paratiisissa, he vastaisivat ei. Mutta mitä he siis tahtoisivat? Heillä ei ole tahtoa. Ja jos he tahtoisivat jotain, he irtautuisivat Rakkaudesta; sillä hän, jolla on heidän tahtonsa, tietää mikä on heille hyväksi, ja se on heille kyllin, sitä tietämättä ja vailla varmuutta. Nämä Sielut elävät tiedosta ja Rakkaudesta ja ylistämisestä: siihen he ovat tottuneet ja ilman sitä he siirtyisivät pois itsestään, sillä Tieto, Rakkaus ja Ylistys asuvat heissä. Nämä Sielut eivät osaa pitää itseään hyvinä tai pahoina, eikä heillä ole tietoa itsestään eivätkä he osaa arvioida, kulkevatko he hyvää tietä vai huonoa.

Rakkaus: Niinpä, lyhyesti sanottuna, ottakaamme yksi Sielu kaikkien joukosta, sanoo Rakkaus, Sielu joka ei kaipaa eikä ylenkatso köyhyyttä eikä vastoinkäymisiä, ei messua eikä saarnaa, ei paastoa eikä rukousta, ja joka antaa Luonnolle kaiken mitä se vaatii, vailla omantunnon katumusta: mutta tämän luonnon on niin hyvin järjestänyt Rakkauden yhteyden transformaatio, johon Rakkauteen tämän Sielun tahto on liittynyt, ettei luonto halua mitään kiellettyä. Tämä Sielu ei ahdistu mistään, mikä siltä puuttuu, paitsi vaivan hetkenä; mutta tätä ahdistusta ei voi kadottaa kukaan, joka ei ole viaton.

Järki: Jumalan nimeen, sanoo Järki, mitä se tarkoittaa?

Rakkaus: Tähän vastaan teille, Järki, sanoo Rakkaus. Kuten olen jo teille sanonut, ja sanon teille vielä kerran: ei yksikään, joka hallitsee luonnon viisauden, ei yksikään kirjoituksiin perehtynyt, ei yksikään niistä, jotka ovat Hyveille kuuliaisessa rakkaudessa, ei yksikään sitä ymmärrä eikä tule ymmärtämään, sikäli kuin on jotain ymmärrettävää; olkaa tästä varma, Järki, sanoo Rakkaus, sillä kukaan ei sitä ymmärrä, ainoastaan se jota Hienostunut Rakkaus11 kutsuu. Mutta jos sattumalta löytäisi sellaisia Sieluja, he sanoisivat siitä totuuden, jos niin haluaisivat; mutta älkää ajatelko, ettei sitä kukaan voi ymmärtää, vain ne, joita kutsuvat Hienostunut Rakkaus ja Lähimmäisenrakkaus.

Tämä lahja, sanoo Rakkaus, annetaan toisinaan yhdeksi hetkeksi, ja se joka sen saa osakseen, huolehtii siitä, koska se on täydellisin lahja, jonka Jumala luodulle antaa. Tämä Sielu on Jumalan koulussa; hänellä on myös istuin Nöyryyden laaksossa ja Totuuden tasangolla, ja hän lepää Rakkauden vuorella.

Luku 10. Miten Rakkaus kutsuu tätä Sielua kahdellatoista nimellä, Järjen pyynnöstä aktiiveja varten

Järki: Niinpä, Rakkaus, kutsukaa siis tätä Sielua sen oikealla nimellä, ja antakaa aktiiveille jonkinlainen käsitys hänestä!

Rakkaus: Häntä voi kutsua, sanoo Rakkaus, kahdellatoista nimellä, nämä ovat:

Hyvin ihmeellinen.
Tuntematon.
Viattomin Jerusalemin tyttäristä.
Hän jonka varaan koko Pyhä Kirkko perustuu.
Ymmärryksen valaisema.
Rakkauden kaunistama.
Ylistettynä elävä.
Nöyryyden kaikesta tyhjäksi tekemä.
Tyyni jumalallisessa olotilassa Jumalan tahdosta.
Joka ei tahdo mitään muuta kuin jumalallisen tahdon.
Joka on jumalallisen hyvyyden täyttämä ja tyydyttämä ilman mitään heikkoutta,
    Kolmiyhteyden toiminnan kautta.
Hänen viimeinen nimensä on: Unohdus.

Nämä kaksitoista nimeä Rakkaus antaa hänelle

Puhdas Ritarillisuus: Tietenkin on oikein, että hänellä on nuo nimet, koska ne ovat hänen oikeat nimensä.

Järki: Rakkaus, olette kutsunut tätä Sielua monilla nimillä, jotta aktiivit saisivat hänestä jonkin käsityksen, ja siksi olisi kuultava ne hyvin jalot nimet, jotka Te olette hänelle antanut.

Luku 11. Miten, Järjen pyynnöstä, Rakkaus auttaa mietiskelijät tuntemaan tämän Sielun ja ilmaisee yhdeksän kohtaa, jotka on mainittu jo aikaisemmin

Järki: Nyt, Rakkaus, sanoo Järki, mietiskelijöiden nimessä, niiden nimessä jotka haluavat alati kasvaa jumalallisessa ymmärryksessä ja jotka ovat ja elävät Rakkauden halussa, pyytäisin teitä jalomielisyydessänne ilmaisemaan yhdeksän kohtaa, joista olette jo puhunut, yhdeksän kohtaa tässä Sielussa, jota Hienostunut Rakkaus kutsuu ja jossa asuu ja lepää Lähimmäisenrakkaus tyhjässä elämässä, johon Puhdas Rakkaus on Sielun hylännyt.

Rakkaus: Järki, sanoo Rakkaus, nimetkää ne.


Järki: Ensimmäinen kohta, sanoo Järki Rakkaudelle, jonka olette maininnut, on että sellaista Sielua ei voi löytää.

Rakkaus: Se on totta, sanoo Rakkaus. Se tarkoittaa, että tämä Sielu ei tunne itsessään kuin yhden asian, kaiken pahan perustan ja kaikkien syntien runsauden, eikä niillä ole lukua, ei painoa, ei määrää. Eikä synti ole mitään, ja tämä Sielu on täysin luhistunut ja kauhuissaan hirveiden tekojensa tähden, jotka ovat vähemmän kuin ei‑mitään; ja tämän ymmärryksen kautta tämä Sielu on vähemmän kuin ei‑mitään, niin kauan kuin hän on itsensä varassa; siitä voi päätellä, ettei tätä Sielua voi löytää, koska sellainen Sielu on niin nöyryyden tyhjäksi tekemä, että yksikään luotu, joka on kerran tehnyt syntiä, ei ansaitse niin suurta tuskaa, niin suurta loputonta häpeää kuin hän rehellisen harkintansa mukaan katsoo osakseen tulevan, ikään kuin Jumala haluaisi kostaa hänelle tuhannesosan hänen vääristä teoistaan. Sellainen nöyryys on todellista nöyryyttä ja se tulee täydeksi tyhjässä Sielussa eikä kenessäkään toisessa.


Rakkaus: Toinen kohta on, että usko pelastaa tämän Sielun ilman tekoja.

Järki: Jumalan tähden, sanoo Järki, mitä se tarkoittaa?

Rakkaus: Tämä tarkoittaa, sanoo Rakkaus, että sellaisella Tyhjällä Sielulla on sisässään niin suuri ymmärrys uskon hyveen kautta ja että hän on niin omistautunut puolustamaan sitä, minkä Usko hänelle antaa Isän voimasta, Pojan viisaudesta ja Pyhän Hengen hyvyydestä, että luotu asia ei voi pysyä hänen muistissaan vaan katoaa pian tämän toisen huolen johdosta, joka on ottanut haltuunsa tämän Tyhjän Sielun ymmärryksen. Tämä Sielu ei osaa enää tehdä tekoja, ja varmasti hänet armahdetaan ja vapautetaan ilman tekoja, koska hän uskoo että Jumala on hyvä ja käsittämätön. Hänet pelastaa usko ilman tekoja, koska usko ylittää kaikki teot, kuten Rakkaus itse todistaa.


Rakkaus: Kolmas kohta on se, että hän on yksin rakkaudessa.

Järki: Jumalan tähden, rouva Rakkaus, sanoo Järki, mitä se tarkoittaa?

Rakkaus: Se tarkoittaa, sanoo Rakkaus, että tällä Sielulla ei ole lohdutusta, ei kiintymystä (affection12), eikä toivoa Jumalan luomassa luodussa, ei taivaassa eikä maan päällä, paitsi ainoastaan Jumalan hyvyydessä. Sellainen Sielu ei ano eikä pyydä mitään yhdeltäkään luodulta. Hän on feeniks, joka on yksin; sillä tämä Sielu on yksin Rakkaudessa, joka saa tyydytyksen hänestä itsestään.


Rakkaus: Neljäs kohta on, ettei tämä Sielu tee mitään Jumalan hyväksi.

Järki: Jumalan tähden, rouva Rakkaus, sanoo Järki, mitä se tarkoittaa?

Rakkaus: Tämä tarkoittaa, Rakkaus sanoo, ettei Jumala tee mitään hänen työstään, eikä tämä Sielu tee mitään muuta kuin sitä, mikä on Jumalan työtä. Hän ei välitä itsestään. Hän välittää Jumalasta, joka rakastaa häntä enemmän kuin tämä Sielu rakastaa itseään. Tämän Sielun usko Jumalaan on niin suuri, että hän ei pelkää olevansa köyhä, kunhan hänen rakastajansa on rikas. Sillä Usko opettaa hänelle, että hän löytää Jumalan, toiveensa mukaisen, ja hän toivoo uskon kautta, että Hän on hyvin rikas, ja sen tähden hän ei voi olla köyhä.


Rakkaus: Viides kohta on, että tämä Sielu ei jätä tekemättä Jumalan hyväksi mitään, minkä hän voisi tehdä.

Järki: Jumalan tähden, sanoo Järki, mitä se tarkoittaa?

Rakkaus: Se tarkoittaa, Rakkaus sanoo, että hän ei voi tehdä mitään, ellei se ole Jumalan tahto, eikä hän voi tahtoa mitään muuta, ja niin hän ei jätä tekemättä mitään Jumalan hyväksi. Hän ei salli mieleensä tulla mitään, mikä olisi Jumalaa vastaan, ja tästä syystä hän ei jätä mitään tekemättä Jumalan hyväksi.


Rakkaus: Kuudes kohta on, ettei hänelle voi opettaa mitään.

Järki: Jumalan tähden, sanoo Järki, mitä se tarkoittaa?

Rakkaus: Se tarkoittaa, että tämä Sielu on niin vahvalla perustalla, että jos hänellä olisi kaikkien niiden luotujen ymmärrys, joita on koskaan ollut ja joita on ja joita tulee olemaan, niin se vaikuttaisi hänestä mitättömältä, verrattuna siihen mitä hän rakastaa, siihen mitä ei koskaan ole ymmärretty, ei ymmärretä nyt eikä tulla koskaan ymmärtämään. Tämä Sielu rakastaa enemmän sitä mikä on Jumalassa, sitä mitä ei ole koskaan annettu, ei anneta nyt eikä tulla koskaan antamaan, kuin sitä mitä hän omistaa tai tulee omistamaan. Siten hänellä täytyy olla kaikki ymmärrys, joka kaikilla luoduilla on, niillä jotka ovat ja niillä jotka tulevat olemaan.

[Sielu]: Ja silti tämä ei ole mitään, sanoo tämä Sielu, verrattuna siihen, mitä Hän on Itsessään, mutta siitä ei voi sanoa mitään.


Rakkaus Seitsemäs kohta on, ettei häneltä voi ottaa pois mitään.

Järki: Jumalan tähden, Rakkaus, sanoo Järki, sanokaa mitä se tarkoittaa?

Rakkaus: Mitä tämä tarkoittaa? sanoo Rakkaus. Entä mitä häneltä ottaisi pois? Varmastikaan häneltä ei voi ottaa pois mitään. Sillä ottaisipa kuka tahansa tältä Sielulta kunnian, varakkuuden ja ystävät, sydämen ja ruumiin ja elämän, ei siltikään ottaisi häneltä pois mitään, jos Jumala pysyy hänessä. Siksi vaikuttaa siltä, ettei kukaan voi ottaa häneltä pois mitään, olipa kuinka voimakas hyvänsä.


Rakkaus: Kahdeksas kohta on, ettei hänelle voi antaa mitään.

Järki: Rakkaus, Jumalan tähden, sanoo Järki, mitä se tarkoittaa, ettei hänelle voi antaa mitään?

Rakkaus: Mitä tämä tarkoittaa? sanoo Rakkaus. Ja mitä hänelle antaisi? Jos hänelle antaisi kaiken, mitä on koskaan annettu ja mitä tullaan antamaan, se ei olisi mitään verrattuna siihen, mitä hän rakastaa ja tulee rakastamaan.

Ellei Jumala itse, – ja Sielu sanoo –, rouva Rakkaus, rakasta minussa ja tule rakastamaan.

Rakkaus: Säästäkää kunnianosoituksenne, sanoo Rakkaus, en ole se. Sanomme, sanoo Rakkaus kuuntelijoille, että Jumala rakastaa enemmän Hänessä olevaa tämän Sielun suurempaa osaa13 kuin pienempää osaa hänestä itsestään.

Mutta tämä Sielu sanoo: Ei ole olemassa mitään pienempää osaa, ei ole mitään muuta kuin Kaikki. Tämän voin sanoa hyvin ja totuudenmukaisesti.

Rakkaus: Minä sanon vielä, sanoo Rakkaus, että jos tällä Sielulla olisi kaikki ymmärrys ja rakkaus ja ylistys, jonka Pyhä Kolmiyhteys on koskaan antanut ja tulee antamaan, tämä ei olisi mitään siihen verrattuna, mitä Sielu rakastaa ja tulee rakastamaan. Eikä hän koskaan saavuta tätä rakkautta tiedon kautta.

Sielu puhuu Rakkaudelle: Voi, varmastikaan ei, suloinen Rakkaus, sanoo Sielu. Ei vähääkään ilman enempää rakkauttani. Sillä Jumala ei ole mikään muu kuin Hän, josta ei voi ymmärtää mitään täydellisesti. Sillä Hän yksin on minun Jumalani, josta ei voi sanoa sanaakaan, eivät edes ne kaikki, jotka ovat paratiisissa, voi tavoittaa Hänestä vähääkään, olipa heillä tietoa Hänestä miten paljon hyvänsä. Ja tähän enempään, sanoo tämä Sielu, sisältyy henkeni rakkauden ehdoton hävittäminen. Se on Sieluni rakkauden täysi kunnia, ja on oleva vailla loppua, ja niiden kaikkien, jotka koskaan tajuavat sen.

On pieni asia kuulla tämä, sanoo tämä Sielu, verrattuna suurimpaan, josta kukaan ei puhu. Mutta minä haluan puhua siitä enkä tiedä mitä sanoa. Kuitenkin, Rouva Rakkaus, hän sanoo, rakkauteni on niin vakaa, että mieluummin kuulisin teistä jotain solvaavaa kuin että teistä ei sanottaisi mitään. Ja kaikesta huolimatta teen näin: solvaan, sillä kaikki mitä sanon on pelkästään teidän hyvyytenne solvaamista. Mutta oli solvaukseni millainen hyvänsä, se tulee teidän antaa minulle anteeksi.

Koska, Rouvani, sanoo Sielu, teitä solvaa se, joka aina puhuu teistä, vaikka mitään ei sanoisikaan teidän hyvyydestänne. Samalla tavalla minä itse puhun teistä. En ole lakannut puhumasta teistä, en kysymyksin tai ajatusten kautta, tai kuuntelemalla, kerrotaanko minulle jotain teidän hyvyydestänne. Mutta mitä enemmän kuulen kerrottavan teistä, sitä enemmän ihmeissäni olen. Sillä olisi minua kohtaan hyvin säälimätöntä, jos minulle uskoteltaisiin, että minulle kerrotaan jotain. Sillä heitä, jotka uskovat sen, harhautetaan, sillä minä toki tiedän, että mitään ei voi sanoa. Ja, jos Jumala suo, minua ei koskaan petetä ja toivon, etten koskaan kuule valehdeltavan teidän jumalallisesta hyvyydestänne, vaan että voisin toteuttaa tämän kirjan pyrkimyksen, kirjan jonka valtiatar on Rakkaus, joka kertoo minulle, että täytän siinä kaikki pyrkimykseni. Sillä sikäli kuin pyydän Rakkaudelta jotain itselleni rakkauden tähden, olen itseni varassa hengen elämässä, auringolta varjossa, missä ei voi nähdä hienostuneita kuvia jumalallisen rakkauden ja jumalallisen jälkikasvun viehätysvoimasta.

Ja mitä minä sanon? sanoo tämä Sielu. Varmasti tämä ei silti ole mitään, vaikka minulla olisi kaikki, mitä on sanottu, verrattuna siihen mitä Hänessä rakastan, mitä Hän ei anna kenellekään muulle kuin itselleen ja mikä Hänen tulee pitää tallessa jumalallisen oikeudenmukaisuutensa tähden. Ja siksi sanon, ja se on totta, ettei minulle voi antaa mitään, oli se mitä tahansa. Ja tämä valitus, jota minulta kuulette, rouva Järki, sanoo tämä Sielu, on kaikkeni ja parhaani, ymmärtäkää se hyvin. Voi miten suloinen on se aikomus. Jumalan tähden, ymmärtäkää se täysin, sillä paratiisi ei ole mitään muuta kuin ymmärtää se.


Rakkaus: Yhdeksäs kohta, rouva Rakkaus, sanoo Sielu, on että tällä Sielulla ei ole tahtoa.

Järki: Jumalan rakkauden tähden, Järki sanoo, mitä te sanotte? Te sanotte että tällä Sielulla ei ole tahtoa?

Rakkaus: Niin, varmasti ei, sillä kaikki mitä tämä Sielu vapaasti tahtoo, on se minkä Jumala tahtoo hänen tahtovan, ja sen hän tahtoo toteuttaakseen Jumalan tahdon, ei omaa tahtoaan, eikä hän voi sitä itse tahtoa, vaan se tahto on Jumalan, joka sen hänessä tahtoo; siksi vaikuttaa siltä, ettei tällä Sielulla ole mitään tahtoa, paitsi Jumalan tahto, joka saa hänet tahtomaan kaiken, mitä hänen tulee tahtoa.

Luku 12: Todellinen ymmärrys siitä, miten tämä kirja sanoo eri kohdissa, että Tyhjällä Sielulla ei ole tahtoa

[Rakkaus]: Nyt kuulkaa ja käsittäkää hyvin, tämän kirjan kuulijat, todellinen ymmärrys siitä, miten tämä kirja sanoo eri kohdissa, että Tyhjällä Sielulla ei ole tahtoa, että sillä ei voi olla tahtoa, eikä se voi haluta, että sillä on tahto, ja että tässä jumalallinen tahto toteutuu täydellisesti. Sielussa ei ole kyllin jumalallista Rakkautta eikä jumalallisessa Rakkaudessa kyllin Sielua, ennen kuin Sielu on Jumalassa ja Jumala Sielussa, Hänestä Hänen kauttaan jumalallisen levon tilassa. Silloin Sielussa on kaikki sen kyllyys.

Järjen Ymmärrys: Totta, mutta vaikuttaa siltä, sanoo Järjen Ymmärrys, että yhdeksäs kohta sanoo täysin päinvastaista, sillä se sanoo, ettei tyhjä Sielu tahdo mitään verrattuna siihen, mitä hän tahtoisi tahtoa, ja sitä tahtoa hänellä ei voi olla, koska Jumala tahtoo, että Sielu tahtoo ettei hänen tahtonsa ole mitään verrattuna Hänen kyllyyteensä, jota hänelle ei koskaan anneta.

Järki: Havaitsen tässä, sanoo Järki, että Sielu tahtoo tahtoa, ja että Jumala tahtoo, että Sielu tahtoo yhden tahdon, jota hänellä ei voi olla, ja tämän johdosta hän kärsii puutetta eikä hänellä ole kylliksi.

Järjen ymmärrys: Nähdäkseni, Rouva Rakkaus, sanoo Järjen Ymmärrys, yhdeksäs kohta saa minut ymmärtämään tämän päinvastoin kuin tämä kirja, joka sanoo totisesti, että Vapaalla Sielulla ei ole tahtoa, hänellä ei voi olla sitä, eikä hän voi haluta sitä, eikä jumalallinen Yhteys tahdo, että hänellä on se, ja niin hänessä on täysi kyllyys kaikissa asioissa jumalallisen rakkauden kautta, kuten tämä kirja sanoo.

Sielu: Järjen ymmärrys, sanoo Tyhjä Sielu, miten tarkkanäköinen olettekaan. Otatte akanan ja jätätte jyvän, koska älynne on liian alhainen, ja siksi ette voi oivaltaa niin ylevästi kuin on tarpeen sille, joka haluaa oivaltaa olotilan, josta puhumme. Mutta Jumalallisen Rakkauden Ymmärrys, joka on ja pysyy tyhjässä Sielussa ja joka on vapaa, tajuaa sen hyvin ja epäröimättä, koska hän on tämä itse.

Rakkauden Ymmärryksen Ylevyys: Niin, Järjen ymmärrys, sanoo Rakkauden Ymmärryksen Ylevyys, ymmärtäkää nyt virheellisen käsityksenne karkea luonne. Jos tämä tyhjä Sielu tahtoo Jumalan tahdon – ja mitä enemmän hän tahtoo sitä, sitä enemmän hän tahtoisi tahtoa sitä – hän ei voi sitä ottaa luodun pienuuden kautta, koska Jumala pitää kiinni jumalallisen oikeamielisyytensä suuruudesta. Mutta Jumala tahtoo, että hän tahtoisi tätä, ja että hänellä olisi sellainen tahto, ja se tahto on jumalallinen tahto, joka antaa olemuksen vapaalle luodulle. Tämä jumalallinen tahto, jonka Jumala tekee hänen tahdokseen, virtaa hänen lävitseen jumalallisen ymmärryksen suonissa ja jumalallisen rakkauden ytimessä ja jumalallisen ylistyksen liitossa. Mutta Sielun tahto estää nämä.

[Rakkaus]: Niinpä, sanoo Rakkaus, miten Sielulla voi olla tahto, koska Kirkas Ymmärrys ymmärtää, että tahto on yksi olento olentojen joukossa, jaloin kaikista olennoista, jota luotu ei voi omistaa, ellei hän omista sen tahtomalla ei‑mitään?

Järki on nyt kuullut, Rakkaus sanoo, vastaukset kysymyksiinsä, paitsi siihen, jossa Järki sanoo, että Vapautuneessa Sielussa on kyllyyden puute, ja siksi minä kerron hänelle, mistä hänellä on kyllyyden puute. Se on jumalallisen tahdon tahtomisen puute, ja mitä enemmän hänen kyllyytensä sitä haluaa, sitä vähemmän hänen kyllyydellään sitä tahtoa on. Mutta tämä tahto on Jumalan ainoa tahto ja Sielun kunnia.

Luku 13: Miten Järki on tyytyväinen selitykseen asioista, jotka ylempänä on sanottu mietiskelijöille ja aktiiveille, mutta kysyy vielä tavallisten ihmisten puolesta

Järki: Rakkaus, sanoo Järki, olette suvainnut vastata rukoukseemme eli olette selittänyt yllä sanotut asiat toimijoille ja mietiskelijöille; mutta pyydän vielä, että selitätte ne tavallisille ihmisille, joista jotkut voivat ehkä sattumalta tulla tähän olotilaan, sillä tässä on useita sanoja, joilla on kaksi merkitystä, joita on vaikea käsittää heidän älyllään. Jos selitätte ne, tämä kirja näyttää kaikille totuuden oikean valon ja lähimmäisenrakkauden täydellisyyden, ja keitä ovat he, jotka Jumala on huolella valinnut ja kutsunut ja joita Hän ylivertaisesti rakastaa.

Rakkaus: Järki, sanoo Rakkaus, missä ovat nämä monimerkityksiset sanat, joita pyydätte minua määrittelemään ja selittämään heidän vuokseen, joiden puolesta teette meille näin nöyrän pyynnön, ja myös niiden puolesta, jotka kuulevat tämän kirjan, jota kutsumme nimellä: "Tahdossa ja toivossa elävien Yksinkertaisten Sielujen kuvastin”?

Järki: Tähän vastaamme teille, rouva Rakkaus, sanoo Järki, että tämä kirja puhuu hyvin kunnioittavasti tästä Sielusta – seitsemännessä luvussa – ja sanoo että tämä Sielu ei välitä häpeästä, ei kunniasta, ei köyhyydestä, ei rikkaudesta, ei tyyneydestä eikä ahdistuksesta, ei rakkaudesta eikä vihasta, ei helvetistä eikä paratiisista. Ja niin kirja sanoo, että tällä Sielulla on kaikki eikä sillä ole mitään, se tietää kaiken eikä tiedä mitään, se tahtoo kaiken eikä tahdo mitään, kuten edellä sanotaan yhdeksännessä luvussa. Ja niin Sielu, sanoo Järki, ei kaipaa eikä ylenkatso köyhyyttä, ei marttyyrin osaa, ei kärsimyksiä, ei messuja, ei saarnoja, ei paastoja, ei rukouksia, ja se antaa luonnolle kaiken mitä se häneltä pyytää, ilman omantunnon vaivoja.

Ja epäilemättä, Rakkaus, sanoo Järki, tätä ei voi kukaan ymmärtää minun älylläni, ellei hän Hän opi sitä teiltä teidän opetuksenne kautta. Sillä minun älyni ja harkintani ja kaikki neuvoni ovat parasta, minkä mukaan osaan ohjata: että tulisi haluta ylenkatsetta, köyhyyttä ja kaikenlaista kärsimystä, ja messuja ja saarnoja, ja paastoja ja rukouksia, pelätä kaikenlaista rakkautta, millaista tahansa, niiden vaarojen takia, joita siinä voi olla, ja haluta ennen kaikkea paratiisia, ja pelätä helvettiä; kieltäytyä kaikenlaisesta kunniasta ja maallisista asioista ja kaikista mukavuuksista estäessään Luonnolta sen tarpeet, lukuun ottamatta niitä, joita ilman Sielu ei voisi elää, Herramme Jeesuksen Kristuksen tuskan ja kärsimyksen antaman esikuvan mukaan. Tämä on parasta, sanoo Järki, mitä osaan sanoa ja antaa neuvoksi niille, jotka elävät kuuliaisina minulle. Niinpä sanon kaikille, ettei kukaan ymmärrä tätä kirjaa minun ymmärrykselläni, elleivät he käsitä sitä Uskon hyveellä ja Rakkauden voimalla, jotka ovat minun valtiattariani, sillä tottelen heitä kaikessa. Ja vielä haluan sanoa, sanoo Järki, että kenellä tahansa on nämä kaksi jännettä jousessaan, Uskon valo ja Rakkauden voima, hänellä on lupa tehdä kaikki mikä häntä miellyttää, Rakkauden itsensä todistuksen mukaan, joka sanoo Sielulle: Rakkaani, rakastakaa ja tehkää mitä haluatte

Rakkaus: Järki, sanoo Rakkaus, olette hyvin viisas ja hyvin varma siitä, mikä sopii teille, ja haluatte saada vastauksen yllä sanottuihin puheisiin. Ja koska olette pyytänyt minua sanomaan teille, mitä tällä tarkoitetaan, vastaan kaikkiin kysymyksiinne. Takaan teille, Järki, sanoo Rakkaus, että sellaisille Sieluille, joita hallitsee Hienostunut Rakkaus, ovat yhtä läheisiä niin häpeä kuin kunnia, niin kunnia kuin häpeä; niin köyhyys kuin rikkaus ja niin rikkaus kuin köyhyys; niin kärsimys Jumalalta ja Hänen luoduiltaan, kuin lohdutus Jumalalta ja Hänen luoduiltaan; niin rakastettuna oleminen kuin vihattuna oleminen ja vihattuna oleminen kuin rakastettuna oleminen; niin olo helvetissä kuin paratiisissa ja paratiisissa kuin helvetissä; niin vaatimattomassa asemassa kuin korkeassa, ja korkeassa kuin vaatimattomassa: heille ja heidän persoonilleen. Ja Totuus tietää hyvin, että he eivät halua eivätkä ole haluamatta mitään näistä menestyksistä eivätkä näistä vastoinkäymisistä. Sillä näillä Sieluilla ei ole tahtoa, paitsi Jumalan tahto heissä, eikä jumalallinen tahto rasita näitä yleviä olentoja kuvaamillamme taakoilla.

Rakkaus: Olen jo aikaisemmin sanonut, että sellaisille Sieluille ovat yhtä arvokkaita kaikki sydämen vastoinkäymiset – ruumiin ja sielun kohtaamat – kuin menestys, ja menestys yhtä arvokas kuin vastoinkäyminen. Ja on totta, sanoo Rakkaus, jos ne tulevat heidän osakseen, ettei heidän tahtonsa niitä aiheuta. Ja nämä Sielut eivät myöskään tiedä, mikä on heille parasta, eivätkä millä tavoin Jumala haluaa löytää heidän pelastuksensa tai heidän läheistensä pelastuksen, eivätkä millä tavoin Jumala haluaa jakaa oikeutta tai laupeutta, eivätkä millä keinoin Jumala haluaa antaa Sielulle Hänen jumalallisen aateluutensa hyvyyden korkeimmat lahjat. Ja tämän vuoksi Vapaalla Sielulla ei ole enää mitään tahtoa tai ei‑tahtoa paitsi tahtoa Jumalan tahto ja hyväksyä rauhassa jumalallinen järjestys.

Järki: Vielä, rouva Rakkaus, lisään yhden kohdan kysymykseeni; tämä kirja sanoo että tämä Sielu omistaa kaiken ja siten ei omista mitään.

Rakkaus: Tämä on totta, sanoo Rakkaus, koska tällä Sielulla on Jumala jumalallisen armon kautta, ja kenellä on Jumala, hänellä on kaikki. Ja niin hänellä ei ole mitään, sillä kaikki, mitä tällä Sielulla on itsessään Jumalasta jumalallisen armon kautta, vaikuttaa hänestä tyhjältä. Ja sitä se on verrattuna siihen, mitä hän rakastaa, mikä on Hänessä, mitä Hän ei anna kenellekään muulle kuin itselleen. Ja tämän ymmärryksen mukaan tällä Sielulla on kaikki eikä siis mitään, hän tietää kaiken eikä siis tiedä mitään.

Luku 14: Miten tällä Sielulla on uskon kautta ymmärrys Jumalasta

[Rakkaus]: Hän tietää, sanoo Rakkaus, uskon hyveen kautta, että Jumala on kaikki voima ja kaikki viisaus ja täydellinen hyvyys, ja että Isä Jumala on tehnyt lihaksi tulemisen työn, ja niin myös Poika ja niin myös Pyhä Henki. Siten Isä Jumala on yhdistänyt ihmisluonnon Jumalan Pojan persoonaan, ja Jumalan Pojan persoona on liittänyt sen omaan persoonaansa, ja Pyhä Henki on liittänyt sen Jumalan Pojan persoonaan. Siten Jumalalla on yksi ainoa luonto, jumalallinen luonto; ja Pojan persoonalla on kolme luontoa, se on: sama luonto joka Isällä on, ja sielun luonto, ja ruumiin luonto, ja se on persoona Kolmiyhteydessä; ja Pyhällä Hengellä on sama jumalallinen luonto, joka on Isällä ja Pojalla. Uskoa tämä, sanoa tämä, ajatella tämä on todellista kontemplaatiota. Tämä on yksi voima, yksi tieto, ja yksi tahto; yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa. Tämä Jumala on kaikkialla jumalallisessa luonnossaan, mutta ihmisyys saa kunniansa paratiisissa, yhdistettynä Pojan persoonaan ja myös alttarin sakramenttiin.

Luku 15: Tässä puhutaan alttarin pyhästä sakramentista

Rakkaus: Tämän jumaluuden ja tämän ihmisyyden vastaanottavat tosi kristityt, kun he nauttivat Alttarin Pyhän Sakramentin. Miten tämä ihmisyys pysyy heissä, sen opettaa Usko ja sen tietävät papit.

Uskon Valo: Ja tämän takia kerromme teille, sanoo Uskon Valo, vertauksen tästä Sakramentista käsittääksemme sen paremmin.

Ottakaa tämä sakramentti, laittakaa se huhmareeseen muiden asioiden kanssa, ja jauhakaa tämä sakramentti, kunnes ette enää näe ettekä tunne Persoonaa, jonka olette sinne laittaneet.

Usko: Sanon teille totisesti, sanoo Usko, että hän ei ole siellä. Voitte siis sen tähden kysyä: ”Onko hän mennyt pois?”

Totuus: Ei lainkaan, sanoo Totuus. Hän oli siellä, mutta nyt Hän ei ole enää siellä (ymmärtäkää pyhällä tavalla, ei ihmisen tavoin). Nyt voitte kysyä, onko hän mennyt pois, niin kuin hän siihen tuli. Sanon teille, sanoo Totuus, että Jeesuksen Kristuksen ihmisyys ei tule eikä mene.

Kiusaus: Mitä tämä sitten voi olla? sanoo Kiusaus.

Totuus: Se oli siellä, sanoo Totuus, kun sen saattoi nähdä ja tuntea, ja nyt se ei enää ole siellä, koska sitä ei voi nähdä eikä tuntea. Näin on jumalallinen voima sen säätänyt. Tämä sama ihmisyys, joka kuuluu Alttarin Sakramenttiin, on näkymätön muussa muodossa, eivätkä enkelit eivätkä pyhimykset eikä Neitsyt Maria näe sitä muunlaisena, kuin me sen näemme itse. Ja jos he näkevät sen muodossa, jossa me sen näemme, niin hengen ymmärryksen kautta. Sillä Jeesuksen Kristuksen ihmisyyden näkeminen kunniassaan Alttarin Sakramentissa ei enää kuulu niiden kunniaan, jotka kunniassa ovat, eivätkä siksi enää näe Häntä kunniassaan paitsi ymmärryksen kautta.

Uskon Sielu: Ja me näemme sen uskon hyveen kautta, joka on ristiriidassa aistiemme järkeilyn kanssa, joka ei näe siinä muuta kuin leivän eikä se mitään muuta tunne, ei maista, ei haista. Mutta meidän uskomme kiistää nämä kaikki, koska se uskoo varmasti, vailla epäilystä, ettei ole vaaleutta, ei tuoksua, ei makua, vaan Jeesuksen Kristuksen, todellisen Jumalan ja todellisen ihmisen kallisarvoinen ruumis. Me näemme sen uskon kautta. Ja ne, jotka ovat kunniassa, eivät tee näin, sillä kunniassa oleva ei turvaudu uskoon, ja siksi he eivät näe sitä niin kuin me näemme. Sellaiseksi on Pyhä Kolmiyhteys säätänyt Alttarin Pyhän Sakramentin ruokkiakseen ja ravitakseen ja ylläpitääkseen Pyhää Kirkkoa. Sellainen on Alttarin Sakramentin rituaali, sanoo Uskon Sielu, Pyhän Kolmiyhteyden valaisemana, sen mukaan miten tunnen Jumalan ja mihin uskon jumalallisen voiman kautta.

Rakkauden Hyvyyden Jalomielisyys: Älkää ihmetelkö, sanoo Rakkauden Hyvyyden Jalomielisyys, jos kerromme teille nämä asiat rakkaudesta, sillä voin sanoa teille varmasti, ilman että minua soimataan, ettei kukaan saavuta syvintä pohjaa eikä korkeinta huippua, ellei hän saavu sinne hienovaraisen luonnollisen viisauden ja Hengen Ymmärryksen keveän Valon kautta. Ja näin ollen ei voi tietää liikaa etsiessään Jumalan tahtoa. Sillä Ymmärrys, joka antaa valon, näyttää luonnostaan Sielulle, mitä tämä rakastaa. Ja Sielu tavoittaa lähestymisen ja liittymisen Ymmärryksen Valon kautta ja yhdistymisen harmonian kautta hän vastaanottaa hedelmällisessä rakkaudessa olemuksen, jota kohti hän kurkottaa saadakseen leponsa ja rauhansa. Hän kuuntelee halukkaasti Ymmärrystä ja Valoa, jotka tuovat hänelle uutisia hänen rakkaudestaan. Sillä hän tulee Rakkaudesta ja siihen hän toivoo sulautuvansa, niin että hänellä lopulta on vain yksi tahto Rakkaudessa, hänen rakastettunsa yksinomainen tahto.

Luku 16: Tässä Rakkaus vastaa Järjelle siihen mitä on sanonut, että Sielu tietää kaiken eikä tiedä mitään

[Rakkaus]: Järki, sanoo Rakkaus, siihen mitä olen sanonut, että Vapaa Sielu tietää kaiken eikä siis tiedä mitään, vastaan teille, että hän tietää uskon hyveen kautta sen, mitä hänen on tarpeellista tietää pelastuakseen, eikä tiedä mitään siitä, mitä Jumalalla on hänessä itseään hänen hyväkseen, Hänellä joka ei anna kenellekään toiselle kuin hänelle. Näin ollen, tällä ymmärryksellä tämä Sielu tietää kaiken eikä siis tiedä mitään. Hän tahtoo kaiken, sanoo Rakkaus, eikä siis tahdo mitään; sillä tämä Sielu, sanoo Rakkaus, tahtoo niin täydellisesti Jumalan tahdon, että hän ei tiedä, ei kykene, ei tahdo omassa tahdossaan muuta kuin Jumalan tahdon, sillä Rakkaus on sulkenut hänet lujaan vankilaan. Ja niin hän ei tahdo mitään, sillä se on niin vähäistä, mitä hän tahtoo, ja mitä Jumala tahtoo hänessä, verrattuna siihen mitä hän tahtoisi tahtoa, että hän ei voi saada sitä, mitä Jumala tahtoo hänen tahtovan. Sillä hänen tahtonsa ei ole mitään verrattuna siihen, mikä olisi hänelle kylliksi, mitä hänelle ei koskaan anneta, ja siten tahto on Jumalan tahdosta, kuten yllä sanottiin. Siksi tämän ymmärryksen mukaan tämä Sielu tahtoo kaiken eikä siis tahdo mitään.

Rakkaus: Tämä Siionin tytär ei halua messuja eikä saarnoja, ei paastoja eikä rukouksia.

Järki: Mutta miksi, rouva Rakkaus? sanoo Järki. Tämähän on pyhien Sielujen ravintoa.

Rakkaus: Tämä on totta, sanoo Rakkaus, niille jotka kerjäävät; mutta tämä Sielu ei kerjää mitään, sillä hänellä ei ole mitään tarvetta toivoa mitään, mikä olisi hänen ulkopuolellaan. Nyt kuunnelkaa, Järki, sanoo Rakkaus. Miksi tämä Sielu toivoisi näitä yllä mainittuja asioita, sillä Jumala on varmasti kaikkialla, niin ilman tätä kuin tämän kanssa? Tällä Sielulla ei ole yhtään ajatusta, yhtään sanaa, yhtään tekoa paitsi tottumus Pyhän Kolmiyhteyden armoon. Tämä Sielu ei tunne surua synnistä, jonka hän on joskus tehnyt, ei kärsimyksestä, jonka Jumala on kärsinyt hänen puolestaan, eikä synneistä tai ahdistuksesta, joissa hänen lähimmäisensä vielä elävät.

Järki: Hyvä Jumala! entä mitä tämä tarkoittaa, Rakkaus? sanoo Järki. Opettakaa minun ymmärrystäni, sillä olettehan tyynnyttänyt minut muissa kysymyksissäni.

Rakkaus: Tämä tarkoittaa, sanoo Rakkaus, että tämä Sielu ei kuulu itselleen, eikä se siksi voi tuntea ahdistusta. Sillä hänen ajatuksensa lepää rauhallisessa tilassa, se on Kolminaisuudessa, eikä hän näin ollen voi siirtyä siitä pois, eikä tuntea ahdistusta, niin kauan kuin hänen Rakastajansa on tyydytetty. Siitä ei kukaan lankea syntiin, ja jokainen koskaan tehty synti, vastaa Rakkaus Järjelle, on yhtä vastenmielinen hänen tahdolleen kuin se on Jumalalle. Hänen tuskansa itse tuottaa tälle Sielulle sellaista tuskaa.

Mutta kuitenkaan, sanoo Rakkaus, Kolmiyhteys ei tunne ahdistusta sellaisen kivun johdosta, eikä myöskään tämä Sielu, joka on levossa. Mutta jos tämä Sielu, jonka asema on niin korkea, voisi auttaa lähimmäisiään, hän auttaisi heitä kaikella voimallaan heidän hädässään. Mutta sellaisten Sielujen ajatukset ovat niin jumalallisia, että heitä eivät häiritse katoavaiset eivätkä luodut asiat, jotka saattaisivat synnyttää heissä ahdistusta, sillä Jumala on rajattoman hyvä.

Luku 17: Tässä Rakkaus vastaa Järjelle siihen mitä on sanonut, että nämä Sielut antavat Luonnolle, mitä tämä pyytää

[Rakkaus]: Tämä Sielu antaa Luonnolle, mitä tahansa se pyytääkin. Ja on totta, sanoo Rakkaus, että tämä Sielu ei huolehdi maallisista asioista eikä rakasta niitä sen vertaa, että hän voisi hyötyä kieltäessään Luonnolta sen pyynnöt, pikemminkin omatunto saisi hänet hylkäämään sen, mikä on hänen omaansa. Mutta nämä luodut ovat niin eteviä, ettei heistä rohkene puhua peittelemättä, varsinkaan heidän tavoistaan, joiden kautta nämä Sielut ovat oikean ymmärryksen tilassa. Mutta vähän on heitä, jotka maistavat sellaista ymmärrystä.

Rakkaus: Olen sanonut aikaisemmin, sanoo Rakkaus, ettei siitä rohkene puhua avoimesti. Ja epäilemättä ei, muiden luotujen yksinkertaisen ymmärryksen vuoksi, jotta he eivät ymmärtäisi väärin omaksi vahingokseen.

Sielut, jollaisista puhuu tämä kirja, joka koskettaa joiltakin osin heidän tottumuksiaan, ovat puhtaan ja jumalallisen olemuksensa oikeamielisyyden ansiosta sellaisia, etteivät he omista mitään. Ja he luottavat siihen, että vaikka he eläisivät tuomiopäivään asti, heidän sydämissään ei saattaisi olla ahdistusta yhden ainoan hetken vertaa sen tähden, mitä heiltä puuttuu kaikesta maailman kullasta, lukuun ottamatta sitä, mitä Luonto tarvitsee antaakseen heille heidän omansa. Jos sellaiset Sielut omistavat jotain – ja harvat tietävät missä nämä Sielut ovat, mutta on tarpeen että he ovat siellä Rakkauden oikeamielisestä hyvyydestä pitääkseen yllä Pyhän Kirkon uskoa – jos he siis omistavat jotain, ja jos he tietävät, että toisten tarve voi olla suurempi, sellaiset Sielut eivät koskaan kätkisi mitään, vaikka he olisivat varmoja, että maan päällä ei mitään enää kasvaisi, ei leipää, ei viljaa, eikä muuta ravintoa.

Ja se on totta, sanoo Rakkaus, älkää epäilkö sitä lainkaan. Sellainen on heidän luontonsa puhtaassa oikeamielisyydessä, ja sellainen oikeamielisyys on jumalallista oikeamielisyyttä, jota tälle Sielulle on annettu oma määränsä.

Jumalallinen Oikeus: Se on oikein, sanoo Jumalallinen Oikeus. Täyden oikeudenmukaisuuden tulisi toteutua hänessä. Jos Sielu pitää itsellään jotain lähimmäiselleen tarpeellista, hän pitää jotain, mikä ei ole hänen, sen lähimmäisenrakkauden täydellisen rauhan mukaan, jossa hän täysin elää, sillä se on hänen oikeaa ravintoaan. Ja miksi sellaiset Sielut tuntisivat syyllisyyttä ottaessaan sen, mikä on tarpeellista, jos tarve sitä vaatii. Näille Sieluille tämä olisi viattomuuden moittimista ja sen levon rikkomista, jossa tämä Sielu lepää rauhassa kaikilta asioilta. Kenen omatunto soimaisi, jos hän ottaisi tarpeeseensa neljältä elementiltä, kuten kirkkautta taivaalta, lämpöä tulelta, kastetta vedeltä ja maankamaralta sen mikä meitä ravitsee? Me käytämme neljää elementtiä kaikin tavoin, joilla Luonto niitä tarvitsee, ilman Järjen syytöksiä. Nämä elementit on armollisesti tehnyt Jumala, kuten muutkin asiat. Sellaiset Sielut käyttävät myös kaikkea tehtyä ja luotua, joita Luonto tarvitsee, täydellä sydämen tyyneydellä, kuten he käyttävät maankamaraa, jolla he kävelevät.

[Rakkaus]: Heillä on hyvä perusta, sanoo Rakkaus, ja korkea rakennus, joka pitää heidät rauhassa kaikilta asioilta.

Luku 18: Miten sellaiset luodut eivät osaa enää puhua Jumalasta

[Sielu]: Sellaiset luodut eivät osaa enää puhua Jumalasta, koska he eivät osaa sanoa, missä Jumala on, sen enempää kuin sanoa, kuka Jumala on. Sillä kuka tahansa, joka Jumalasta puhuu milloin haluaa ja kenelle haluaa ja missä haluaa, hän ei saa epäillä vaan hänen tulee tietää vailla epäilystä, sanoo tämä Sielu, että hän ei ole koskaan tuntenut jumalallisen Rakkauden tosi ydintä, joka hämmästyttää Sielun täysin ilman, että hän tulee siitä tietoiseksi. Sillä todellinen jumalallisen Rakkauden hieno ydin, Luojan luodulle antama, on vailla luotua ainetta, ja on sellaisten Sielujen tapa ymmärtää paljon ja unohtaa kaikki Rakastajan hienostuneisuuden vuoksi.

Luku 19: Miten Usko, Toivo ja Lähimmäisenrakkaus kysyvät Rakkaudelta tietoa näistä Sieluista

[Usko, Toivo ja Rakkaus]: Oi Pyhä Kolmiyhteys, sanovat Usko, Toivo ja Lähimmäisenrakkaus, missä ovat sellaiset ylivertaiset Sielut, tässä kirjassa kuvattujen kaltaiset? Keitä he ovat? Missä he ovat? Mitä he tekevät? Kertokaa meille heistä Rakkauden tähden, joka tietää kaiken, niin että ne jotka hämmästyvät kuunnellessaan tätä kirjaa, rauhoittuvat. Sillä koko Pyhä Kirkko, jos se kuulee sitä luettavan, hämmästelee sitä, sanovat nämä kolme jumalallista hyvettä.

[Usko]: Se on totta, sanoo Usko itse.

[Rakkaus]: Itse asiassa Pieni Pyhä Kirkko14, sanoo Rakkaus, se on kirkko jota hallitsee Järki; ei Suuri Pyhä Kirkko, sanoo jumalallinen Rakkaus, jota hallitsemme me.

Rakkaus: Nyt sanokaa minulle, sanoo Rakkaus kolmelle jumalalliselle Hyveelle, miksi te kysytte meiltä, keitä he ovat ja missä he ovat ja mitä he tekevät? Ja epäilemättä, kuten tiedätte, sanoo Rakkaus, Jumalan luoma olento ei tiedä, miten löytää heidät. Ja missä he ovat, sen te kaikki kolme tiedätte, sillä te olette heidän kanssaan kaikkina hetkinä, sillä te kolme teette heistä jaloja. Mitä he tekevät, tämänkin te tiedätte. Mutta keitä he ovat – jotta voitaisiin puhua heidän arvostaan ja omanarvontunnostaan – tätä ette tiedä te eivätkä tiedä he, ja siksi Pyhä Kirkko ei voi tietää sitä.

Järki: Entä kuka sen tietää? Herran tähden! sanoo Järki.

Rakkaus: Yksin Jumala, sanoo Rakkaus, joka on luonut ja lunastanut heidät ja ehkä luonut heidät uudelleen monta kertaa Rakkauden tähden, ja yksin sen vuoksi heidät on karkotettu, tuhottu ja unohdettu. Miten, sanoo Rakkaus, Pyhää Kirkkoa hämmästyttää, jos Hyveet palvelevat näitä yleviä taivaallisia Sieluja? Ja miksi he eivät tekisi niin? Eikö kaikkia Hyveitä ylistetä, kuvailla kirjoituksin ja johdeta näiden Sielujen vuoksi, eikä Sieluja Hyveiden vuoksi? Kuten sellaiset Hyveet on tehty palvelemaan sellaisia Sieluja, sellaiset Sielut on tehty tottelemaan Jumalaa, jotta he saisivat ainutkertaiset lahjat Hänen jumalallisen aateluutensa puhtaalta ritarillisuudelta, lahjat joita Jumala ei anna yhdellekään luodulle, joka asuu halussa ja tahdossa. Mutta se, joka toivoo saavansa nämä lahjat, älköön seuratko halua ja tahtoa, sillä silloin hän ei saa lahjoja.

Rakkaus: Entä miksi Pyhä Kirkko ymmärtäisi, sanoo Rakkaus, näitä kuningattaria, kuninkaan tyttäriä, kuninkaan siskoja ja kuninkaan vaimoja? Pyhä Kirkko voisi ymmärtää heitä täydellisesti, jos Pyhä Kirkko olisi heidän Sieluissaan. Mutta yksikään luotu olento ei astu heidän Sieluunsa paitsi yksin Jumala, joka on luonut Sielut. Niin ettei kukaan voisi ymmärtää sellaisia Sieluja paitsi Jumala, joka on heissä.

Luku 20: Rakkaus vastaa Järjelle sanottuaan, että kukaan ei ymmärrä sellaisia Sieluja paitsi Jumala

Järki: Oi Rakkaus, sanoo Järki, älkää vihastuko, sillä mieleeni tulee toinen kysymys, ja ellette vastaa minulle, mieleni pahoittuu.

Rakkaus: Kertokaa mikä on kysymyksenne, sanoo Rakkaus Järjelle.

Järki: Kerron sen teille, sanoo Järki. Tämä kirja sanoo, että kukaan ei ymmärrä näitä Sieluja paitsi Jumala, joka on sellaisissa Sieluissa. Ja kuten yllä sanottiin, kukaan ei voi löytää eikä ymmärtää heitä, paitsi se, jota Hienostunut Rakkaus kutsuu. Mutta kuka tahansa, joka sellaisia Sieluja löytäisi, kertoisi siitä totuuden. Niin on tässä kirjassa sanottu aikaisemmin. Vaikuttaa siis siltä, että sellaiset15 ymmärtävät näitä, jos he näitä olisivat, tai jos he ovat.

Rakkaus: Tämä on totta, sanoo Rakkaus, sillä ne jotka ovat sellaisia, jos he olisivat tai jos he ovat, ymmärtäisivät kumppaneitaan heidän tapojensa kautta, mutta vielä paremmin heille annetun lahjan perusteella, joka on ainutkertainen.

Järki: Ainutkertainen, sanoo Järki, ja epäilemättä ainutkertainen se on, sillä sen kuullessani olen ainutkertaisen ällistynyt.

Rakkaus: Järki, sanoo Rakkaus, samalla sanalla on kaksi merkitystä, sillä jos ne jotka ovat sellaisia ymmärtävät sellaisten Sielujen tapoja, ja vaikka tämä olisi täydellisin olemus, jonka Jumala luodulle antaa, sittenkään sellaiset Sielut eivät ymmärtäisi näiden Sielujen arvokkuutta, sillä Jumala yksin ymmärtää heitä, Jumala joka on heidät luonut.

Luku 21: Rakkaus vastaa Järjen väitteeseen, että tämän kirjan mukaan sellaiset Sielut jättävät Hyveet

Järki: Rakkaus, minulla on vielä kysymys, sillä tämä kirja sanoo, että tämä Sielu jättää Hyveet kaikilta osin, ja te sanotte, että Hyveet ovat vielä näiden Sielujen luona täydellisemmin kuin keidenkään muiden. Nämä kaksi väitettä ovat ristiriitaisia, kuten minusta vaikuttaa, enkä tiedä miten ne käsittää.

Rakkaus: Antakaa minun rauhoittaa teitä, sanoo Rakkaus. On totta että tämä Sielu on jättänyt Hyveet siinä suhteessa kuin on kysymys niiden harjoittamisesta ja niiden edellyttämästä halusta. Mutta Hyveet eivät ole jättäneet häntä, sillä he ovat aina hänen kanssaan, mutta täydellisen kuuliaisina hänelle. Näin ymmärrettynä tämä Sielu jättää Hyveet, ja siten ne ovat aina hänen kanssaan. Sillä jos ihminen palvelee isäntää, häntä ihminen palvelee eikä isäntä kuulu hänelle. Mutta tulee aika, jolloin palvelija saavuttaa paljon isäntänsä luona ja havaitsee olevansa isäntäänsä rikkaampi ja viisaampi, ja palvelija jättää isännän tätä paremman vuoksi. Ja kun se, joka oli isäntä, näkee että hänen entinen palvelijansa on enemmän arvoinen ja tietää enemmän kuin hän, hän jää hänen luokseen, joka oli ollut hänen palvelijansa, ollakseen hänelle kuuliainen kaikessa. Kaiken myös te voitte ja teidän tulee käsittää Hyveistä ja sellaisista Sieluista. Sillä ensin tämä Sielu teki kaiken millä tahansa hinnalla sydämelleen ja ruumiilleen, mitä Järki opetti hänelle; koska Järki oli tämän Sielun valtiatar. Ja Järki käski häntä tekemään kaiken, mitä Hyveet halusivat, vastustelematta, aina kuolemaan asti. Siten Järki ja muut Hyveet olivat tämän Sielun valtiattaria ja tämä Sielu oli totisesti kuuliainen kaikelle, mitä he halusivat käskeä, koska hän halusi elää hengen elämää.

Siten tämä Sielu on saavuttanut ja oppinut niin paljon Hyveiden seurassa, että hän on nyt Hyveiden yläpuolella, sillä hänessä on itsessään kaikki, minkä Hyveet voivat opettaa, ja enemmän, vailla vertaa. Tällä Sielulla on itsessään Hyveiden valtiatar, jota kutsutaan Jumalalliseksi Rakkaudeksi, joka on muuttanut hänet täydellisesti itsekseen ja on yhdistynyt häneen, ja sen tähden tämä Sielu ei kuulu itselleen eikä Hyveille.

Järki: Kenelle siis? sanoo Järki.

Rakkaus: Minun tahdolleni, sanoo Rakkaus, joka on muuttanut hänet minuksi.

Järki: Ja kuka te olette, Rakkaus? sanoo Järki. Ettekö te ole yksi hyveistä meidän joukossamme, vaikka olisitte meidän yläpuolellamme?

Rakkaus: Minä olen Jumala, sanoo Rakkaus, sillä Rakkaus on Jumala ja Jumala on rakkaus16, ja tämä Sielu on Jumala rakkauden ehdoilla, ja minä olen Jumala jumalallisen luonnon kautta ja tämä Sielu on Jumala rakkauden oikeudenmukaisuuden kautta. Siten minä opetan ja ohjaan tätä kallisarvoista rakastettuani, ilman häntä itseään, sillä hän on muuttunut minuksi, ja sellainen täydellinen olento, sanoo Rakkaus, saa minulta ravintonsa.

Luku 22: Miten tätä Sielua verrataan kotkaan ja miten se jättää Luonnon

[Rakkaus]: Ja niin tämä Sielu on kuin kotka, koska tämä Sielu lentää korkealla, todella hyvin korkealla, korkeammalla kuin mikään muu lintu, koska hänelle on antanut sulat Arvoisa Rakkaus. Hän näkee selvemmin auringon kauneuden, auringon säteet, ja auringon ja sen säteiden hohteen, joka ravitsee häntä korkeiden setripuiden latvaversoilla.17

Sielu: Niin tämä Sielu sanoo pettyneelle Luonnolle, joka on pitkiä aikoja pitänyt hänet palveluksessaan: Rouva Luonto, hän sanoo, jätän teidät, Rakkaus on lähelläni ja vapautan itseni hänen kauttaan vailla pelkoa ja vastoin kaikkea muuta.

Rakkaus: Tämä Sielu ei pelkää kärsimystä; häntä ei pidättele lohdutus, häntä ei alenna kiusaus, eikä häntä heikennä, jos häneltä pois otetaan. Hän on kaikille yhteinen puhtaan lähimmäisenrakkauden anteliaisuudessa eikä hän pyydä mitään keneltäkään, koska Jumala on täyttänyt hänet puhtaan hyvyyden jalosukuisella huomaavaisuudella. Hän on kaiken aikaa vakavamielinen olematta surullinen, iloinen olematta hillitön, sillä Jumala on pyhittänyt nimensä hänessä ja siinä on jumalallisen Kolmiyhteyden asuinsija.

Te pienet, jotka toivossa ja halussa saalistatte ravintoanne, toivokaa että olette hänen kaltaisiaan. Sillä se, joka voi toivoa pienempää osaa, eikä hän toivo enempää, sellainen ei ole arvollinen saamaan vähäisintäkään Jumalan siunauksista, koska hänellä on pelkurin kurja sydän. Niin hän antaa itsensä langeta, ja hän näyttää olevan aina nälissään.

Luku 23: Miten tällä Sielulla on kaksi tukipilaria, ja miten hän juopuu siitä, mitä hän ei koskaan juo

[Rakkaus]: Tämä Vapaa Sielu, sanoo Rakkaus, nojaa kahteen pilariin, toiseen oikealla ja toiseen vasemmalla. Näiden kahden tuen avulla Sielu on voimakas vihollisiaan vastaan, kuin meren saarella oleva linnoitus, jonne ei voi tunkeutua. Toinen näistä pilareista, joka puolustaa Sielua vahvasti sen vihollisia vastaan ja joka suojelee hänen rikkautensa lahjoja, on hänen tosi ymmärryksensä, joka hänellä on omasta köyhyydestään. Vasen pilari, johon hän tukeutuu kaikkina aikoina, on voima. Oikeanpuoleinen on korkea ymmärrys, jonka Sielu saa puhtaalta Jumaluudelta.

Nämä kaksi pilaria tukevat Sielua ja siksi hän ei kiinnitä mitään huomiota vihollisiinsa, ei oikealla eikä vasemmalla. Hän on niin syvästi hämmästynyt, sanoo Rakkaus, ymmärtäessään köyhyytensä, että maailman silmissä ja omissa silmissään hän on täysin tolaltaan. Ja hän on niin juopunut Rakkauden antamasta ymmärryksestä ja puhtaan Jumaluuden armosta, että hän on aina juovuksissa ymmärryksestä ja täynnä jumalallisen rakkauden ylistystä. Eikä hän ole juopunut vain siitä, mitä on juonut, vaan on täysin päissään ja enemmän kuin päissään siitä, mitä hän ei koskaan juo eikä tule koskaan juomaan.

Järki: Herran tähden, Rakkaus! sanoo Järki, mitä tämä tarkoittaa, että tämä Sielu on juopunut siitä, mitä hän ei koskaan juo eikä tule juomaan? Näyttää siltä, sanoo Järki, sikäli kuin kykenen ymmärtämään nämä sanat, että tälle Sielulle on suurempaa tulla juovuksiin siitä, mitä hänen Rakastettunsa juo ja on juonut ja tulee juomaan Hänen hyvyytensä jumalallista juomaa, kuin siitä, mitä hän itse on juonut ja tulee juomaan jumalallista juomaa tästä tynnyristä.

Rakkaus: Aivan oikein, sanoo Rakkaus: suurempi osuus juovuttaa hänet, mutta ei siksi että hän on juonut tästä suuremmasta osasta, kuten yllä sanottiin. Vaan siksi että hänen Rakastettunsa on juonut siitä, sillä heidän välillään, rakkauden tuoman muutoksen kautta, ei ole mitään eroa, mistä tahansa luonteeneroista huolimatta. Rakkaus toteuttaa Sielussa oikeamielisyyden kautta tämän muutoksen, joka saa hänet juovuksiin hänen juomansa suuremmasta osasta. Koskaan ei ole toisin. Joskus yhdessä tynnyrissä on useita hanoja. Mutta kirkkain viini, uusin, hedelmällisin, maukkain ja humalluttavin saadaan ylimmästä hanasta. Tämä on ylivertaista juomaa, jota ei juo kukaan muu kuin Kolmiyhteys. Ja tästä juomasta, sitä juomatta, on juovuksissa Tyhjä Sielu, on juovuksissa Vapaa Sielu, on juovuksissa Unohdettu Sielu, mutta hyvin juovuksissa, enemmän kuin juovuksissa siitä, mitä ei koskaan juo eikä tule koskaan juomaan.

Nyt kuulkaa ja tarkatkaa saadaksenne paremman selvyyden. Tässä jumalallisen juoman tynnyrissä on epäilemättä useita hanoja. Tämän tietää ihmisyys, joka on yhdistynyt Jumalan Pojan persoonaan, joka juo jaloimmasta hanasta Kolminaisuuden jälkeen; ja sen jälkeen siitä juo Neitsyt Maria, ja tämä jalosukuinen rouva humaltuu korkeimmasta. Ja hänen jälkeensä juovat liekehtivät serafit, joiden siivillä nämä Vapaat Sielut lentävät.18

Pyhä Kirkko: Hyvä Jumala, sanoo Pyhä Kirkko, miten on oikein rakastaa puhtaasti ja varjella tarkoin sellaista Sielua, joka lentää niin korkealla!

Rakkaus: Sellaisella Sielulla, sanoo Rakkaus, on muistin, ymmärryksen ja tahdon tuoman nöyryyden syvyys, ja hänen harkintansa läpi käy hienostuneisuus, ja hän on hyvin vapaa kaikkialla Jumalan rakkauden vuoksi.

Luku 24: Milloin sellaiset Sielut ovat Puhtaan Rakkauden oikeamielisessä vapaudessa

[Järki]: Oi Rakkaus, sanoo Järki, milloin ovat sellaiset Sielut Puhtaan Rakkauden oikeamielisessä vapaudessa?

Rakkaus: Kun heillä ei ole halua, ei tunnetta, eikä minään hetkenä hengen intohimoa. Sillä sellainen tottumus orjuuttaisi heidät, koska se on liian etäällä vapauden rauhasta, jossa harvat ihmiset sallivat itsensä asua. He eivät myöskään tee mitään, sanoo Rakkaus, mikä olisi vastoin heidän sisäisen olemuksensa rauhaa, ja niin he pitävät rauhassa Rakkauden käskyt. Sellaiset persoonat ovat niin täydelliset, että heissä on itsessään, ulkopuolelta kerjäämättä, jumalallinen aurinko, jolla he voivat turvata sydämen puhtauden. Ja ainoastaan heillä, sanoo Rakkaus, on ymmärrys enemmästä. Ja ellei heillä sitä ymmärrystä olisi, he voisivat kerjätä vähäisempää, ja näin heillä ei voisi olla kylliksi.

Sellaiset Sielut ovat yksin kaikessa ja osana kaikessa, koska he eivät kuormita olemustaan millään, mitä heille voisi tapahtua. Sillä aivan samoin kuin auringolla on valo Jumalalta ja se loistaa kaikille keräämättä itseensä mitään epäpuhtautta, niin myös sellaisilla Sieluilla on olemuksensa Jumalasta ja Jumalassa, eivätkä he kerää itseensä epäpuhtautta asioista, jotka he näkevät tai kuulevat ulkopuolellaan.

zzz

Luku 25: Järki kysyy Rakkaudelta, tuntevatko nämä Sielut iloa sisällään

Järki: Kertokaa nyt minulle, Rakkaus, sanoo Järki, tuntevatko sellaiset Sielut iloa sisällään tai ulkopuolellaan?

Rakkaus: Ei lainkaan, sanoo Rakkaus, mitä kysymykseenne tulee. Sillä heidän luontonsa on surmattu ja heidän henkensä on kuollut. Sillä kaikki tahto on jättänyt heidät, ja tämän johdosta sellainen Sielu elää ja pysyy ja on sen kuoleman vuoksi jumalallisessa tahdossa.

Kuulkaa nyt, Järki, sanoo Rakkaus, jotta ymmärtäisitte kysymyksenne paremmin. Palavalla ei ole kylmä, eikä hukkuvalla ole jano. Sellainen Sielu, sanoo Rakkaus, on niin liekeissä rakkauden tulisijassa, että hänestä on todella tullut tulta, eikä hän siksi tulta tunne, sillä hän on tulta itsessään Rakkauden voimasta, joka on muuttanut hänet Rakkauden tulessa. Tämä tuli palaa itsestään kaikkialla ja kaikkina aikoina voimatta käyttää lainkaan ainetta ja haluamatta sitä muualta kuin itseltään. Kenelle tahansa, joka tuntee Jumalaa aineen kautta, jonka hän näkee tai kuulee itsensä ulkopuolella, sen työn johdosta jonka hän itse tekee, tämä ei ole täyttä tulta, vaan sellaiseen tuleen liittyy ainetta. Sillä ihmisen työ ja halu lisätä ainetta hänen ulkopuoleltaan voimistamaan Jumalan rakkautta hänessä on vain sokeutta ymmärtää Jumalan hyvyys. Mutta se, joka palaa tällä tulella etsimättä ainetta, omistamatta sitä ja haluamatta omistaa sitä, näkee kaikessa selvästi, että hän arvostaa asioita kuten niitä tulee arvostaa. Sillä sellaisessa Sielussa ei ole itsessään ainetta, joka estäisi näkemästä selvästi, sillä hän on Jumalassa yksin todellisen nöyryyden hyveestä. Ja hän on yhteydessä kaikkeen täydellisen lähimmäisenrakkauden avokätisyyden kautta ja yksin Jumalassa Hienostuneen Rakkauden jumalallisessa otteessa.

Luku 26: Miten tämä Sielu ei rakasta mitään muuten kuin Jumalan rakkauden tähden

[Rakkaus]: Sellainen Sielu ei enää rakasta mitään Jumalassa, eikä hän rakasta mitään, oli se miten jaloa hyvänsä, ellei Jumalan tähden ja sen tähden mitä Hän haluaa, ja kaikessa olevan Jumalan tähden ja kaikkea Hänen rakkautensa tähden. Ja sellaisen rakkauden kautta on tämä Sielu yksin Jumalan rakkauden puhtaassa rakkaudessa. Sellaisen Sielun ymmärrys on niin kirkas, että hän näkee ettei ole mitään Jumalassa ja eikä Jumala ole mitään hänessä.

Nyt, herrat rakastajat, käsittäkää se mikä jää käsitettäväksi rakkauden meditaation kautta, kuulematta sitä luodun korvin. Sillä sellainen meditaatio – johon Sielu ryhtyy Rakkaudessa, kaipaamatta mitään sen lahjoista, joita kutsutaan lohduiksi, jotka viihdyttävät Sielua rukoilun mielihyvällä – opettaa Sielua, eikä mikään muu tapa opeta häntä kuin puhdas rakkaus. Jos kuka tahansa haluaisi Jumalalta lohtuja lohdutuksen tunteen kautta, ne estäisivät Hienon Rakkauden työtä.

Luku 27: Miten Puhtaan Rakkauden meditaatiolla ei ole kuin yksi tarkoitus

Rakkaus: Puhtaan Rakkauden meditaatiolla on vain yksi tarkoitus, joka on se, että Sielu rakastaa aina uskollisesti haluamatta mitään vastalahjaksi. Ja Sielu voi tehdä tämän vain, jos hän on vailla itseään, sillä Uskollinen Rakkaus ei suvaitsisi mitään lohdutuksia, jotka Sielu itse hankkisi. Ehdottomasti ei. Rakkauden meditaatio tietää hyvin, ettei hänen tule vältellä työtään, joka on tahtoa täydellisesti Jumalan tahto. Hän sallii Jumalan työskennellä ja tehdä tahtonsa mukaan. Sillä se joka tahtoo, että Jumala antaa hänen kokea Jumalan tahdon lohduissa, ei luota täydellisesti yksin Jumalan hyvyyteen, vaan Hänen rikkautensa lahjoihin, joita Hänellä on annettavanaan.

Sielu: Ja ilman epäilystä, sanoo tämä Sielu, kuka tahansa, joka rakastaisi hyvin, ei muistaisi ottaa eikä pyytää, vaan sen sijaan haluaisi aina antaa pitämättä itsellään mitään, rakastaakseen uskollisesti. Sillä oli kenellä tahansa kaksi päämäärää samassa työssä, hän heikentäisi toista toisen kustannuksella. Ja niin Uskollisella Rakkaudella on vain yksi ainoa päämäärä, se että hän voisi aina rakastaa uskollisesti. sillä hänellä ei ole mitään epäilyksiä rakastajansa rakkauden suhteen, etteikö tämä tee aina niin kuin on parasta, mutta hän epäilee, tekeekö hän itse aina niin kuin hänen tulee tehdä. Ja siksi hän tahtoo vain, että Jumalan tahto toteutuisi hänessä.

Rakkaus: Hän on oikeassa, sanoo Rakkaus, sillä se on kaikki. Eikä hän omasta voimastaan voi tahtoa mitään, sillä hänen tahtonsa ei ole enää hänellä eikä hänessä, vaan on Hänessä, joka rakastaa häntä. Eikä tämä ole hänen työtään, vaan sen sijaan se on koko Kolmiyhteyden työtä, joka työskentelee sellaisessa Sielussa tahtonsa mukaan.

Luku 28: Miten tämä Sielu ui ilon meressä

[Rakkaus]: Sellainen Sielu, sanoo Rakkaus, ui ilon meressä eli nautintojen meressä, joka virtaa ja lähtee Jumalasta. Ja niin Sielu ei tunne iloa, sillä hän on ilo itse. Hän ui ja lipuu ilossa, tuntematta mitään iloa, sillä hän asuu Ilossa ja Ilo asuu hänessä. Hän on ilo itse Ilon hyveen kautta, joka muuttaa hänet häneksi.

Se tarkoittaa, hän sanoo että hän iloitsee enemmän siitä, mitä ei voida kertoa kenellekään, kuin siitä, mikä voidaan kertoa, koska jälkimmäinen on keskinkertaista ja ajallista, ja edellinen on ääretöntä ja ikuista.19

On olemassa yksi yhteinen tahto, kuten tuli ja liekki, rakastajan tahto ja rakastetun tahto, sillä Rakkaus on muuttanut tämän Sielun häneksi.

Sielu: Voi, hyvin suloinen puhdas jumalallinen Rakkaus, sanoo tämä Sielu, miten suloinen on muutos, joka muuttaa minut olennoksi, jota rakastan enemmän kuin itseäni. Ja muutokseni on ollut niin suuri, että olen kadottanut nimeni rakastaakseni, minä joka olen kykenevä rakastamaan niin vähän: nimittäin rakkaudessa sillä rakastan ainoastaan Rakkautta.

Luku 29: Järki kysyy Rakkaudelta, milloin tämä Sielu on Rakkauden puhtaassa vapaudessa

[Järki]: Nyt, Rouva Rakkaus, sanoo Järki, pyydän teitä sanomaan, mitä tarkoititte sanoessanne, että tämä Sielu on Puhtaan Rakkauden vapaassa tilassa, kun se ei tee mitään vastoin sisäisen olemuksensa rauhan vaatimusta.

Rakkaus: Kerron teille, mitä se tarkoittaa, sanoo Rakkaus. Se tarkoittaa, ettei hän tekisi mitään, tapahtui mitä hyvänsä, joka olisi vastoin hänen henkensä täydellistä rauhaa. Siksi todella viaton, sanoo Rakkaus, tekee niin, ja olento josta puhumme on todellinen viattomuus.

Järki, sanoo Rakkaus, annan teille esimerkin. Katsokaa lasta, joka on puhtaan viaton: salliiko hän tehtäväksi jotain, suurta tai pientä, ellei se miellytä häntä.

Järki: Epäilemättä ei, Rakkaus, ja voin sen hyvin tajuta, ja näin olen kysymykseeni vastauksen saanut.

Luku 30: Järki puhuu Rakkaudelle että hän saisi tämän Sielun puhumaan Jumalasta kaiken minkä hän voi puhua ja sanoa

[Järki]: Rouva Rakkaus, sanoo Järki, pyydän ja anon Teitä armollisesti, että saatte tämän Sielun puhumaan kaiken, minkä voi sanoa hänestä, joka on kaikki kaikessa.

Rakkaus: Sen tietää hän, sanoo Rakkaus, sillä hän löytää hänet aina sieltä, se tarkoittaa kaikesta. Sillä jotain voi löytää paikasta, jossa se on, ja koska hän on kaikkialla, tämä Sielu löytää hänet kaikkialta. Ja siksi kaikki sopii hänelle, sillä hän ei löydä mitään mistään löytämättä sieltä Jumalaa. Nyt, Järki, sanoo Rakkaus, miksi haluatte, että saan tämän Sielun sanomaan Jumalasta kaiken, minkä voi sanoa?

h Järki: Siksi, sanoo Järki, että hän voi levätä rauhassa viattomuuden tilassaan, ilman että hänen täytyy siirtyä tai poistua kuullakseen teidän puhuvan.

Rakkaus: Sanon sen teille mielelläni, sanoo Rakkaus. Vakuutan teille, sanoo Rakkaus Järjelle, ja vannon itseni kautta, että kaikki mitä tämä Sielu on kuullut Jumalasta, ja kaikki mitä hänestä voi sanoa, on parhaimmillaankin ei‑mitään (totta puhuakseni) verrattuna siihen, mitä hän on itse, mitä ei ole koskaan sanottu, ei sanota nyt eikä tulla sanomaan; ja kaiken mitä hänestä koskaan sanotaan tai on sanottu, ja jonka hänestä voi jättää sanomatta.

Rakkaus puhuu Sielulle: Mutta vielä Rakkaus sanoo Sielulle kasvattaakseen hänen iloaan ja hänen suruaan ja täyttääkseen kaikki hänen pyrkimyksensä: Rouva Sielu, sanoo Rakkaus, sanon teille kerta kaikkiaan, ilman että haluatte enää kysellä minulta, sillä se olisi turha vaiva, että kaikki luodut, ne jotka elävät ja jotka tulevat elämään sulhasenne suloisten kasvojen alla, ovat poikkeuksetta vähemmän ymmärtäneet ja tulevat hänestä vähemmän ymmärtämään verrattuna siihen, minkä arvoinen hän on tai mitä hän saa ymmärtämään ja rakastamaan ja ylistämään, ja mitä hän itse ymmärtää itsestään, verrattuna siihen mitä voisi totuudenmukaisesti sanoa tai miten voisi mistään mitään ymmärtää tai rakastaa tai ylistää.

Sielu: Kuinka ikävää! Rakkaus, sanoo tämä Sielu, mitä siis teen? En todellakaan uskonut mitään muuta, kuin mitä nyt kerrotte minulle. Mutta yhden asian, Rouva Rakkaus, teille mielelläni sanoisin, jos saan.

Rakkaus: Rakas Sielu, sanoo Rakkaus, sanokaa mikä haluaisitte, sillä haluan kuulla sen.

Hämmentynyt Sielu: Nyt hyvin suloinen Rakkaus, sanoo tämä Hämmentynyt Sielu, Jumalan tähden, kertokaa minulle miksi hän olisi laupias ja loisi minut ja lunastaisi minut ja loisi minut uudelleen antaakseen minulle niin vähän, hän jolla on niin paljon annettavaa. Mutta vielä vaikeampaa on, ettei uskalla puhua asiasta, jonka Hän tahtoisi tehdä. Todellakaan, sanoo tämä Sielu, en tiedä, mutta jos olisi niin, että minulla olisi jotain annettavaa, en valmistaisi hänelle niin pientä osuutta, minä joka en ole mitään ja hän on kaikki. Varmasti en kykenisi pitämään häneltä mitään, niin etten antaisi hänelle kaikkea, jos minulla olisi jotain annettavaa. Ja oli minulla miten vähän tahansa mitään arvokasta, en ole pitänyt omanani mitään häneltä, en ruumista, en sydäntä, en Sielua, ja hän tietää sen hyvin. Mutta olen antanut hänelle kaiken20, minä jolla ei ole mitään annettavaa ja sen tähden näyttää siltä, että mieluusti antaisin hänelle, jos minulla olisi jotain annettavaa. Mutta hän on ottanut kaiken, mitä minulla on arvokasta, eikä hän ole antanut minulle mitään, vaan on pitänyt kaiken. Rakkaus, Jumalan tähden, onko tämä rakastajan osa.

Rakkaus: Hyvä Sielu, sanoo Rakkaus, tiedätte enemmän kuin sanotte. Ja jos olette antanut hänelle kaiken, paras osa on tullut teille. Ettekä sitä paitsi anna hänelle mitään, mikä ei ollut hänen omaansa ennen kuin annoitte sen hänelle. Katsokaa nyt, mitä teette hänen hyväkseen.

Sielu: Puhutte totta, suloinen Rakkaus, sanoo Sielu, en voisi kieltää sitä vaikka haluaisinkin.

Luku 31: Miten Rakkaus rauhoittaa Sielun, koska tämä on antanut puolisolleen kaiken omistamansa

[Rakkaus]: Hyvin suloinen Sielu, sanoo Rakkaus, mitä haluatte hänen antavan teille? Ettekö te ole luotu olento? Haluatteko saada rakastetultanne jotain, mitä hänen ei sovi teille antaa eikä teidän ottaa? Rauhoittukaa, rakas Sielu, jos uskotte minua. Hän ei anna luodulle mitään muuta, kuin mitä teillä on, ja sellaisen lahjan, jolla on teille merkitystä.

Sielu: Rouva Rakkaus, sanoo tämä Sielu, mutta te ette kertonut tätä minulle, kun tapasin teidät ensimmäisen kerran. Sillä kerroitte minulle, ettei rakastajan ja rakastetun välillä ole valtasuhdetta. Mutta itse asiassa on, kuten minusta näyttää, sillä yhdellä on kaikki eikä toisella ole mitään verrattuna hänen kaikkeensa. Mutta jos voisin muuttaa sen paremmaksi, muuttaisin sen, sillä silloin kykenisin yhtä paljoon kuin te kykenette, rakastaisin teitä siinä määrin minkä arvoinen olette.

Rakkaus: Hyvin suloinen Sielu, ette voi sanoa enempää. Rauhoittukaa. Teidän tahtonne riittää rakastajallenne. Ja hän ilmoittaa tämän teille minun kauttani, jotta uskoisitte häneen, ja sanon teille ettei hän rakasta mitään ilman teitä, ei teitäkään ilman häntä. Se on hyvin suuri suosionosoitus, ja tämä on teille kylliksi, suloinen Sielu, jos uskotte minua.

Sielu: Rouva Rakkaus, Jumalan tähden vaietkaa tästä, sanoo tämä Sielu, sillä varmastikaan en pysty vaikenemaan pelastaakseni koko maailman, jos se on siten pelastettava. Sillä minulla ei ole mitään, mitä rakastaisin voimakkaammin kuin se, mikä on minulle kyllin. Sillä jos se, jota rakastan, ei olisi kylliksi minulle, hajoaisin tai vähenisin siitä vähästä rakkaudesta, joka minulla on. Mutta kuitenkin, Rouva Rakkaus, sanoo Sielu, yksi asia on kylliksi minulle ja kerron sen teille. Nimittäin hän, jota rakastan enemmän kuin itseäni, enkä mitään muuta rakasta ellen hänen vuokseen, pitää sisällään, kuten olette minulle kertonut, sen mitä kukaan ei ymmärrä paitsi hän. Ja siksi, koska rakastan häntä enemmän kuin itseäni, ja koska hän on kaiken hyvyyden summa ja minun herrani ja minun Jumalani ja minun kaikkeni, hän on täydellinen lohdutukseni, sanoo Sielu. Ja siksi, jos minut lannistaa se, mikä minulta puuttuu, silti minua lohduttaa se, ettei häneltä puutu mitään. Sillä hänellä on itsessään kaiken hyvän yltäkylläisyys ilman mitään puutetta. Ja tämä on mielenrauhani summa ja ajatusteni todellinen lepo, sillä en rakasta muuten kuin hänen tähtensä. Siksi, koska en rakasta muuten kuin hänen vuokseen, minulta ei puutu mitään, kuten sanoin jo aikaisemmin. Ja epäilyksettä ei – parhaan ymmärryksen mukaan. Mutta haluaisin puhua hänestä, koska kukaan ei kerro minulle hänestä siellä, missä olisin mielelläni kuullut hänestä, ja rouva Rakkaus on kertonut minulle totuuden, jolla rauhoitan itseäni. Sillä paras asia, minkä minulle voisi hänestä sanoa, ei ole mitään verrattuna siihen, mitä hän on itsessään. Eikä minun tarvitse enää kuulla puhuttavan hänestä, paitsi jos sanoo että rakastajani on käsittämätön. Ja se on totta, sillä kukaan ei voisi ymmärtää pienintäkään asiaa, johon häntä voisi verrata. Siksi rakkauteni ei löydä mitään rajoja rakkaudessa saadakseen ikuisesti uuden rakkauden hänestä, joka on kaikki rakkaus, niin suuri kuin se onkin. Tähän päättyy se, mitä hänestä voi sanoa minulle, sanoo tämä Sielu. Mikään muu ei olisi voinut rauhoittaa minua paitsi se, mitä Rakkaus sanoo hänestä. Sen tähden sanon kaikille, että olen saanut vastauksen kysymyksiini siinä, ettei hänestä voida sanoa minulle mitään. Ja sellainen on sieluni rakastaja, sanoo Sielu itse.

Luku 32: Miten Rakkaus saa sellaiset Sielut pysymään täydessä ymmärryksessä

[Hienotunteisuus]: Jumalan tähden, sanoo Hienotunteisuus, ajatelkaa miten sellaiset Sielut pysyvät järjissään!

[Sielu]: Tiedän sen hyvin, sanoo Sielu. Rakkaus, joka on tämän kirjan valtiatar, saa heidät kestämään. Sanoin yllä, sanoo Sielu, että minulta ei puutu mitään, koska rakastajallani on itsessään kylliksi oikeamielistä jaloutta vailla alkua, ja tulee olemaan vailla loppua. Mitä minulta niin ollen voisi puuttua? En rakasta itseäni enkä häntä enkä hänen tekojaan paitsi hänen itsensä tähden. Ja se, mitä hänellä on, on minun enemmän, kuin se mitä omistan tai tulen koskaan omistamaan, kuin se mitä minulla on ja tulee olemaan hänen omistuksessaan.

Järki: Todistakaa se, sanoo Järki.

Sielu: Se on helppo todistaa, sanoo Sielu. Tässä on todistus. Rakastan ainakin satatuhatta vastaan yksi kertaa enemmän ylenmääräistä hyvyyttä, joka hänessä on, kuin hänen lahjojaan, joita minulla on ja tulee olemaan. Siten rakastan enemmän sitä, mikä hänessä on ymmärrykseni tuolla puolen, kuin sitä, mikä on hänessä ja minun ymmärryksessäni. Tästä syystä on enemmän minun se, minkä hän ymmärtää ja mitä minä en ymmärrä, kuin se, mitä minä hänestä ymmärrän ja mikä on minun. Missä on enin osa rakkaudestani, siellä on enin osa aarteestani. Ja koska rakastan enemmän suurinta hänessä, jota en tule ymmärtämään, kuin vähäisintä, jota minä ymmärrän, niin hän on minun enemmän rakkauteni suurimman osan perusteella, kuten Rakkaus itse todistaa. Tämä on, sanoo Sielu, henkeni rakkauden tavoite.

Ja vielä, Rouva Rakkaus, sanoo Sielu, haluan todella sanoa, että jos yhdelläkään hänen luoduistaan olisi tahtoa ja voimaa antaa minulle iloa ja kunniaa yhtä paljon kuin saavat kaikki hänen hovissaan, jos hän ei itse sitä totisesti antaisi itsestään, se puuttuisi minulta kaikkina aikoina ikuisesti, koska en sitä ottaisi enkä tahtoisi ottaa keneltäkään muulta kuin häneltä. Ei, mieluummin kuolla ikuisiksi ajoiksi! Sillä todellakaan en voisi, sillä hän on ottanut minut haltuunsa, niin etten voi tahtoa mitään ilman häntä.

Suloinen Rakkaus, sanoo Sielu, Jumalan tähden, sietäkää minua, sillä olen aivan hämmentynyt hänen vuokseen, ja enemmänkin, en tiedä mitä kysyä. Ja mitä minä häneltä kysyisin? Tiedän totisesti, että sen paremmin kuin kukaan voi laskea meren aallot kovalla tuulella, kukaan ei voi kuvata tai ymmärtää henkeä, niin vähän voi ymmärtää Jumalaa. Ja tämä ei ole ihme, koska ruumis on liian raskas puhumaan hengen teoista. Mutta yleisesti sanotaan, että jotain on parempi kuin ei mitään. Samoin sanon teille, sanoo tämä Sielu, on parempi kuulla kuvattavan sitä ja puhuttavan siitä, kuin olla kuulematta siitä mitään sanottavan.

Luku 33: Sielu on ihmeissään, kun se ajattelee Jumalan hyvyyden lahjoja

[Sielu]: Oi Herra, sanoo Sielu, miten pysyn yhä täydessä ymmärryksessä, kun ajattelen hyvyytenne lahjoja. Te olette antanut sieluni nähdä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, jotka sieluni tulee näkemään ikuisesti. Koska näen jotain niin suurta kuin Kolmiyhteyden, niin enkeleiden, sielujen ja pyhimysten ymmärtämistä ei oteta pois minulta, eikä edes pienten asioiden näkemistä, mikä tarkoittaa kaikkia asioita, jotka ovat pienempiä kuin Jumala.

Oi Herra, sanoo Sielu, mitä olette tehnyt puolestani? Totisesti, Herra, olen täysin ihmeissäni sen johdosta, mitä siitä ymmärrän, niin etten tiedä mikä minua hämmästyttää, eikä minulla ole mitään muuta tapaa, eikä voi olla, pysyä tässä ymmärryksessä. Herra, koska minulla ei ole mitään muuta syytä hämmästykseeni kuin se, että olette antanut sieluni nähdä Kolmiyhteyden, enkelit ja sielut, mitä ette ole antanut kallisarvoiselle ruumiillenne, joka yhdistyy Isän luontoon Pojan persoonassa, joten on ihme että olen kykenevä elämään! Mutta silti, Herra, on niin suurta nähdä enkelit ja sielut, joiden olette antanut nähdä suloiset kasvonne. Ruumiilliset olennot eivät ole arvollisia näkemään sellaisia enkeleitä ja sieluja, ja sitä suuremmalla syyllä ruumiillinen olento ei voi nähdä Kolmiyhteyttä, koska se ei pysty näkemään enkeleitä eikä sieluja. Silti olette antanut tämän lahjan hengelleni ikuisesti, yhtä pitkäksi aikaa kuin te olette Jumala.

Luku 34: Miten Sielu sanoo ettei hän kykene mihinkään

[Sielu]: Jumalan tähden, Rakkaus, sanoo tämä Sielu, pyydän teitä sanomaan, mitä minä teen, sillä te tiedätte tämän ja tunnette rakastajani hyvyydessään antamat lahjat.

Rakkaus: Kerron sen teille, sanoo Rakkaus, älkääkä enää kysykö minulta siitä enempää. Voin vain kertoa teille, että jos ymmärrätte täydellisesti tyhjyytenne, ette tee mitään, ja tämä tyhjyys antaa teille kaiken. Ellette voi täydellisesti ymmärtää tyhjyyttänne, joka on totuudesta yhtä lailla kuin teistä, on välttämätöntä että teette jotain, totisesti parhaanne, tai te vähenette, sanoo Rakkaus, siitä mitä olette ymmärtänyt hengessänne. Vaikka Jumala on muuttanut teidät häneksi itsekseen, silti teidän ei tule unohtaa tyhjyyttänne. Teidän ei niin ollen pidä unohtaa, kuka te olitte, kun hän ensimmäisen kerran loi teidät, ja mikä teistä voi tulla, jos hän ottaa huomaansa teidän työnne, ja kuka te olette ja tulette olemaan, ellette se joka teissä on hänestä.

Sielu: Oi Herra, sanoo tämä Sielu, olen varma, etten ole minkään muun arvoinen kuin hirvittävien vikojeni, joiden vuoksi olette kärsinyt kuoleman antaaksenne minulle elämän. Mutta Herra, silloinkin tavoitteeni ja toivoni on, ja se on totta, että vaikka kukaan muu ei olisi syntiä tehnyt kuin minä yksin, niin olisitte lunastanut rakkaudestanne poiskääntyneen sieluni ja kuollut täysin alastomana ristillä minun vuokseni, käyttäen voimaa, joka on ennalta määrätty synnin tuhoamiseen. Siksi Herra, kaikki minkä olette kärsinyt laupiaassa ihmisyydessänne, olette kärsinyt minun tähteni, vaikkei kukaan muu olisi syntiä tehnyt kuin minä yksin. Tämän vuoksi, Herra, olen teille aivan yksin velkaa. Ja enemmän kuin tämän olen teille velkaa, enemmän kuin itse olen arvollinen, olen teille velkaa siinä määrin kuin te olette minua arvollisempi, minua jonka vuoksi te olette antanut itsenne. Ja samoin te tiedätte, Herra, että en voi tehdä mitään, joten te olette tehnyt minusta velallisenne. Mutta rukoilen teitä, suloinen ja kohtelias Rakastaja, vapauttakaa minut tästä velasta, te jolla on voima tehdä kaikki. Ja epäilemättä, Herra, näin te teette, sanoo Sielu, niin että vastedes voisin kaikissa asioissa tahtoa teidän täydellisen tahtonne.

Luku 35: Miten tämä Sielu väittää vastaan Järjelle ja sanoo, että hän on ollut Jumalan rakastama ilman alkua

[Sielu]: Nyt, hyvin suloinen Rakkaus, pyydän että näytätte minulle, miten teen Kolmiyhteyden työtä.

Rakkaus: Kertokaa mitä ajattelette, sanoo Rakkaus, koska teidän ei tule kätkeä sitä minulta.

Sielu: Rouva Rakkaus, sanoo Sielu, kerron sen teille. Olette sanonut minulle, että hän, joka on itsessään ja itsestään ilman alkua, ei koskaan rakasta mitään ilman minua, enkä minä ilman häntä.

Rakkaus: Se on totta, sanoo Rakkaus, vakuutan teille.

Sielu: Niinpä, koska hän ei tule rakastamaan koskaan, siis ilman loppua, mitään ilman minua, sanon että siitä seuraa, ettei hän ole koskaan rakastanut mitään ilman minua. Sen lisäksi, koska hän on minussa rakkauden kautta ilman loppua, siksi hän on rakastanut minua ilman alkua.

Järki: Varokaa sanojanne, rouva Sielu! sanoo Järki. Oletteko unohtanut että teidät on vasta äskettäin luotu, eikä teitä ollut olemassa? Herran tähden, rakas Sielu, varokaa ettette tee virhettä.

Sielu: Jos erehdyn tässä mielipiteessäni, rouva Järki, sanoo Sielu, Rakkaus erehtyy kanssani, sillä hän saa minut uskomaan ja ajattelemaan ja puhumaan.

Järki: Todistakaa nyt sananne, rouva Sielu, sanoo Järki.

Sielu: Hyvä Järki, sanoo Sielu, kuinka väsyttävä olettekaan, ja kipua ja kärsimystä on niillä, jotka elävät teidän neuvojenne mukaan. Järki, sanoo Sielu, jos minua rakastavat ilman loppua Kolminaisuuden kolme Persoonaa, ovat he minua rakastaneet myös ilman alkua. Sillä niin kuin hän hyvyydestään rakastaa minua ilman loppua, samoin olen ollut hänen viisautensa tiedossa, niin että minut on varmasti luonut hänen jumalallinen voimansa. Siten, niin kauan kuin on ollut Jumala, joka on vailla alkua, on Jumala minut tiennyt, jotta voisin olla ilman loppua, koska hän on rakastanut siitä lähtien, sanoo Sielu, hyvyydessään työtä, jonka hän tekisi minussa jumalallisella voimallaan.

Rakkaus: Tämä on totta, sanoo Rakkaus, sillä siitä lähtien hän ei halunnut olla rakastamatta teitä, enempää kuin haluaa nytkään.

Sielu: No niin, Järki, sanoo Sielu, olette kuullut Rakkauden todistuksen. Vaietkaa nyt ennen kuin kiistelette kanssani pitempään.

Järki: Rouva Sielu, sanoo Järki, koska Rakkaus johdattaa teitä ettekä te johdata Rakkautta, eli koska Rakkaus asuu teissä, Rakkaus joka toteuttaa tahtonsa teissä ilman teitä, en rohkenisi sekaantua asioihinne tai asettua teitä vastaan. Sen sijaan, rouva Sielu, nyt lupaan teille vastedes kuuliaisuutta ja rauhaa kaikilla kyvyilläni. Tämä minun täytyy tehdä, koska Rakkaus haluaa sitä enkä voi toimia päinvastoin. Niinpä annan kaikkeni teille, sanoo Järki.

Luku 36: Miten Sielu on vapaa ja Järjen ylivallan tuolla puolen

[Sielu]: Nyt velat ovat kääntyneet, sanoo Sielu Järjelle, ja hyvällä syyllä, sillä puolisoni jalosukuisuudessaan ei enää alentuisi jättämään minua teidän palvelukseenne, eikä kenenkään muunkaan. Sillä on välttämätöntä, että sulhanen vapauttaa morsiamen, jonka hän on omasta tahdostaan ottanut.

Rakkaus: Tämä on totuus, suloisin Sielu, sanoo Rakkaus, vannon ja myönnän sen teille.

Järki: Herran tähden! rouva Sielu, sanoo Järki, ajattelette ja sanotte ja teette mitä haluatte, koska Rakkaus tahtoo sitä ja vahvistaa sen.

Sielu: Hyvä Järki, sanoo Sielu, kuinka karkea olettekaan! Rakkaus tahtoo ja vakuuttaa minulle, että voin sanoa, ajatella ja tehdä kaiken mitä haluan. Ja miksi hän ei niin tekisi? sanoo Sielu. Se on hänen itsensä tosi teko, sillä itse en voi tehdä mitään, ellei rakastajani itse tee sitä minussa. Teitä hämmästyttää, sanoo Sielu Järjelle, että hän tahtoo sitä mitä minä tahdon? Tahtominen on hänelle aina tarpeellista, sillä minä en tahdo ellei hän tahdo minussa, ja hän tahtoo, että minä tahtoisin. Hän antaa minulle rauhan jalojen tapojensa mukaan, niin että hän tahtoo mitä minä tahdon ja hän ei tahdo, mitä minä en tahdo. Ja siksi, Järki, minulla on rauha, sanoo Sielu, koska hänellä ja minulla on välillämme tämä sopusointu.

Tämän kirjan mitä suloisin mestari, miten minulla voi olla sellainen rauha, minulla joka tunnen sellaista menetystä työstäni? Ja silti, Herra, minulla voi se olla, sillä teidän jalomielisyytenne ja teidän aateluutenne tahtovat että koska teillä on rauha, myös minulla tulisi olla. Joten, Herra, tiedän hyvin, että olette suorittanut tämän velan, joka oli rauhan antaminen minulle. Sillä mitä tulevia tai jo olevia syntejäni löydänkin, aina teidän rauhanne asuu minussa.

Luku 37: Tässä Sielu sanoo, että paratiisissa hänen syntinsä tiedetään hänen suureksi kunniakseen

[Sielu]: Herra, sanoo Sielu, tässä maailmassa ei kukaan voi ymmärtää syntejäni, niin rumia ja inhottavia ne ovat, vain te voitte. Mutta Herra, paratiisissa kaikki ne, jotka siellä ovat, tietävät ne, eivät tappiokseni vaan hyvin suureksi kunniakseni. Sillä kun nähdään, että syntieni johdosta olen vihastuttanut teidät, niin teidän laupeutenne, Herra, ja teidän hienostunut anteliaisuutenne ymmärretään.

[Rakkaus]: Sellaiset hienostuneet tavat, sanoo Rakkaus, antavat omantunnon rauhan tälle Sielulle, teki hän mitä tahansa tai jätti tekemättä tahtoakseen teidän tahtonne, sillä teidän tahtonne täydellinen tahtominen on täydellistä lähimmäisenrakkautta. Ja kuka tahansa, jolla on aina tahdossaan täydellinen lähimmäisenrakkaus, ei tuntisi koskaan katumusta tai omantunnon moitteita. Sillä Sielun katumus tai omantunnon moitteet eivät ole mitään muuta kuin rakkauden puutetta. Sillä Sielu luotiin ainoastaan siksi, että sillä olisi loputtomasti puhtaan lähimmäisenrakkauden olemus.

Sielu: Herra, sanoo Sielu, mitä olen sanonut teistä!

Rakkaus: Ajatelkaa sitä, sanoo Rakkaus, ja tiedätte miten ymmärtää omat sananne.

Sielu: Rouva Rakkaus, sanoo tämä Sielu, olette antanut minulle ymmärryksen, mutta kuulkaa. Työstä ei ole mihinkään, kun on välttämätöntä, että se ei ole mitään. Siksi on oikein, sanoo tämä Sielu, että olen varma siitä, että se mitä olen sanonut, on vähemmän kuin ei‑mitään. Mutta oli minussa tai minun kauttani mitä tahansa jumalallista ymmärrystä, te itse, rouva Rakkaus, olette sanonut sen minussa ja minun kauttani hyvyydessänne minun hyödykseni ja toisten. Siksi teidän on siitä kunnia ja meidän on hyöty, ja niin myös kuulijoiden, jotka lukevat tämän kirjan.

Luku 38: Kuinka Sielu tunnistaa Rakkauden hienostuneet tavat tunnistaessaan täydellisesti oman kurjuutensa

[Sielu]: Harhautunut ja hylätty Rakastaja, ja määrättömän hienotapainen minua kohtaan, sillä siltä minusta tulee näyttää, sanoo tämä Sielu, koska haluatte kärsiä! Kärsiä, Herra? Te tahdotte kärsiä, halukkaammin kuin kukaan pystyy sanomaan, kärsiä sitä, että asun autiomaassani, joka on tämä huono ruumiini, loputtomassa ajassa. Kuitenkaan, minkä tahansa teissä olevan armon vuoksi en voi palauttaa mennyttä aikaa, sillä on tarpeellista, suloinen Rakastaja, suojella teidän oikeamielisyyttänne. Kuitenkaan ei voi olla, että kadotettua aikaa ei koskaan palautettaisi minulle ja että voisin olla niin kaukana teitä rakastamasta ja ymmärtämästä ja ylistämästä.

Kuinka monta hetkeä olenkaan ollut jouten ja kuinka moneen virheeseen vajonnut, minä joka olen kaiken kurjuuden pohjaton syvyys? Ja silti siihen kurjuuden syöveriin, minusta tuntuu, te haluatte asettaa sellaisen armon lahjan, jota olette yllä kuvannut. Kuvannut? sanoo Sielu. Totisesti, rouva Rakkaus, kaikki mitä olette sanonut tästä armosta luodun olennon suulla, on pelkkää änkytystä teidän työnne rinnalla.

Järki: Jumalan tähden! Rouva Rakkaus, sanoo Järki, olen todellakin kuullut mitä on sanottu, mieluummin en kuulisi enempää, paitsi käsittääkseni tämän täydellisesti, sanoo Järki. Mutta, Rakkaus, näin ei voi olla paitsi teille yksin, jolle tämä lahja on annettu.

Rakkaus: Todellakin, sanoo Rakkaus, tämä lahja on itseltään Pyhältä Hengeltä.

Järki: Ja siksi sanon, sanoo Järki, että en voi sitä ymmärtää, paitsi että minusta näyttää että kaikki, mitä tämä Sielu on tehnyt, mikä on teistä, on erittäin hyvin tehty.

Luku 39: Kuinka Järki haluaa palvella tätä Sielua ja kuulua sille

[Järki]: Nyt, rouva Rakkaus, rukoilen teitä, neuvokaa minua, niin että voisin täysin palvella häntä hänen yksinkertaisena palvelijanaan. Sillä ymmärrän, etten voi saada suurempaa iloa enkä suurempaa kunniaa kuin olla sellaisen rouvan palvelija.

Rakkaus: Tunnustan sen teille, sanoo Rakkaus, ettekä voisi toimia paremmin kuin tunnustaa ja sanoa sen.

Järki: Suloisin Rakkaus, sanoo Järki, mitä tekisin niiden ihmisten kanssa, joita minun tulee ohjata, jotka eivät koskaan näe mitään järjestystä tässä Sielussa, eivät hänen tavoissaan, eivät toiminnassaan?

Rakkaus: Miksi sanotte noin? sanoo Rakkaus. Onko olemassa parempaa järjestystä kuin se, joka on tässä Sielussa?

Järki: Ei ollenkaan, sanoo Järki, ei niille jotka näkevät hiukan eikä niille, jotka ovat valittuja tällä tavoin, mutta sellaisia on maan päällä vähän, uskallan sen sanoa.

Rakkaus: Kuulkaa, Järki, sanoo Rakkaus, mitä te kutsutte järjestykseksi?

Järki: Kutsun järjestykseksi, sanoo Järki, jatkuvaa hyveellisten tekojen elämää, minun ja Hienotunteisuuden ohjeiden mukaan, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tekojen antaman esimerkin mukaan.

Rakkaus: Järki, sanoo Rakkaus, mitä Jeesuksen Kristuksen ihmisyys kärsikin, sitä ei hänen jumaluutensa tuntenut. Samoin puhun teille, sanoo Rakkaus, vertailun vuoksi tästä, joka on hänen kaltaisensa. Sillä sitä, mitä sanotte Hyveistä ja itsestänne, Järki, ei tämä Sielu pidä missään arvossa. Hän pystyy parempaan, sillä Rakkaus, joka on muuttanut hänet Rakkaudeksi, asuu hänessä. Tämä Sielu itse on Rakkaus, eikä Rakkaus ole mitenkään erossa hänestä. Kaikessa on sopivaa olla erillään, paitsi Rakkaudessa. Annan teille esimerkin. Vaikka valtias toivoo kuuliaisuutta maassaan, koska hänelle ollaan velkaa hänen oikeutensa, silti hän ei ole koskaan velkaa kuuliaisuutta palvelijoilleen, vaan palvelijat valtiaalleen. Samoin sanon teille, Järki, sanoo Rakkaus, kaikki ovat minulle velkaa kuuliaisuutensa, mukaan lukien Hyveiden teot, jotka ovat Järjen ohjaamat, Hienotunteisuuden hiomat, paitsi yksi ainoa, jonka Rakkaus on saanut otteeseensa ja joka on Rakkaudeksi muuttunut. Hän on minulle velkaa vain rakkauden, ja tämän vuoksi hän on vapaa, sillä Rakkaus on lunastanut hänet.

Luku 40: Miten Rakkaus kutsuu tätä Sielua ylivertaisen viisaaksi ja minkä vuoksi

[Rakkaus]: Valittujeni joukossa kutsun tätä Sielua ylivertaisen viisaaksi, mutta vähäinen mieli ei osaa arvioida eikä ymmärtää mitään suuriarvoista.

Järki: Rouva Rakkaus, sanoo Järki, ketä te kutsutte viisaaksi?

Rakkaus: Sitä joka on vajonnut Nöyryyden pohjattomaan syvyyteen, sanoo Rakkaus.

Järki: Rakkaus, sanoo Järki, kuka on se, joka on nöyryyden pohjattomassa syvyydessä?

Rakkaus: Se, sanoo Rakkaus, joka ei ole missään asiassa väärässä ja tietää, ettei ole missään asiassa oikeassa. Se jolla on tämä ymmärrys vioistaan, näkee niin selvästi, että hän näkee itsensä alempana kaikkia luotuja, synnin meressä. Ja koska vihamiehet ovat synnin orjia, ja tämä Sielu on kauan nähnyt olevansa niiden alapuolella, synnin orja (ilman vertailua hänen ja heidän välillään, sikäli kuin vertailu koskee häntä ja hänen tekojaan), ja tässä suhteessa tästä Sielusta on tullut kaikin tavoin ei‑mikään ja vähemmän kuin ei‑mikään kaikissa suhteissa. Hän on pitkän aikaa kuullut sanottavan Pyhän Hengen kautta, että Jumala nostaa alhaisimman ylimmäksi vain uskollista hyvyyttään.

Luku 41: Miten Sielulla ei ole ahdistusta synnistä eikä toivoa hyvästä, jonka hän on joskus tehnyt

[Rakkaus]: Niinpä tämä Sielu ei tunne ahdistusta synnistä, jonka hän on joskus tehnyt, eikä aseta toivoa mihinkään asiaan, minkä hän kykenisi tekemään, vaan ainoastaan Jumalan hyvyyteen. Ja tämän hyvyyden salainen aarre on tehnyt hänet niin tyhjäksi, niin että hän on kuollut kaikille sisäisille ja ulkoa tuleville tunteille siinä määrin, ettei sellainen Sielu enää tee mitään tekoja, ei Jumalan tähden eikä itsensä tähden. Ja niin hän on tällä tavoin kadottanut kaikki aistinsa siinä määrin, ettei tiedä miten etsiä ja löytää Jumala, ei edes miten itse käyttäytyä.

Rakkaus: Tämä Sielu, sanoo Rakkaus, ei ole itsensä kanssa, minkä vuoksi hänelle pitää sallia kaikki. Ja hän, jossa hän on, tekee työnsä hänen kauttaan, minkä tähden hän on vapaa itse Jumalan todistuksen mukaan, sanoo Rakkaus, joka tekee tämän työn hyödyttääkseen Sielua, jolla ei ole itsessään enää mitään tekoja.

Pelko: Rakkaus, sanoo Pelko, missä sitten on sellainen Sielu, koska hän ei ole enää itsensä kanssa?

Rakkaus: Siellä missä hän rakastaa, sanoo Rakkaus, ilman että hän käsittää sen. Siten sellainen Sielu elää vailla omantuntonsa syytöksiä, koska hän ei tee mitään omasta itsestään. Sillä teki kuka tahansa mitä tahansa omasta aloitteestaan, sanoo Rakkaus, ei ole enää vailla itseään; sen sijaan hänen kanssaan ovat Luonto ja Järki. Mutta, sanoo Rakkaus, se joka on kuollut rakkaudelta, ei tunne eikä ymmärrä Järkeä eikä Luontoa. Sellainen Sielu ei halua yhtäkään paratiisin iloista, annettiin niitä hänelle valittaviksi miten monta tahansa, eikä hän kieltäydy mistään helvetin tuskista, vaikka se olisi täysin hänen päätettävissään.

Pyhä Kirkko: Entä mitä siis, Jumalan tähden? sanoo Pyhä Kirkko.

Rakkaus: Se johtuu siitä, että hän ymmärtää, sanoo Rakkaus.

Pyhä Kirkko: Ja mikä on sellainen Sielu? sanoo Pyhä Kirkko. Hyvä Pyhä Henki, opettakaa se meille, sillä tämä sana ylittää pyhän kirjoituksemme, emmekä voi Järjellä käsittää, mitä Rakkaus sanoo. Ja olemme niin hämmästyneitä, sanoo Pyhä Kirkko, ettemme rohkene vastustaa häntä.

Luku 42: Miten Pyhä Henki opettaa, mitä tämä Sielu tietää ja mitä hän tahtoo ja mitä hän omistaa

[Pyhä Henki]: Oi Pyhä Kirkko, sanoo Pyhä Henki, haluatteko tietää, mitä tämä Sielu tietää ja mitä tahtoo? Minä kerron teille, sanoo Pyhä Henki, mitä hän tahtoo. Tämä Sielu tietää vain yhden asian, sen ettei hän tiedä mitään. Ja niinpä hän tahtoo vain yhtä asiaa, sitä ettei hän tahdo mitään. Tämä ei‑minkään tietäminen ja ei‑minkään tahtominen antavat hänelle kaiken, sanoo Pyhä Henki, ja sallivat hänen löytää salaisen ja kätketyn aarteen, joka on suljettu Kolmiyhteyteen iäksi; ei, sanoo Pyhä Henki, jumalallisen luonnon kautta, sillä niin ei voi olla, vaan Rakkauden voiman kautta, kuten kuuluu olla.

Rakkaus: Nyt, Pyhä Kirkko, sanoo Rakkaus, olette kuullut, miksi tämä Sielu omistaa kaiken.

Pyhä Henki: Totta, sanoo Pyhä Henki, silti kaikki mitä minulla on, on Isästä ja Pojasta. Ja koska Sielulla on kaikki mitä minulla on, sanoo Pyhä Henki, eikä Isällä ja Pojalla ole mitään, mitä minulla ei ole itsessäni, sanoo Rakkaus, tällä Sielulla on sisässään, sanoo Pyhä Henki, Kolmiyhteyden aarre, kätkettynä ja suljettuna häneen.

Pyhä Kirkko: Siten, koska niin on, sanoo Pyhä Kirkko Pyhälle Hengelle, on välttämätöntä että Kolmiyhteys asuu ja elää hänessä.

Pyhä Henki: Se pitää paikkansa, sanoo Pyhä Henki, koska hän on kuollut maailmassa ja maailma on kuollut hänessä, Kolmiyhteys asuu hänessä ikuisesti.

Luku 43: Miten näitä Sieluja kutsutaan Pyhäksi Kirkoksi ja mitä Pyhä Kirkko voi sanoa heistä

[Pieni] Pyhä Kirkko: Tosi Jumala, Pyhä Henki! sanoo Pyhä Kirkko.

Rakkaus: Se on totta, Pyhä Kirkko, joka on tämän [Suuren] Pyhän Kirkon alapuolella, sanoo Rakkaus. Sillä näitä Sieluja, sanoo Rakkaus, kutsutaan oikein Pyhäksi Kirkoksi, sillä he pitävät yllä ja opettavat ja ravitsevat koko Pyhää Kirkkoa. Eivätkä vain he, sanoo Rakkaus, vaan koko Kolmiyhteys heissä. Se on totta, sanoo Rakkaus, epäilyksettä.

Pyhä Kirkko, joka on tämän Pyhän Kirkon alapuolella, puhukaa nyt, sanoo Rakkaus. Mitä haluatte sanoa näistä Sieluista, joita ohjataan ja ylistetään enemmän kuin teitä, joka teette kaiken Järjen neuvojen mukaan?

Pyhä Kirkko: Haluamme sanoa, sanoo Pyhä Kirkko, että näiden Sielujen elämä on meitä ylempänä, sillä Rakkaus asuu heissä ja Järki asuu meissä. Mutta tämä ei ole meitä vastaan, sanoo Pieni Pyhä Kirkko, sillä me opetamme häntä ja neuvomme häntä tulkitsemaan pyhiä kirjoituksiamme.

Järki: Mutta, Rouva Rakkaus, sanoo Järki, haluaisimme ymmärtää, jos se teille sopii, avoimemmin tätä lahjaa, jonka Pyhä Henki antaa sellaisille Sieluille pelkkää hyvyyttään, sillä edellytyksellä ettei ketään vahingoiteta hänen tietämättömyytensä vuoksi, kun hän kuulee tämän jumalallisen opetuksen.

Rakkaus: Järki, sanoo Rakkaus, te olette aina yksisilmäinen, te ja kaikki ne, joita ruokkivat teidän oppinne. Sillä varmastikin on vain yksi silmä sillä, joka näkee asioita silmiensä edessä eikä ymmärrä niitä, ja niin on teidän laitanne.

Pyhä Henki: Jos olen sanonut, sanoo Pyhä Henki, että annan tälle Sielulle kaiken mitä minulla on, sen minä annan, sanoo Pyhä Henki. Mutta oikeastaan sen on hänelle luvannut koko Kolmiyhteys ja antanut hyvyydestään, tietäessään hänen viisautensa, jolla ei ole alkua, kaiken mitä meillä on. Ja niin on oikein, sanoo Pyhä Henki, ettemme kätke näiltä Sieluilta mitään omistamaamme. Sillä tämä Sielu, sanoo Pyhä Henki, on antanut meille kaiken, mitä hänellä on arvokasta. Ja siten sen, mitä meillä on, olemme antaneet hänelle, niin sanoaksemme. Sillä sanotaan, ja se on totta, että hyvä tahto tunnetaan työstään. Ja tämä Sielu, sanoo Pyhä Henki, on senkaltainen, että jos hänellä on itsellään se, mitä meillä on, hän antaa sen meille takaisin, kaikkineen niin kuin me olemme tehneet, haluamatta mitään vastalahjaksi taivaassa tai maan päällä, vaan meidän tahtomme vuoksi ainoastaan. Nyt meillä on tämä kaikki, sanoo Pyhä Henki, jumalallisessa oikeudenmukaisuudessamme, ja tämä Sielu antaa kaiken meille, tahdon välityksellä, joka sisältyy Rakkauteen vailla välimiestä. Koska sellainen Sielu on antanut meille kaiken omistamansa ja kaiken mikä hän on (mitä hän ei omista tahdon välityksellä), on tarpeellista, sanoo Pyhä Henki, että me annamme hänelle sen mitä meillä on, Rakkauden oikeudenmukaisuudella. Siten se mikä meillä on, sanoo Pyhä Henki, se mikä meillä on jumalallisen luonnon kautta, tällä Sielulla on se itsessään meiltä Rakkauden oikeudenmukaisuudella.

Pyhä Kirkko: Herra, sanoo Pyhä Kirkko, me ymmärrämme ja uskomme todeksi, että teidän arvoisa jalosukuisuutenne antoi hänelle sellaisen lahjan vastineeksi rakkaudesta, sillä Rakkautta ei voi maksaa takaisin millään tavalla kylliksi paitsi rakkaudella.

Rakkaus: Tämä Sielu, sanoo Rakkaus, on kauan nähnyt ja tiennyt, ettei ole suurempaa harkintaa kuin tyyneys eikä suurempaa rikkautta kuin kyllyys, eikä suurempaa voimaa kuin rakkaus. Tämän Sielun muisti, ymmärrys ja tahto, sanoo Rakkaus, ovat suistuneet syvyydessä vain Yhteen Olevaan, suistuneet Jumalaan. Ja sellainen Oleva antaa hänelle olemisen, tietämättä, tuntematta tai tahtomatta mitään olevaa paitsi yksin Jumalan alamaisuutta. Tämä Sielu, sanoo Rakkaus, on pitkän aikaa ikävöinyt rakkautta.

Luku 44: Miten elää Sielu joka kärsii rakkaudesta ja missä tilassa on Sielu, joka on kuollut rakkaudelta

[Järki]: Rouva Rakkaus, sanoo Järki, miten elää Sielu, joka kärsii rakkaudesta?

Rakkaus: Hän taistelee paheita vastaan, sanoo Rakkaus, tavoitellessaan hyveitä.

Sielu: Hyvin suloinen Rakkaus, sanoo tämä Sielu, miten suuri ja vaarallinen se sota onkaan! Ja epäilyksettä, sanoo tämä Sielu, sellaista raskasta elämää on todella kutsuttava kärsimykseksi ja sotilaan elämäksi.

Rakkaus: Hän on kärsinyt rakkaudessa, sanoo Rakkaus, niin että hän on kuollut rakkaudelta.

Järki: Rakkaus, sanoo Järki, Jumalan tähden kertokaa meille, missä tilassa on Sielu, joka on kuollut rakkaudelta.

Rakkaus: Hän on kuollut maailmalta, tämän sanoo Rakkaus, ja maailma on hyvästellyt hänet ja kuollut häneltä ja koska hän elää Jumalassa, ei synti eikä pahe löydä häntä. Hän on niin kätkeytynyt ja vajonnut Jumalaan, ettei maailma, ei liha, eivät viholliset pysty vahingoittamaan häntä, koska ne eivät puuhissaan löydä häntä. Siten sellainen Sielu elää rauhan levossa, koska hän ei piittaa itsensä puolesta mistään, mitä on luotu. Ja koska sellaisella Sielulla on sellainen rauha, hän elää maailmassa vailla moitteita.

Järki: Sellaisella Sielulla, sanoo Järki, ei ole siis enää tahtoa, ja meidän olemuksemme on oltava sellainen olemus, sillä meillä ei ole minkäänlaista ansiota Jumalan edessä, paitsi kun jätämme oman tahtomme hänen tahtonsa vuoksi ja sikäli kuin luovutamme oman tahtomme täydellisesti, tahtomatta mitään paitsi hänen työnsä mitassa hänen hyvyytensä ohjaamina.

Sielu: Tämän hyväksyn, sanoo tämä Sielu, eikä minulta siis puutu mitään, koska en tahdo mitään. Sillä millään Sieluilla ei ole täyttä rauhaa paitsi niillä, joilla ei ole tahtoa.

Rakkaus: Mitä tiedätte, rouva Sielu? sanoo Rakkaus.

Sielu: Epäilyksettä niin on, rouva Rakkaus, sanoo tämä Sielu, sillä olen todistanut sen eräillä kokeilla ja melkein kuolin niiden vuoksi. Ja siinä olisin, ellei ei‑minkään haluaminen olisi sysännyt minut ulkopuolelle jumalallisen hyvyyden koulun kautta. Hänellä, joka ei tahdo mitään, ei ole tahtoa, ja tämä, ei kukaan muu, on antanut tahtonsa, eikä hänellä siten ole mitään millä tahtoa paitsi hänen tahtonsa, jolle hän on tahtonsa luovuttanut.

Luku 45: Miten ne, joilla ei ole tahtoa, elävät rakkauden vapaudessa

[Rakkaus]: He, joilla ei ole tahtoa, elävät rakkauden vapaudessa. Ja kysyisipä sellaisilta henkilöiltä kuka tahansa, mitä he haluavat, totuudenmukaisesti he sanoisivat, että eivät tahdo mitään. Sellaiset henkilöt ovat tulleet ymmärtämään oman tyhjyytensä, se tarkoittaa että jos heissä olisi jotain, he eivät voisi sen johdosta ymmärtää mitään tyhjyydestään, sillä heidän ymmärryksensä olisi liian vähäinen ymmärtämään sellaista menetystä. Mutta he ovat tulleet uskomaan enempään, ja sellaisen uskon ymmärrys on siinä, että siitä ei voi ymmärtää mitään.

Järki: Ei mitään, sanoo Järki.

Rakkaus: Ei, sanoo Rakkaus. Sillä jos sitä ymmärtäisi yhtä hyvin kuin sitä, mitä ymmärtää paratiisissa, tai mitä voisi verrata täydellisesti johonkin, minkä ymmärtäisi osien kautta tai muutoin, silti kaikki se, minkä voisi ymmärtää, ei olisi mitään. Ja silti, suhteessa tähän ymmärrykseen, tämä tyhjyys ei olisi mitään, mitä voisi verrata, vaikka vertailuun ei ottaisikaan mukaan hänen voimaansa, hänen harkintaansa, hänen tietoaan, hänen hyvyyttään. Se ei olisi kuin välähdys hänen puhtaasta hyvyydestään ja silti se ei olisi mitään. Ymmärtäisi siis kuka tahansa häntä, sen yli mitä hänestä tullaan ymmärtämään, kuten on sanottu tässä vertailussa, se ei silti olisi mitään verrattuna pienimpään osaan, joka asuu hänessä, jota ei ymmärrä kukaan muu kuin hän. Tämä tarkoittaa, selvemmin sanottuna, että ymmärtäisi kuka tahansa hänestä kaiken, mitä hänestä on sanottu, se ei silti olisi mitään verrattuna suureen ymmärrykseen, joka asuu hänessä, meidän ymmärryksemme tuolla puolen. Totisesti, pienin osa hänen hyvyydestään, jota voisi verrata, niin sanoaksemme, ei olisi silti mitään verrattuna hänen hyvyytensä pienimmän osan suuruuteen. Ja se olisi vähemmän kuin välähdys, verrattuna hänen kokonaisuuteensa.

Sielu: Herra Jumala, sanoo tämä Sielu, mitä tekee Sielu, joka uskoo tämän teistä.

Jumala: Hän ei tee mitään, sanoo Jumala, mutta minä teen työni hänessä ilman häntä. Sillä ymmärrys siitä, ettei hän ole mitään, ja usko minuun ovat vieneet hänet sellaiseen tyhjyyteen, että hän ei voi tehdä mitään. Niin tämän tyhjyyden ymmärtäminen, verrattuna tämän Kaikkeuden suuruuteen, on antanut hänelle kaiken anteeksi ja vapauttanut hänet, sillä häneltä ei puutu mitään, koska hän ei halua mitään.

Luku 46: Miten Sielulla on ymmärrys enemmästä, koska ei omasta mielestään ymmärrä mitään Jumalasta verrattuna hänen enempään osaansa

[Rakkaus]: Nyt tämä Sielu on vähentynyt ja tullut ymmärrykseen enemmästä. Totisesti, mutta vain siinä mielessä että hän ei ymmärrä mitään Jumalasta, verrattuna hänen kokonaisuuteensa.

Järki: Voi rakas! sanoo Järki. Rohkeneeko sanoa ei‑miksikään mitään, mikä on Jumalasta.

Sielu: Varmasti! sanoo tämä Sielu. Miten siis?

Totisesti ei ole mitään mikään, mikä häneltä meille annettaisiin tai tultaisiin antamaan. Totisesti, olettakaa että hän antaa meille sen, mikä on mainittu aikaisemmin tässä kirjoituksessa. Jos tämä olisi totta, ei se silti olisi mitään verrattuna yhteen ainoaan välähdykseen hänen hyvyydestään, joka asuu hänen ymmärryksessään meidän ymmärryksemme tavoittamattomissa.

Sielu: Oi, sanoo tämä Sielu, ja mikä voisi olla siten hänen kokonaisuudestaan, koska voi puhua niin paljon hänen vähäisimmän osansa hyvyydestä. Suloisin Rakkaus, sanoo tämä Sielu, tämän tiedätte te yksin, ja se on kylliksi minulle.

Luku 47: Miten Sielu on tullut ymmärtämään tyhjyytensä

[Rakkaus]: Olette nyt kuulleet, miten tämä Sielu on tullut uskomaan suurempaan osaan. Nyt kerron teille, sanoo Rakkaus, miten hän on tullut ymmärtämään tyhjyytensä. Hän ymmärtää, ettei hän eikä kukaan muu ymmärrä mitään hänen hirvittävistä synneistään ja virheistään, verrattuna siihen mitä Jumalan tiedossa niistä on. Sellaisessa Sielussa, sanoo Rakkaus, ei ole jäljellä tahtoa, vaan se on sen sijaan vähentynyt haluamaan ei‑mitään ja varmaan tietoon siitä, ettei tiedä mitään. Ja tämä ei‑minkään tietäminen ja ei‑minkään haluaminen on lunastanut ja vapauttanut hänet. Sellainen Sielu, sanoo Rakkaus, noudattaa evankeliumin neuvoa: ”Olkoon silmänne terve, ettette syntiä tee.”21

Siten tämä Sielu on tyyni kaikessa, minkä Jumala kärsii hänen vuokseen, sillä hänen aikeensa ovat todet kaikessa hänen tekemisessään ja hänen leponsa rauhallinen lähimmäistensä teoissa. Sillä kaikessa mitä hän aikoo, hän ei tuomitse muuten kuin aina hyvässä.

Tällä Sielulla on rauhansa kaikkialla, sillä hän kantaa aina rauhaa mukanaan, joten sen rauhan vuoksi kaikki paikat ovat hänelle miellyttäviä, ja kaikki asiat myös. Siten sellainen Sielu istuutuu liikkumatta paikalleen rauhan valtaistuimelle elämän kirjassa, hyvä omatunto todistajana ja täydellisen lähimmäisenrakkauden vapaudessa.

Luku 48: Miten ei ole vapaa se Sielu, joka toivoo että Jumalan tahto toteutuisi hänessä hänen kunniakseen

[Rakkaus]: Siten Sielu ei tahdo mitään, sanoo Rakkaus, koska hän on vapaa; sillä ei ole vapaa se, joka tahtoo jotain hänessä olevalla tahdolla, tahtoi hän mitä hyvänsä. Sillä jos on itsensä palvelija, hän tahtoo että Jumala toteuttaa tahtonsa hänen kunniakseen. Se joka tahtoo tätä, tahtoo vain, että Jumalan tahto toteutuisi hänessä ja toisissa. Sellaisilta ihmisiltä, sanoo Rakkaus, Jumala kieltää valtakuntansa.

Järki: Epäilemättä, sanoo Järki, niin he tekisivät.

Sielu: Todellakin, niin he tekisivät. Totisesti, sanoo tämä Sielu, heidän on tehtävä tämä tai he menettävät sen vähän mitä omistavat.

Järki: Se on totta, rouva Sielu, sanoo Järki, myönnän sen teille.

Rakkaus: Sellaiset ihmiset, sanoo Rakkaus, eivät ole levollisia, huolimatta siitä kuinka paljon he ajattelevat olevansa, ja sen asenteen vuoksi heille riittää heidän tilansa.

Sielu: He eivät ole arvollisia, sanoo tämä Sielu, ajattelemaan, ettei ole ketään suurempaa kuin he, ja tämä estää heitä saavuttamasta parempaa, ja niin he jäävät hyväntahtoisuuteensa.

Rakkaus: He eivät ole koskaan kylläisiä, sellaiset ihmiset, sanoo Rakkaus.

Sielu: Eivät varmasti, sanoo tämä Sielu. Koska tahto jää heihin, he ovat tahtonsa orjia. Siihen orjuuteen, sanoo tämä Sielu, astuu Sielu, joka uskoo täysin näihin kahteen Hyveeseen, Järkeen ja Pelkoon, ja tähän kyltymättömään Tahtoon. Mutta vain hän on vapaa, sanoo tämä vapautettu Sielu, jota Usko ja Rakkaus hallitsevat, sillä ne ottavat hänet pois kaikesta orjuudesta, ilman kauhistuttavien asioiden pelkoa, ilman herkullisten asioiden mielihalua.

Luku 49: Miten sellainen Sielu, jolla ei ole tahtoa, on jalo

[Rakkaus]: Sellaisella Sielulla ei ole tahtoa, ja siten hänelle ei ole merkitystä sillä, mitä Jumala tekee, vain sillä että hän toteuttaa aina oman tahtonsa. Sillä tämä Sielu, sanoo Rakkaus, on vapaa ja tyytyväinen. Hän ei tarvitse helvettiä, ei paratiisia tai mitään luotua. Hän ei tahdo eikä ei‑tahdo mitään, minkä voisi tässä nimetä.

Pieni Pyhä Kirkko: Mutta mitä siis [hän haluaa]22, Jumalan tähden? sanoo Pieni Pyhä Kirkko.

Rakkaus: Ei mitään, sanoo Rakkaus, hän ei tahdo mitään. Mutta tämän sanominen vaikuttaa todella omituiselta heistä, jotka haluavat suuria tuloja rakkauden runsaudelta. Eikä tämä ole yllättävää. Mutta, epäilemättä, kukaan ei voisi ajatella eikä uskoa sitä, että heille on suureksi vahingoksi se, mikä heistä vaikuttaa omituiselta.

Sielu: Sellaiset ihmiset, sanoo tämä Sielu, ovat niin sokeita, että suuri näyttää heistä pieneltä.

Rakkaus: Tämä on totta, suloinen Sielu, sanoo Rakkaus, tämä mitä sanotte. Sillä kuten Jumalan työ on arvokkaampaa kuin luodun olennon työ, niin tämä ei‑minkään tahtominen Jumalassa on arvokkaampaa kuin hyvän tahtominen Jumalan tähden. Todellakin, sanoo Rakkaus, olettakaa että tätä hyvää tahtomalla he voisivat tehdä ihmeitä ja kuolla marttyyrikuoleman joka päivä Jumalan rakkauden tähden, niin silti se ei olisi sama, koska tahto jää. Ei todellakaan, sanoo Rakkaus, ja heidät voitaisiin jopa sellaisen tahdon vuoksi temmata ylös taivaaseen joka päivä näkemään Kolmiyhteys, kuten apostoli Pyhä Paavali.23

Luku 50: Miten tähän Sieluun on painettu Jumalan jälki kuin leimasin vahaan

Rakkaus: Tähän Sieluun on painettu Jumalan jälki, ja hänen todellinen leimansa säilyy Rakkauden yhteyden kautta. Ja samoin kuin vaha ottaa sinetin muodon, niin on tämä Sielu ottanut tämän tosi esikuvan leiman.

Sielu: Sillä vaikka Jumala rakastaa meitä, sanoo tämä Sielu, kuten hän on osoittanut jumalallisten tekojen kautta ja ihmisyyden kärsimyksen kautta, silti hän ei rakastanut meitä, sanoo tämä Sielu, vastahakoisesti. Jos hän kuoli meidän vuoksemme ja otti ihmisen lihallisen hahmon, tämä oli sopusoinnussa hänen itsensä kanssa, todistuksena hänen hyvyydestään; hän oli sen minulle velkaa, koska niin tahtoi hänen jumalallinen tahtonsa. Kuitenkaan hän ei rakastanut meitä vastahakoisesti. Kaikki mitä Kolmiyhteys oli luonut tiedossaan, olisi täytynyt tuomita ikuisesti, ellei Jeesus Kristus Jumalan Poika olisi omaksunut totuutta meidän kaikkien pelastamiseksi.

Voi minua! sanoo tämä Sielu, mistä tulee se, mitä olen sanonut? Eivätkö kaikki tiedä, että näin ei voi olla.

Rakkaus: Kyllä, suloinen rakastettu, sanoo Rakkaus, ystäväni tietävät hyvin, että näin ei voi olla.

[Isä Jumalan Persoona]: Mutta te sen sanotte, te joka olette kallis rakastettuni, sanoo Isä Jumalan Persoona, koska sellainen täytyy olla esikoistyttäreni, joka on valtakuntani kruununperijätär, joka tuntee Pojan salaisuudet Pyhän Hengen Rakkauden kautta, joka on antanut tämän häneltä tälle Sielulle.

Luku 51: Miten tämä Sielu on Jumaluuden kaltainen

[Rakkaus]: On oikein, sanoo Rakkaus, että tämä Sielu on Jumaluuden kaltainen, koska hän on muuttunut Jumalassa, sanoo Rakkaus, ja siksi hän on säilyttänyt todellisen muotonsa, joka on ilman alkua hänelle suotu ja annettu yhdeltä ainoalta, joka on aina rakastanut häntä hyvyydessään.

Sielu: Hyvä Rakkaus, sanoo tämä Sielu, sen merkitys mitä on sanottu, tekee minusta tyhjän, ja yksin tämän tyhjyys on tuonut minut syvyyteen, mittaamatonta tyhjyyttä vähäisemmän alapuolelle. Ja tyhjyyteni ymmärtäminen, sanoo tämä Sielu, on antanut minulle kaiken, ja tämän kaiken tyhjyys, sanoo tämä Sielu, on vienyt minulta rukouksen, enkä rukoile mitään.

Pyhä Pieni Kirkko: Ja mitä te sitten teette, rakas Rouvamme ja Valtiattaremme, sanoo Pyhä Pieni Kirkko.

Sielu: Lepään täydellisesti rauhassa, sanoo tämä Sielu, yksin ja olemattomana ja täysin Jumalan pelkän hyvyyden jalomielisyydessä, liikkumatta pois yhdestä ainoasta tahdosta minkään rikkauksien takia, joita hänellä on itsessään. Työni tarkoitus, sanoo tämä Sielu, on olla koskaan tahtomatta mitään. Sillä niin kauan kuin en tahdo mitään, sanoo tämä Sielu, olen yksinäni hänessä ilman itseäni, täysin vapaana. Ja jos haluan jotain, hän sanoo, olen itseni kanssa ja siksi olen menettänyt vapauden. Mutta kun en halua mitään ja olen menettänyt kaiken oman tahtoni ulkopuolelle, minulta ei puutu silloin mitään. Olla vapaa on minun tilani. En halua yhtään mitään.

Rakkaus: Hyvin arvoisa Ester 24, sanoo Rakkaus, te joka olette menettänyt kaikki totutut tapanne, ja tämän menetyksen johdosta olette tekemättä mitään, totisesti hyvin kallisarvoinen olette te. Sillä tosiaan tämä tottumus ja tämä menetys toteutuu rakastajanne tyhjyydessä, ja tässä tyhjyydessä, sanoo Rakkaus, te olette tiedoton ja pysytte kuolleena. Mutta te elätte, rakastettu, sanoo Rakkaus, täydellisesti hänen tahdossaan; se on hänen huoneensa, ja siellä hän haluaa olla.

Luku 52: Miten Rakkaus ylistää tätä Sielua ja miten hän pysyy jumalallisen rakkauden yltäkylläisyydessä ja runsaudessa

Rakkaus: Oi hyvin korkeasyntyinen, sanoo Rakkaus tälle kallisarvoiselle helmelle25, on hyvä, että olette omaksunut ainoan jalosyntyisen käytöksen, sen johon kukaan ei astu, ellei hän ole teidän sukuanne, vailla äpäryyttä.

Tämä Sielu, sanoo Rakkaus, on astunut jumalallisen rakkauden yltäkylläisyyteen ja runsauteen, sanoo Rakkaus, ei saavuttamalla tietoa Jumalasta, sillä mikään ymmärrys, miten valaistu tahansa, ei voisi tavoittaa mitään jumalallisen Rakkauden runsaudesta. Mutta sellaisen Sielun rakkaus on liittynyt yhteen tämän ylhäisen jumalallisen Rakkauden enimmän osan runsauden kanssa (ei saavuttamalla Rakkauden Ymmärrys vaan saavuttamalla hänen kaiken ylittävä rakkautensa), niin että Sielu koristautuu tämän ylhäisen rauhan koristuksilla, rauhan jossa hän elää ja kärsii ja on ja oli ja tulee olemaan vailla olemusta. Sillä kaikki tämä, sanoo Rakkaus, on kuin tuleen työnnetty rauta, joka on menettänyt oman hahmonsa, koska tuli on voimakkaampi ja siten muuttaa raudan tulessa. Niin on myös tämä Sielu verhottu tällä valtaosalla, ja ravittu ja muuttunut tässä valtaosassa, tämän valtaosan rakkauden tähden, ottamatta huomioon vähäisempää osaa. Niin hän pysyy ja on muuttunut ikuisen ehdottoman rauhan valtaosaksi, niin ettei kukaan löydä häntä. Tämä Sielu rakastaa ylhäisen rauhan kauniissa maassa eikä ole olemassa mitään, mikä voisi auttaa tai piinata niitä, jotka rakastavat siellä, ei luotu olento, ei annettu asia, eikä mikään mitä Jumala käskee.

Järki: Entä mikä sitten? sanoo Järki.

Rakkaus: Se mitä ei ole koskaan annettu, ei anneta, eikä tulla antamaan, riisuu hänet alastomaksi ja asettaa hänet tyhjyyteen ilman, että hän välittää mistään, mikä voi olla, eikä hän halua apua eikä armahdusta hänen voimaltaan eikä hänen viisaudeltaan eikä hänen hyvyydeltään.

Sielu puhuu rakastajastaan ja sanoo näin: Hän on, sanoo tämä Sielu, eikä häneltä puutu. Minä en ole, ja niin minulta ei puutu. Ja niin hän on antanut minulle rauhan, ja minä elän ainoastaan rauhasta, joka on syntynyt hänen lahjoistaan minun sielussani, ilman ajattelua. Ja niin en voi mitään, ellei sitä ole minulle annettu. Se on minun kaikkeni ja minun parhaani. Sellainen olento antaa yhden rakkauden ja yhden tahdon ja yhden työn kahdessa luonnossa. Sellainen voima on tyhjyydellä jumalallisen oikeudenmukaisuuden ykseydessä.

[Rakkaus]: Tämä Sielu antaa kuolleiden haudata kuolleet26, ja harhautuneiden tehdä työtä hyveiden kanssa, ja niin hän lepää vähäisin osa valtaosassa, mutta hän käyttää kaikkia asioita. Tämä valtaosa näyttää hänelle hänen tyhjyytensä, alasti, ilman suojaa; sellainen alastomuus näyttää Kaikkivaltiaan hänelle, jumalallisen oikeudenmukaisuuden hyvyyden kautta. Nämä näkökohdat tekevät hänestä syvän, laajan, ylivertaisen ja varman. Sillä ne tekevät hänestä aina alastoman, kaiken ja ei‑minkään, niin kauan kuin ne pitävät häntä syleilyssään.

Luku 53: Miten Järki pyytää selvitystä siihen, mitä yllä on sanottu

[Järki]: Suloisin syvyyden asuja, sanoo Järki, täydellisen nöyryyden pohjattomassa pohjassa, ja hyvin jalosukuinen kivi totuuden laakealla tasangolla27, vuorenhuipulla yksin, lukuun ottamatta omaa väkeänne; rukoilen että sanotte mitä tarkoitetaan näillä kätketyillä merkityksillä, jotka Arvoisa Rakkaus mainitsee.

Sielu: Järki, sanoo tämä Sielu, jos joku kertoisi nämä teille ja te ne kuulisitte, silti ette koskaan käsittäisi niitä. Sen sijaan teidän kysymyksenne ovat häpäisseet ja turmelleet tämän kirjan, sillä on monia, jotka ovat ymmärtäneet sen muutamasta sanasta, ja teidän kysymyksenne ovat tehneet siitä pitkän, koska tarvitsette vastauksia sekä itsellenne että niille, joita te olette ravinnut ja jotka kulkevat etanan nopeudella. Te olette avannut tämän kirjan niille talonne asujille, jotka liikkuvat etanan nopeudella.

Rakkaus: Avannut? sanoo Rakkaus. Totisesti, tässä asiassa Järki ja kaikki hänen oppilaansa voivat vain vastustaa sitä, mikä ei heidän mielestään vaikuta hyvin sanotulta, käsitettiin siitä mitä hyvänsä.

Sielu: Se on totta, sanoo Sielu, koska tämän ymmärtää yksin se, jota Hienostunut Rakkaus vallitsee. Ja siksi on välttämätöntä, että kuka tahansa, joka sen selkeästi ymmärtää, kuolee kaikilla kuolettavilla kuolemilla, sillä kukaan ei maista tätä elämää, ellei hän ole kuollut kaikilla kuolemilla.

Luku 54: Miten Järki kysyy, kuinka monella kuolemalla Sielun on kuoltava ennen kuin ymmärtää tämän kirjan

[Järki]: Oi Rakkauden aarrekammio, sanoo Järki, kertokaa meille kuinka monella kuoleman tavalla teidän oli kuoltava, ennen kuin täysin ymmärsitte tämän kirjan.

Sielu: Kysykää Rakkaudelta, sanoo tämä Sielu, sillä hän tietää siitä totuuden.

Järki: Rouva Rakkaus, Jumalan armon tähden, sanoo Järki, kertokaa meille, ei vain minulle ja niille, joita olen ravinnut, vaan myös heille, jotka ovat irtautuneet minusta, joille tämä kirja tuo valon, jos Luoja suo.

Rakkaus: Järki, sanoo Rakkaus, heillä jotka ovat teistä irtautuneet, on vielä jotain teidän ravinnostanne kahden kuoleman jälkeen, joilla tämä Sielu on kuoliaaksi kuollut. Mutta kolmatta kuolemaa, jolla tämä Sielu on kuollut, ei kukaan elävä ymmärrä, paitsi se joka elää vuorella28.

Järki: Jumalan tähden, sanoo Järki, sanokaa millaisia ihmisiä ovat ne, jotka ovat vuorella.

Rakkaus: He eivät tunne maan päällä häpeää, eivät kunniaa, eivätkä pelkää mitään, mikä voisi tulla.

Järki: Jumalani, Rouva Rakkaus, sanoo Järki, Jumalan tähden, vastatkaa kysymyksiimme, ennen kuin puhutte enempää, sillä pelkään ja kammoan kuulla tämän Sielun elämästä.

Luku 55: Kuinka Rakkaus vastaa Järjen kysymyksiin

[Rakkaus]: Järki, sanoo Rakkaus, he jotka elävät niin kuin tässä kirjassa sanotaan (he ovat niitä, jotka ovat tavoittaneet sellaisen elämän tason), ymmärtävät nopeasti, ilman että heille täytyy selitellä. Mutta selvennän kysymystänne teille. Nyt kuunnelkaa.

On kahdenlaisia ihmisiä, jotka elävät täydellistä elämää Hyveen tekojen kautta hengen mielenliikutuksissa.

On heitä, jotka täysin kuolettavat ruumiinsa tehdessään lähimmäisenrakkauden töitä, ja heillä on niin suuri mielihyvä teoistaan, että he eivät tiedä, että voisi olla parempaa olemassaoloa kuin hyveellisten tekojen ja marttyyrikuoleman tila, toivoessaan pysyvänsä tässä pyyntöjen täyttämän rukouselämän avulla, lisäämällä hyvää tahtoa, aina tarkoituksena pitää se, mitä nämä ihmiset omistavat, ikään kuin tämä olisi paras kaikista elämäntavoista, mitä voi olla.

Sellaiset ihmiset, sanoo Rakkaus, ovat onnellisia, mutta he katoavat tekoihinsa sen kyllyyden tähden, joka heillä on olemuksessaan.

Sellaisia ihmisiä, sanoo Rakkaus, kutsutaan kuninkaiksi, mutta he ovat maassa, jossa jokainen on yksisilmäinen29. Mutta epäilyksettä ne, joilla on kaksi silmää, pitävät heitä palvelijoinaan.

Sielu: Palvelijoita he totisesti ovat, sanoo tämä Sielu, mutta he eivät ymmärrä sitä. He ovat kuin pöllö. joka ajattelee ettei kauniimpaa lintua metsässä olekaan kuin ovat sen pöllöpienokaiset. Samanlaisia ovat ne, sanoo tämä Sielu, jotka elävät ainaisessa kaipauksessa. Sillä he ajattelevat ja uskovat, ettei ole mitään parempaa tilaa kuin halun tila, jossa he asuvat ja tahtovat asua, ja siksi he katoavat matkan varrella, sillä he tyytyvät siihen, mitä halu ja tahto antavat heille.

Luku 56: Miten Hyveet valittavat, että Rakkaus suo heille niin vähän kunniaa

Hyveet: Hyvä Jumala, miten ikävää! sanovat Hyveet. Rouva Rakkaus, kuka antaa meille kunniaa, sillä te sanotte että he tuhoutuvat, jotka elävät täysin meidän neuvojemme mukaan? Ja totisesti, jos kukaan sanoisi meille jotain sellaista, sanovat Hyveet, pitäisimme häntä kerettiläisenä30 ja huonona kristittynä. Sillä emme voi tajuta, että kukaan voi tuhoutua, joka tekee kaiken meidän opetuksemme mukaan, halun kiihkolla, joka antaa todellisen tavan tuntea Jeesus Kristus. Silti uskomme täydellisesti ja ilman mitään epäilyjä kaiken mitä sanotte, Rouva Rakkaus.

Rakkaus: Todellakin, sanoo Rakkaus, mutta älyssä on taituruutta, koska siinä on jumalallisen ravinnon ydin.

Hyveet: Me uskomme sen, Rakkaus, sanovat Hyveet, mutta ei ole meidän tehtävämme käsittää sitä. Me olemme totisesti lunastaneet velkamme, jos uskomme teitä sillä ymmärryksellä, joka meillä on, koska te olette tehnyt meidät palvelemaan sellaisia Sieluja.

Sielu: Epäilemättä, sanoo tämä Sielu Hyveille, se on hyvin sanottu, teitä kannattaisi uskoa. Ja sen tähden sanon kaikille, jotka kuulevat tämän kirjan, kuka tahansa joka palvelee köyhää Herraa pitkän aikaa, saa köyhänä odottaa pientä palkkaansa ja pientä maksua. Niin on, että Hyveet ovat ymmärtäneet ja oivaltaneet hyvin (kaikkien kuullen jotka ovat halunneet kuulla), etteivät he ymmärrä mitään Arvoisan Rakkauden tilasta. Ja niin sanon, sanoo tämä Sielu: miten Hyveet voivat opettaa oppilailleen sitä, mitä niillä ei ole eikä koskaan tule olemaan? Mutta kenen tahansa, joka toivoo oivaltavansa ja oppivansa, miten tuhoutuvat ne, jotka elävät Hyveissä, tulisi kysyä Rakkaudelta.

Totisesti, kysyä siltä Rakkaudelta, joka on Ymmärryksen valtiatar, eikä siltä Rakkaudelta, joka on Ymmärryksen tytär, sillä hän ei tiedä tästä mitään. Mutta vielä parempi olisi, jos kysyy siltä Rakkaudelta, joka on Ymmärryksen ja Jumalallisen Valon äiti, koska hän tietää siitä kaiken, kaiken suuremman osan perusteella, missä tämä Sielu pysähtyy ja pysyy eikä siten voi muuta kuin tähän kaikkeen tehdä asuinsijansa.

Luku 57: Heistä jotka ovat harhautuneiden31 tilassa ja siitä miten he ovat palvelijoita ja kaupustelijoita

[Rakkaus]: Olette kuulleet heistä, jotka ovat kadotettuja, ja missä ja miten ja miksi. Nyt puhumme teille myös heistä, jotka ovat harhautuneita, jotka ovat palvelijoita ja kaupustelijoita, mutta he käyttäytyvät viisaammin kuin kadotetut.

Sielu: Rakkauden tähden, Rouva Rakkaus, sanoo tämä Sielu, te joka teette kaikesta helppoa, kertokaa meille, miksi he pysyvät Hyveissä kuten kadotetut, miksi he palvelevat Hyveitä ja miksi he tuntevat ja haluavat terävän intohimoisesti hengen työtä. Jopa kadotetut tekevät näin, kuten harhautuneet. Missä on siis se hyvä, jonka vuoksi ylistätte heitä enemmän kuin kadotettuja?

Rakkaus: Missä se on? sanoo Rakkaus. Varmasti se on olemassa, sillä se sisältää kaiken sen hyvän, jonka kautta tullaan tilaan, josta kadotetuille ei ole mitään apua odotettavissa.

Sielu: Jumalallisen Rakkauden rakkaus, sanoo tämä Vapaa Sielu, pyydän teitä kertomaan meille, miksi nämä harhautuneet ovat viisaita verrattuna kadotettuihin, vaikka he toimivat samoilla tavoin paitsi tässä yhdessä suhteessa, jonka tähden pidätte edellisiä suuremmassa arvossa kuin jälkimmäisiä.

Rakkaus: Koska, sanoo Rakkaus, he käsittävät että on olemassa tila, heidän tilaansa parempi, ja siten he ymmärtävät hyvin, ettei heillä ole ymmärrystä tästä paremmasta, johon he luottavat. Mutta tämä luottamus antaa heille heidän tilassaan niin vähän ymmärrystä ja kyllyyttä, että he mieluummin pitävät itseään kurjina ja harhautuneina. Ja niin he varmasti ovat verrattuna niiden vapauteen, jotka siinä ovat, jotka eivät koskaan liiku. Koska he olettavat ja totisesti tietävät, että he ovat harhautuneita, he kysyvät usein tietä, palavalla intohimolla, siltä joka sen tuntee eli rouva Ymmärrykseltä, jota valaisee jumalallinen armo. Tämä rouva säälii heidän kysymyksiään, ja ne jotka ovat harhautuneita, tietävät sen. Siten hän opettaa heille oikean kuninkaallisen tien, joka kulkee ei‑tahtomisen maan kautta. Tämä on oikea suunta, ja se joka on ohjattu sinne, tietää puhunko totta. Ja myös ihmiset, jotka ovat harhautuneita, tietävät tämän, nämä ihmiset jotka pitävät itseään kurjina. Sillä, jos he ovat harhautuneita, he voivat tulla vapaiden tilaan, joista me puhumme, tämän Jumalallisen Valon opetuksen mukaan, jolta tämä pieni harhautunut Sielu kysyy tietä ohjaamaan kulkuaan.

Järki: Pieni? sanoo Järki. Totisesti, ja yhä pieni.

Pyhä Henki: Jälleen Pyhä Henki puhuu: Totisesti, sikäli ja niin kauan kuin Sielu asettaa kysymyksiä Ymmärrykselle tai Rakkaudelle, niin että hän ottaa huomioon vain jotain siitä, mitä voisi olla, rakkaudessa tai ymmärryksessä tai ylistyksessä; sillä ei kukaan viisas kysy ilman syytä, eikä huoli siitä, mitä ei voi olla. Voi siis todella sanoa, että on pieni tai köyhä se, joka kysyy usein, ja myös se, joka kysyy mitään. Sillä jokainen olotila, millainen tahansa, on vain pallopeli tai lasten leikki verrattuna ei‑tahtomisen ylimpään tilaan, jossa vapautuneet pois liikkumatta elävät. Sillä vapautunut ei tosi tilassaan voisi kieltää eikä haluta eikä luvata mitään vastineeksi jostain, mitä joku voisi antaa hänelle; vaan sen sijaan haluaisi antaa kaiken säilyttääkseen uskollisuuden.

Luku 58: Miten Tyhjät Sielut ovat viidennellä tasolla Rakastajansa kanssa

[Järki]: Jumalan tähden, sanoo Järki, mitä annettavaa on näillä Sieluilla, jotka ovat tyhjiksi tulleet?

Rakkaus: Annettavaa? sanoo Rakkaus. Totisesti, sanoo Rakkaus, mitä tahansa mitä Jumalalla on arvokasta. Sellainen Sielu ei ole kadonnut eikä harhautunut. Sen sijaan hän on viidennen tason hurmoksessa rakastajansa kanssa. Siellä häneltä ei puutu mitään, ja niin hän usein nousee kuudennelle, mutta tämä kestää vain hetken. Sillä se avautuu kuin nopea välähdys32 ja sulkeutuu nopeasti, eikä siinä voi viipyä pitkään, eikä hänellä olisi äitiä33, joka osaisi puhua tästä.

Haltioituminen, joka tulvii tästä avautuneesta kohdasta, tekee sulkeuduttuaan Sielusta vapaan ja jalon ja kaikista taakoista lunastetun työnsä rauhan kautta (rauha kestää yhtä pitkään, kuin aikaa on annettu tälle avautumiselle). Sellaisen kohtaamisen jälkeen Sielu pysyy vapaana viidennellä tasolla, putoamatta neljännelle, koska neljännellä hänellä on tahto ja viidennellä ei ole. Ja koska viidennellä tasolla, josta tämä kirja puhuu, ei ole enää tahtoa – mihin Sielu jää Lumoavan Kaukaaläheisen34 työn jälkeen, jota kutsumme välähdykseksi avautumisen ja nopean sulkeutumisen mukaan – kukaan ei voisi uskoa, sanoo Rakkaus, sitä rauhaa yllä rauhojen rauhan, jonka Sielu saa, ellei hän itse ole tämä.

Ymmärtäkää nämä sanat jumalallisesti rakkauden kautta, tämän kirjan kuulijat! Tämä Kaukaaläheinen, jota kutsumme välähdykseksi, koska se avautuu ja sulkeutuu nopeasti, ottaa Sielun vastaan viidennellä tasolla ja siirtää hänet kuudennelle niin kauaksi aikaa, kuin hänen työnsä pysyy ja kestää, ja sen hetken Sielu on uusi. Mutta hän pysyy kuudennella tasolla lyhyen aikaa, sillä hänet palautetaan viidennelle.

Eikä tämä ole hämmästyttävää, sanoo Rakkaus, sillä välähdyksen työ, niin kauan kuin se kestää, ei ole mitään muuta kuin Sielun kunnian näyttämistä. Se ei pysy missään luodussa oliossa pitkään, vain hänen tekonsa hetkellä. Siksi sellainen lahja on jalo, sanoo Rakkaus, sillä hän tekee työnsä ennen kuin Sielulla on mitään käsitystä tai havaintoa hänen työstään. Mutta rauha, sanoo Rakkaus, minun työni vaikutuksesta, joka pysyy Sielussa kun työskentelen, on niin herkullinen, että Totuus kutsuu sitä loisteliaaksi ravinnoksi, eikä sillä pystytä ruokkimaan ketään, joka asuu halussa. Sellaiset Sielut hallitsisivat valtakuntaa, jos se olisi sille tarpeen, ja täysin ilman heitä itseään.

Luku 59: Mistä tämä Sielu on elänyt ja miten ja milloin se on vailla itseään

[Rakkaus]: Alussa tämä Sielu eli armon elämää, joka on syntynyt synnin kuollessa. Myöhemmin hän elää, sanoo Rakkaus, hengen elämää, joka on syntynyt luonnon kuollessa. Ja nyt hän elää jumalallista elämää, joka on syntynyt hengen kuollessa.

Rakkaus: Tämä Sielu, sanoo Rakkaus, joka elää jumalallista elämää, on aina vailla itseään.

Järki: Ja milloin, Jumalan tähden, sanoo Järki, sellainen Sielu on vailla itseään?

Rakkaus: Kun hän kuuluu itselleen.

Järki: Entä milloin hän kuuluu itselleen?

Rakkaus: Kun hän ei ole mikään osa itseään, ei Jumalassa, ei itsessään, eikä lähimmäisissään, vaan tyhjyydessä, jonka tämä välähdys hänessä synnyttää hänen työnsä lähestyessä. Tämä työ on niin kallisarvoisen jalo, että mitään ei voida sanoa kunnian yhden liikahduksen avautumisesta, kunnian jonka antaa laupias Välähdys, eikä tiedä yksikään Sielu, miten puhua tästä kallisarvoisesta sulkeutumisesta, jossa hän unohtuu ymmärryksen tyhjenemisen kautta, jonka tämä tyhjentyminen antaa hänelle.

Sielu: Jumalan nimessä, sanoo tämä Sielu, miten olisi korkea-arvoinen se herra, joka ymmärtäisi sellaisen tyhjyyden yhden liikahduksen tuoman hyödyn.

Rakkaus: Se on totta, sanoo Rakkaus, hän olisi se itse.

Sielu: Jos olette kuulleet tässä korkealentoisia sanoja, sanoo tämä Sielu tämän kirjan kuulijoille, älkää paheksuko jos puhun myöhemmin pienistä asioista, koska minun on tehtävä niin, jos haluan saavuttaa päämääräni – en heidän tähtensä, hän sanoo, jotka ovat näitä, vaan heidän, jotka eivät ole ja jotka vielä tulevat olemaan, ja kerjäävät jatkuvasti niin kauan, kuin he ovat oma itsensä.

Luku 60: Miten on välttämätöntä kuolla kolme kuolemaa, ennen kuin saavuttaa vapaan, tyhjän elämän

[Rakkaus]: Järki, sanoo Rakkaus, olette kysynyt meiltä, kuinka monta kuolemaa on välttämätöntä kuolla ennen kuin saavuttaa sellaisen elämän. Ja vastaan teille, että ennen kuin Sielu saattaa syntyä siihen elämään, hänen on välttämätöntä kuolla kolme täyttä kuolemaa. Ensimmäinen on synnin kuolema, kuten olette kuullut, jolla Sielun täytyy kuolla täydellisesti, niin ettei häneen enää jää väriä, ei makua, ei tuoksua mistään, minkä Jumala kieltää Laissa. Ne jotka kuolevat siten, ovat ihmisiä, jotka elävät armon elämää, ja se on heille kyllin, ja jotka pidättäytyvät tekemästä sitä, minkä Jumala kieltää, ja jotka pystyvät tekemään, mitä Jumala käskee.

Te mitä jaloimmat ihmiset, jotka olette tyhjiä mutta nousseet suuresti yllättyneinä ja hämmästyneinä liitossa jumalallisen Rakkauden kanssa, älkää olko tyytymättömiä, jos puhun jotain vähäisille, sillä puhun kyllin pian teidän olotilastanne. Enkä siksi, että valkoisen ja mustan tulee olla vierekkäin, jotta erottaa paremmin nämä kaksi väriä toinen toisistaan, kuin kummankin erillään.

Nyt te, jotka olette valitut ja kutsutut tähän korkeimpaan tilaan, olkaa tarkkaavaisia ja kiirehtikää, sillä matkaa on paljon ja tie on pitkä armon ensimmäisestä vaiheesta kunnian viimeiseen vaiheeseen, jonka jalo Kaukaaläheinen antaa. Sanoin, sanoo Rakkaus, olkaa tarkkaavaisia ja kiirehtikää, koska tämä äly on voimakas ja herkkä ja hyvin jalo. Joten puhdasveriset saavat apua luonnolta. Ja ilman tahdon kiirettä puhkaista hengeltä halun hehku, kuumaveriset saavat tämän avun luonnolta. Ja kun nämä kaksi luontoa ovat yhdessä, eli luonto ja hengen halun hehku, se on hyvin suuri etu. Sillä sellaiset ihmiset kiinnittyvät ja liittyvät niin voimakkaasti siihen, mihin ryhtyvät, että he omistautuvat sille täydellisesti hengen ja luonnon voimin. Ja kun nämä kaksi luontoa ovat sopusoinnussa keskenään ja kolmannen luonnon kanssa, jonka täytyy ikuisesti liittyä näihin kahteen oikeudenmukaisuudessa (tämä on kunnian pohjaton syvyys35, joka vetää ihmisen luonnon keinoin omaan luontoonsa oikeudenmukaisuuden kautta), tämä sopusointu on suurenmoisen jalo. Ja jotta se ymmärrettäisiin paremmin, asetan kysymyksen: kumpi on jalompaa – kunnian vaatetus36, joka vetää Sielun puoleensa ja kaunistaa Sielun luontonsa kauneudella, vai Sielu, joka yhdistyy sellaiseen kunniaan?

Sielu: En tiedä, sanoo tämä Sielu, vaivaako se teitä, mutta en pysty parempaan: suokaa minulle anteeksi, sillä Rakkauden mustasukkaisuus ja lähimmäisenrakkauden työ, jotka minua rasittavat, ovat johtaneet tämän kirjan kirjoittamiseen, jotta te olisitte tällaisia, ilman keskeytystä, ainakin tahdossa, jos se teillä vielä on. Ja jos olette jo vapautunut kaikesta, jos olette vailla tahtoa elämässä, joka on älynne yläpuolella, silloin te voitte ainakin kertoa tämän kirjan selitykset!

Luku 61: Tässä Rakkaus puhuu Sielun seitsemästä tasosta

[Rakkaus]: Olen sanonut, sanoo Rakkaus, että on olemassa seitsemän tasoa, jokaisessa korkeampi ymmärrys kuin edellisessä, eikä niitä voida verrata toisiinsa. Niin kuin vertaisi vesipisaraa valtamereen, joka on hyvin suuri, samoin voisi puhua erosta armon ensimmäisen tason ja toisen tason välillä, ja niin edelleen muiden suhteen; verrata ei voi. Silti, neljästä ensimmäisestä tasosta yksikään ei ole niin korkea, ettei Sielu eläisi vielä suuressa orjuudessa. Mutta viides taso on rakkauden vapaudessa, sillä tällä tasolla ei ole mitään taakkoja. Ja kuudes on kunniakas, sillä kunnian suloisen liikahduksen avautuminen, jonka jalo Kaukaaläheinen antaa, ei ole mitään muuta kuin häivähdys, jonka Jumala tahtoo Sielun näkevän hänen kunniastaan, joka Sielulla on vailla loppua. Siten, hyvyyttään hän antaa Sielun nähdä seitsemännen tason kuudennessa. Ilmestys on syntynyt seitsemännessä tasossa, joka antaa kuudennelle olemuksen. Se ilmestys annetaan niin nopeasti, ettei hän itse, jolle se annetaan, mitenkään havaitse lahjaa, joka annetaan.

Sielu: Mikä on tämä ihme? sanoo Sielu itse. Jos havaitsisin, että sellainen lahja annettaisiin, tulisin itse siksi, mitä jumalallinen hyvyys antaa, joka antaa sen minulle vailla loppua, kun ruumiini on jättänyt Sieluni.

Tämän Sielun Puoliso: Tämä ei riipu hänestä, sanoo tämän Sielun Puoliso. Olen lähettänyt teille lahjoja37 Kaukaaläheiseni välityksellä, mutta kukaan ei kysy minulta, kuka on tämä Kaukaaläheinen eikä hänen tekojaan eikä sitä työtä, jolla hän näyttää Sielun kunnian, sillä siitä ei voi sanoa muuta kuin tämän: Kaukaaläheinen on Kolmiyhteys itse, ja hän tuo ilmi itsensä, ja me kutsumme sitä ”liikahdukseksi”, emme siksi että Sielu liikkuu tai Kolmiyhteys, vaan siksi että Kolmiyhteys aiheuttaa kunniansa näkymisen tässä Sielussa. Tästä ei kukaan osaa puhua, paitsi Jumala itse, sillä Sielulla, jolle Kaukaaläheinen antaa itsensä, on niin suuri ymmärrys Jumalasta ja itsestään ja kaikesta, minkä hän näkee itse Jumalassa jumalallisen ymmärryksen kautta, että tämän ymmärryksen valo ottaa häneltä kaiken ymmärryksen hänestä itsestään ja Jumalasta ja kaikesta.

Sielu: Tämä on totta, sanoo tämä Sielu, mitään muuta ei ole. Ja jos siis Jumala tahtoo, että minulla on tämä suuri ymmärrys, hän ottaa minulta ja pitää sen mitä ymmärrän, sillä muuten, sanoo tämä Sielu, minulla ei olisi mitään ymmärrystä. Ja jos Jumala tahtoo, että ymmärrän itseäni, tämän ymmärryksen hän myös ottaa minulta, koska muuten minulla ei voisi olla siitä mitään.

Rakkaus: Se on totta, sanoo Rakkaus, Rouva Sielu, se mitä sanotte. Ei ole varmempaa asiaa ymmärtää, ei arvokkaampaa omistaa kuin tämä työ.

Luku 62: Heistä, jotka ovat kuolleet kuolemansynnille ja ovat syntyneet armon elämään

[Rakkaus]: Niinpä, Järki, sanoo Rakkaus, nyt kuunnelkaa. Palaan aiheeseemme vähäisten ihmisten vuoksi. Sellaiset ihmiset, joista olemme puhuneet, jotka ovat kuolleet kuolemansynnille ja syntyneet armon elämään, eivät tunne omantunnon soimauksia eivätkä katumusta, vaan heidät on lunastanut Jumalan edessä se, mitä hän yksin käskee. He kyllä haluavat kunnianosoituksia ja vihastuvat, jos joku halveksii heitä, mutta he pidättäytyvät turhasta kunniasta ja kärsimättömyydestä, mikä vie heidät kohti synnin kuolemaa. He rakastavat rikkautta ja ovat surullisia köyhyydestään. Ja jos he ovat rikkaita, he surevat jos menettävät jotain. Mutta aina he välttävät kuolemansyntiä eivätkä halua rakastaa rikkauksiaan Jumalan tahdon vastaisesti, eivät tappion eivätkä voiton hetkellä. Ja niin he rakastavat mukavuutta ja lepoa omaksi nautinnokseen, mutta he pysyttelevät erossa kohtuuttomuudesta. Sellaiset ihmiset ovat kuolleet kuolemansynnille ja syntyneet armon elämään.

Sielu: Epäilemättä, sanoo Vapaa Sielu, sellaiset ihmiset ovat vähäisiä maan päällä ja hyvin vähäisiä taivaassa, eikä heidän pelastuksensa ole hyvien tapojen mukainen.

Järki: Rouva Sielu, varokaa sanojanne! Me emme uskaltaisi sanoa, että vähäinen on kukaan, joka näkee Jumalan ikuisesti.

Rakkaus: Totisesti, sanoo Rakkaus, mutta heidän vähäisyyttään ei voisi kuvata, kun sitä verrataan niiden suuruuteen, jotka kuolevat luonnon kuolemisen kautta ja jotka elävät hengen elämää!

Järki: Todellakin, uskon sen, sanoo Järki, ja samoin tekevät he, sillä jos he sanoisivat toisin, he valehtelisivat. Mutta silti he eivät tahdo tehdä mitään muuta siinä suhteessa. He tosiaankin sanovat minulle, Järjelle, ettei heitä rajoita mikään, elleivät he halua sitä, sillä Jumala ei ole käskenyt heitä, vaan on neuvonut heitä, ei muuta.

Sielu: He puhuvat totta, sanoo tämä Sielu, mutta he eivät noudata hyviä tapoja.

Halu: Epäilemättä, sanoo Halu, huonotapaisia he ovat. He ovat unohtaneet, että Jeesus Kristus ei olisi voinut kylliksi toimia heidän puolestaan, ellei hän olisi tehnyt kaikkea mihin ihmisyys pystyy, kuolemaan saakka.

Luku 63: Miten Rakkaus kutsuu moukiksi niitä, joille riittää olla pelastunut

[Sielu]: Mitä suloisin Jeesus Kristus, sanoo tämä Sielu, älkää piitatko sellaisista ihmisistä. He ovat siinä määrin itsekkäitä, että he unohtavat teidät karkeutensa tähden, jota heillä on kyllin.

Rakkaus: Epäilemättä, sanoo Rakkaus, se on hyvin moukkamaista.

Sielu: Näin käyttäytyvät, sanoo tämä Sielu, kaupustelijat, joita maailmassa sanotaan moukiksi, sillä todella moukkia he ovat. Sillä herrasmies ei osaa liikkua markkinaväen joukossa eikä olla itsekäs. Mutta kerron teille, sanoo tämä Sielu, miten rauhoitun sellaisten ihmisten suhteen. Pitämällä heidät, Rouva Rakkaus, teidän salaisuuksienne hovin ulkopuolella, samoin kuin moukka pidettäisiin poissa herrasmiehen oikeusistuimesta tuomittaessa vertaisia, eikä siellä voi kukaan olla ellei hänen sukulinjansa ole oikea – ei varsinkaan kuninkaan hovissa. Ja tässä tyynnyn, sanoo tämä Sielu, sillä samoin heidät pidetään teidän salaisuuksienne hovin ulkopuolella, minne kutsutaan toiset, jotka eivät koskaan unohda teidän suloisen ritarillisuutenne tekoja, hyljintää ja köyhyyttä ja sietämättömiä tuskia, joita olette kärsinyt meidän vuoksemme. Nämä eivät koskaan unohda kärsimyksenne lahjoja, jotka ovat heille aina kuvastimena ja esimerkkinä.

[Rakkaus]: Sellaisille ihmisille, sanoo Rakkaus, kaikki välttämätön on valmistettu, sillä Jeesus Kristus on niin luvannut evankeliumissa. Ne jotka ovat täällä [hovissa], sanoo Rakkaus, pelastuvat paljon hienostuneemmin kuin toiset. Ja silti, sanoo Rakkaus, myös nämä ovat vähäisiä, jopa niin vähäisiä ettei sitä voi sanoa suhteessa niiden suuruuteen, jotka ovat kuolleet hengen elämälle.

Luku 64: Tässä [Rakkaus] puhuu Sieluista, jotka ovat kuolleet hengen elämältä

[Rakkaus] Kukaan ei maista tätä elämää, ellei ole kuollut tällä kuolemalla.

Totuus: Tämä [kuolema] vie mukanaan, sanoo Totuus, rakkauden kukan Jumaluudelta. Näiden Sielujen ja Jumaluuden välissä ei ole mitään välimiestä, eivätkä he myöskään halua sitä. Nämä Sielut eivät voi sietää minkään ihmisten välisen rakkauden muistoja, eivätkä jumalallisten tunteiden halua, sen puhtaan jumalallisen rakkauden tähden, joka tällä Sielulla on Rakkaudessa.

Rakkaus: Yksin tämän Rakkauden ylivalta antaa hänelle polttavan rakkauden kukan, itse Rakkauden ollessa todistajana.

Se on totta, sanoo Rakkaus. Tämä rakkaus, josta puhumme, on rakastavaisten yhteys ja liekehtivä tuli, joka palaa väsymättä.

Luku 65: Tässä [Rakkaus] puhuu heistä, jotka istuvat korkealla vuorella, tuulten yläpuolella

[Rakkaus]: Järki, sanoo Rakkaus, olette kuullut jotain näistä kolmesta kuolemasta, joiden kautta kuljetaan näihin kolmeen elämään. Nyt kerron teille, kuka on se, joka istuu vuorella tuulten ja sateen yläpuolella. Hän on niitä, jotka maan päällä eivät tunne häpeää eivätkä kunniaa, eivät pelkoa sitä kohtaan, mikä heidän osakseen voi tulla. Sellaiset ihmiset, sanoo Rakkaus, ovat turvassa, ja niin heidän ovensa ovat avoimet, eikä silti mikään voi häiritä heitä, eikä yksikään lähimmäisenrakkauden työ uskalla sinne tunkeutua. Sellaiset ihmiset istuvat vuorella, eivätkä siellä istu ketkään muut kuin he.

Järki: Jumalan tähden, Rouva Rakkaus, sanoo Järki, kertokaa meille mitä tulee Vaatimattomuudesta, joka on Nöyryyden kaunein tytär; ja myös Pelosta, joka on tehnyt tälle Sielulle niin paljon hyvää ja niin monta ihastuttavaa palvelusta, ja minusta itsestäni, sanoo Järki, joka en ole koskaan nukkunut, kun he ovat tarvinneet minua. Voi! sanoo Järki, työnnetäänkö meidät nyt hänen majapaikkansa38 ulkopuolelle, koska hän on astunut aatelissäätyyn.

Rakkaus: Ei lainkaan, sanoo Rakkaus, sillä te kolme pysytte hänen seurueessaan, ja te kolme olette hänen ovensa vartijoita siltä varalta, että joku, joka toimii vastoin Rakkautta, jolle te olette valanne vannoneet, hyökkäisi hänen majapaikkaansa. Te osoitatte uskollisuutta vain tässä, että te olette portinvartijoita, sillä muuten te saisitte aikaan sekasorron. Siten teitä ei kuulla missään muussa asiassa kuin tässä, vaikka Sielu vajoaisi niin alas, että tämä olisi tarpeellista tai välttämätöntä. Sellaista olentoa, sanoo Rakkaus, pukee paremmin jumalallinen elämä, josta olemme puhuneet, kuin hänen oma mielensä, joka hänen ruumiiseensa asetettiin luomishetkellä. Ja hänen henkensä pukee hänen ruumistaan paremmin kuin hänen ruumiinsa hänen henkeään, sillä ruumiin pyylevyys otetaan pois ja pienennetään jumalallisin teoin. Siten on parempi, että Sielu on ei‑minkään ymmärtämisen suloisessa maassa, siellä missä hän rakastaa, kuin että hän on omassa ruumiissaan, jolle hän antaa elämän. Ja sellainen voima on Rakkauden vapaudella.

Luku 66: Kuinka Sielu riemuitsee, koska on jättänyt Järjen ja muut Hyveet

[Pieni Pyhä Kirkko]: Mitä suloisin jumalallinen Rakkaus, sanoo Pieni Pyhä Kirkko.

Sielu: Ja todella pieni hän on, sillä hän odottaa vain sitä, että kohtaa loppunsa, sanoo tämä Sielu, mistä hänellä olisi paljon iloa.

Järki: Silti, sanoo Järki, kertokaa minulle mistä olette saanut suurinta iloa?

Sielu: Rouva Rakkaus, sanoo tämä Sielu, sanoo sen minulle.

Rakkaus: Siitä, sanoo Rakkaus, että hän on jättänyt teidät ja Hyveiden teot. Sillä niin kauan kuin tämä Sielu oli verhoutunut rakkauteen, hän opiskeli teidän koulussanne kaivaten Hyveiden tekoja. Nyt hän on aloittanut jumalalliset opinnot ja on niissä niin edistynyt, että hän alkaa lukea siitä, mihin te lopetatte. Mutta tätä oppituntia ei ole kirjoittanut ihmisen käsi, vaan Pyhä Henki, joka kirjoittaa tämän luennon suurenmoisella tavalla, ja Sielu on kallisarvoinen pergamentti; siellä käydään jumalallista koulua suu suljettuna, mitä ihmismieli ei pysty esittämään sanoin, .

Luku 67: Tässä puhutaan maasta, jossa tämä Sielu asuu, ja Kolmiyhteydestä

[Järki]: Rakkaus, sanoo Järki, pyydän että sanotte vielä jotain minulle tästä maasta, jossa tämä Sielu asuu.

Rakkaus: Sanon teille, sanoo Rakkaus, että hän, joka on siellä, missä tämä Sielu on, on hänestä, hänessä, hänen kauttaan, ottamatta keneltäkään paitsi ainoastaan häneltä. Niin tämä Sielu, sanoo Rakkaus, on hänessä, hänestä, ja hänen vuokseen ottamatta keneltäkään paitsi yksin häneltä.

Totuus: Siis hän on Isässä Jumalassa, sanoo Totuus. Sillä me uskomme, ettei Kolmiyhteydessä ole yhtään persoonaa, joka ei olisi ottanut jotain toiselta persoonalta kuin hänen persoonaltaan, paitsi Isän persoona.

Rakkaus: Se on totta, sanoo Rakkaus, sillä Isä Jumalalla on jumalallinen voimansa, jota hän ei ota keneltäkään toiselta, sillä hänellä on ylitsevuotava jumalallinen voimansa ja hän antaa sen Pojalleen, samalle joka hänellä on Itsestään, ja Poika ottaa sen Isältä. Niin on Poika syntynyt Isästä ja on siten hänen vertaisensa. Ja Isästä ja Pojasta on Pyhä Henki, yksi Kolmiyhteyden persoona. Hän ei ole syntynyt, mutta hän on. Toisin on Poika syntynyt Isästä ja toisin on Pyhä Henki Isästä ja Pojasta.

Luku 68: Miten jumalallisen työn kautta tämä Sielu yhdistyy Kolmiyhteyteen, ja miten hän kutsuu aaseiksi niitä, jotka elävät Järjen neuvojen mukaan

[Rakkaus]: Tämä Sielu on täydellisesti liuennut, sulautunut ja imeytynyt, liittynyt ja yhdistynyt korkeaan Kolmiyhteyteen. Eikä hän voi tahtoa muuta kuin jumalallista tahtoa koko Kolmiyhteyden jumalallisen työn kautta. Ja mukaansa tempaava kirkkaus ja valo liittävät hänet ja pitävät hänet hyvin lähellä. Ja tämän takia Sielu puhuu näin:

Sielu: Voi hyvin mitätön suku, karkea ja kunnoton, hän sanoo.

Järki: Kenelle puhutte? sanoo Järki.

Sielu: Kaikille heille, hän sanoo, jotka elävät teidän neuvojenne mukaan, jotka ovat sellaisia elukoita ja aaseja, että heidän karkeutensa tähden minun täytyy kätkeä oma kieleni ja olla käyttämättä sitä heidän kanssaan, jotta he eivät valitse kuolemaa siitä elämän tilasta, jossa olen levossa liikkumatta siitä pois. Sanon, sanoo Sielu, että heidän karkeutensa tähden minun on vaiettava ja kätkettävä puheeni, jonka opin suloisen maan salaisen hovin salaisuuksissa, maassa jossa hienostuneet tavat ovat laki, ja rakkaus on mitta ja hyvyys ravinto. Suloisuus houkuttelee minua sinne, kauneus miellyttää minua, hyvyys täyttää minut. Mitä minä siis voin, koska elän rauhassa?

Luku 69: Sielu sanoo tässä, että Hyveiden harjoittaminen on pelkkää huolenpitoa ja työtä

[Järki]: Jumalan tähden, sanoo Järki, rakas suloinen kukka, jonka kauneudessa ei tahraa ole, miltä meidän tapamme näyttää teistä?

Sielu: Minusta se näyttää, sanoo tämä Sielu, olevan työtä täynnä huolta. Samalla kuitenkin tässä huolessa ansaitsee leipänsä ja elatuksensa omalla työllään. Ja Jeesus Kristus ylisti sitä omalla ruumiillaan, hän joka näki tätä työtä tekevien eläimellisyyden, heidän jotka pelastuisivat tässä työssä, ja heille hän toi varmuuden. Ja Jeesus Kristus, joka ei halunnut menettää heitä, on itse vakuuttanut sen heille kuolemansa kautta, ja evankeliumiensa kautta ja pyhien kirjoitustensa kautta, joissa työtätekeviä ohjataan oikealle tielle.

Järki: Ja mistä te etsitte oikeaa tietä, hyvin suloinen rouvamme, sanoo Järki, te joka ette tässä vaivassa mitään työtä tee ettekä mihinkään ryhdy39, lukuun ottamatta uskoa, josta teillä on nämä lahjat?

[Sielu]: Totisesti, sanoo tämä Sielu, tästä olen vapaa; muualla on se mikä on minussa hyvää, niin kaukana täältä, ettei sitä voisi verrata; sen loppu on Jumalassa, joka on vailla aikaa. Mutta minä olen ajassa saadakseni häneltä sen, mikä minun on. Ja minun on se, että minut juurrutetaan tyhjyyteeni.

Ja niin, Järki, sanoo tämä Sielu, te kysytte meiltä, miten meidät ohjataan oikealle tielle? Sanon teille, että yksin hänestä, sanoo tämä Sielu, hänestä joka on niin voimakas, ettei hän voi koskaan kuolla, hänestä josta ei ole opinkappaletta kirjoitettu, ei esikuvien teoilla eikä ihmisten opeilla, sillä hänen lahjalleen ei voi antaa muotoa. Hän tietää, täysin vailla alkua, että uskoisin häntä ilman todistajaa. Onko, sanoo tämä Sielu, suurempaa halpamaisuutta kuin toivoa todistajaa rakkaudessa? Ei varmasti, minusta tuntuu, sillä Rakkaus on siinä todistaja: se riittää minulle. Jos toivoisin enemmän, niin en uskoisi häneen.

Järki: Rouva Sielu, teillä on kaksi lakia, toinen itsellenne ja toinen meille, meidän lakimme uskoa varten ja teidän lakinne rakkautta varten, ja siksi sanokaa meille tahtonne mukaan, miksi olette kutsunut lapsiamme elukoiksi ja aaseiksi.

Sielu: Sellaiset ihmiset, sanoo tämä Sielu, joita kutsun aaseiksi, etsivät Jumalaa luontokappaleista, luostareiden rukouksista, luodusta paratiisista, ihmisten sanoista ja Pyhistä kirjoituksista. Epäilyksettä, sanoo tämä Sielu, sellaisissa ihmisissä Benjamin ei ole syntynyt, koska heissä elää vielä Raakel. On välttämätöntä, että Raakel kuolee Benjaminin synnytyksessä, sillä ennen kuin Raakel kuolee, Benjamin ei voi syntyä. Noviiseista tuntuu, että sellaiset ihmiset, jotka etsivät häntä vuorilta ja laaksoista, haluavat, että Jumala on heidän sakramenttiensa ja tekojensa kohde.

Voi, he ovat kurjia ja se on sääli. Ja he jäävät sellaisiksi, sanoo tämä Sielu, niin kauan kuin heidän tapansa ovat tuonkaltaiset. Mutta heidän hetkensä ovat hyvät ja voitolliset, jotka eivät palvo Jumalaa temppeleissä eivätkä luostareissa, vaan palvovat häntä kaikkialla yhteydessä jumalalliseen tahtoon.

Järki: Hyvä on, oi korkeasyntyinen, sanoo Järki, kertokaa meille Jumalan tähden, mistä te etsitte häntä ja mistä te löydätte hänet?

Sielu: Löydän hänet kaikkialta, sanoo tämä Sielu, ja hän on siellä. Hän on yksi Jumaluus, yksi ainoa Jumala kolmessa persoonassa, ja tämä Jumala on kaikkialla. Sieltä minä löydän hänet.

Luku 70: Miten sellainen Sielu on Jumalan armosta se mikä se on

[Järki]: Nyt, suloinen rouvamme, sanoo Järki, kertokaa meille kuka te olette, joka puhutte meille noin.

Sielu: Jumalan armosta, sanoo tämä Sielu, minä olen se, mikä olen40. Siten olen yksinomaan se, mikä Jumala on minussa, enkä mikään muu. Ja Jumala on sama kuin hän on minussa, sillä mikään ei ole mitään. Silti on se, mikä on. Ja siksi minä en ole, jos minä olen, ellen se mikä Jumala on, eikä mitään ole paitsi Jumala, ja siten en löydä mitään paitsi Jumalan, menin minne hyvänsä, koska ei ole mitään muuta kuin hän, totta puhuakseni.

Tämä Sielu rakastaa Totuudessa, siis Jumalassa, mutta Totuus rakastaa siinä, mistä tällä Sielulla on olemassaolo ja siten kaikki rakkauden työ on hänessä täytetty.

Rakkaus: Tämä on totta, sanoo Rakkaus, sillä kaikki muut, paitsi tämä Sielu, kätkeytyvät, koska heiltä puuttuu viattomuus, Aatamin synnin tähden.

Luku 71: Miten tämä Sielu ei tee mitään työtä Jumalan tähden, eikä itsensä, eikä lähimmäistensä

[Rakkaus]: Tämä Sielu, sanoo Rakkaus, ei tee mitään työtä Jumalan vuoksi, eikä itsensä eikä lähimmäistensä vuoksi, kuten yllä sanotaan. Mutta Jumala tekee sen, jos hän tahtoo, hän voi sen tehdä, ja ellei tahdo, sillä ei ole Sielulle merkitystä puoleen eikä toiseen, hän on aina yhdessä tilassa. Siksi tässä Sielussa on jumalallisen ymmärryksen säde, joka vetää hänet pois hänestä ilman häntä sanomattomaan jumalalliseen rauhaan, ja häntä kannattelee korkeimmasta Mustasukkaisesta41 virtaava rakkaus, joka antaa hänelle suvereenin vapauden kaikissa paikoissa.

Sielu: Mustasukkainen? sanoo tämä Sielu. Mustasukkainen hän todella on! hän osoittaa sen teoillaan, jotka ovat riisuneet minut itsestäni täydellisesti ja ovat siirtäneet minut jumalalliseen mielihyvään, ilman minua. Ja sellainen täyden rauhan yhteys liittää minut ja sitoo minut luomisen ylivertaisen korkeuden kautta loistavaan jumalalliseen olemassaoloon, josta minulla on olemassaolo, joka on olemassaolo.

Rakkaus: Kun Jumala vetää tämän Sielun puoleensa, sanoo Rakkaus, ilman häntä, hänen vuokseen, tämä on jumalallinen työ. Ei koskaan ole rakkauden työtä tehnyt ihmisruumis. Joka tekee sellaisen työn, ei voi sitä tehdä [itse].

Sielu: Ymmärtäkää huolellisesti, sanoo tämä Sielu, Rakkauden kaksi merkitystä, koska niitä on vaikea ymmärtää kenen tahansa, joka on aikeissa niitä selittää.

Rakkaus: Tämä on totta, sanoo Rakkaus, sillä luodun työtä (se tarkoittaa ihmisen tekemää työtä) ei voi verrata Jumalan hyvyydessään tekemään työhön luodussa tämän luodun hyväksi.

Luku 72: Tässä puhutaan välimatkasta kadotettujen ja harhautuneiden maasta vapaiden maahan ja siitä, miksi Sielulla on tahto

Sielu:Ymmärtäkää huolellisesti, sanoo tämä Sielu, Rakkauden kaksi sanaa, sillä ne ovat harhautuneiden maan tuolla puolen vapaiden maassa, jonka täyttää rauha ja jossa siinä tilassa olevat elävät.

Rakkaus: Tämä on totta, sanoo Rakkaus. Minä sanon heille yhden sanan.

Sielu: Totisesti, sanoo tämä Sielu, huolimatta Tahdosta, jossa kadonneet ja harhautuneet elävät, joiden elämä on täydellistä sellaisena kuin se on.

Rakkaus: Kun jumalallinen Kolmiyhteys loi enkelit jumalallisen hyvyytensä jalomielisyydestä, he jotka olivat pahoja irstaan valintansa kautta, antautuivat Luciferin pahalle tahdolle, joka tahtoi saada luontonsa kautta sen, mitä hän ei voinut saada muuten kuin jumalallisesta armosta. Heti kun he tahtoivat tätä pahentuneella tahdollaan, he menettivät olemassaolon hyvyydessä. Siksi he ovat helvetissä ilman olemusta saamatta koskaan takaisin armoa nähdä Jumala. Heidän tahtonsa sai heidät kadottamaan tämän ylevän näyn, jonka he olisivat saaneet, jos olisivat luopuneet tahdostaan, johon he ovat tarrautuneet. Nyt katsokaa mitä heistä on tullut!

Totuus: Kuinka ikävää! sanoo Totuus. Miksi, Sielut, rakastatte niin paljon tahtoa, vaikka sellaisen menetyksen aiheuttaa tahto?

Rakkaus: Minä sanon teille, sanoo Rakkaus, miksi Sielulla on tahto: koska hän vielä elää hengessä ja hengen elämässä on yhä tahto.

Järki: Jumalan tähden, Rouva Rakkaus, sanoo Järki, kertokaa minulla miksi olette nimennyt tämän valitun Sielun, teidän niin rakastamanne, ”sieluksi” tämän kirjan alusta lähtien, sillä sanotte että koska harhautuneilla henkilöillä on tahto, he vielä elävät hengen elämää. Ja olette kutsuneet häntä niin monta kertaa tällä lyhyellä nimellä ”sielu” (l'ame), joka on lyhyempi nimi kuin ”henki” (l'esperit).

Rakkaus: Tiedättekö, sanoo Rakkaus, tämä on hyvä kysymys. Sillä varmasti kaikilla, jotka elävät armon elämää täyttämällä käskyt ja antamalla itsensä tyytyä tähän, heillä on totisesti nimi ”sielu”, mutta ei nimeä ”henki”, mutta on nimi ”sielu” armon elämän kautta. Sillä kaikilla paratiisin hierarkioilla ei ole samaa nimeä, joka on pisin nimi. Niin ei kaikkia enkeleitä paitsi ensimmäisiä enkeleitä kutsuta Serafeiksi, vaan vain enkeleiksi, mutta Serafeja kutsutaan kummallakin nimellä.

Ymmärtäkää sanomatta mitä tämä merkitsee, sanoo Rakkaus. Sillä samoin sanon teille, että heillä jotka pitävät käskyt ja joille tämä on kyllin, on nimi sielu eikä nimeä henki ja heidän todellinen nimensä on ”sielu” eikä ”henki”, sillä sellaiset ihmiset ovat kaukana hengen elämästä.

Järki: Ja milloin on Sielu täysin henki? sanoo Järki.

Rakkaus: Kun ruumis on täysin kuoleutunut ja tahto iloitsee nöyryytettynä, köyhyydessä ja kärsimyksissä, silloin se on täysin henki, ei muutoin. Siksi sellaisilla henkisillä olennoilla on puhtaus omassatunnossa, rauha mielenliikutuksissa ja äly järjessä.

Luku 73: Miten hengen on kuoltava ennen kuin se menettää tahtonsa

[Järki]: Jumalan tähden, rouva Rakkaus, sanoo Järki, pyydän että kerrotte minulle, miksi hengen on kuoltava, ennen kuin se menettää tahtonsa.

Rakkaus: Koska, sanoo Rakkaus, henki on aivan täynnä henkistä tahtoa, eikä kukaan voi elää jumalallista elämää niin kauan kuin hänellä on tahto, eikä hänellä voi olla kyllyyttä, ellei hän ole kadottanut tahtoa. Henki ei ole täysin kuollut, ennen kuin hän on menettänyt rakkautensa tunteen ja surmannut tahdon, joka antaa sille [tunteelle] elämän, ja tässä menetyksessä tahdon on täyttänyt kokonaan jumalallisen nautinnon kyllyys. Ja tässä kuolemassa kasvaa ylivertainen elämä, joka on aina vapaa ja kunniakas.

Totuus: Jumalan tähden, rouva Jumalallinen Rakkaus, pyydän että näytätte minulle, sanoo Totuus, sielun, joka on tässä tilassa täydellinen.

Rakkaus: Mielihyvin, sanoo Rakkaus, ja ellei hän ole sellainen kuin olen teille sanonut, käsken teitä ottamaan hänet takaisin ja sanomaan hänelle, että hän on huonosti valmistautunut ja pukeutunut puhuakseen minulle salaisessa kammiossani, johon kukaan ei astu, ellei ole valmistautunut, kuten olette kuullut minun sanovan. Ei ole rakastettuni, sanoo jumalallinen Rakkaus, se joka pelkää häviötä tai voittoa, ainoastaan se joka rakastaa nautintoni tähden, sillä muutoin hän olisi itsensä vuoksi eikä minun vuokseni eikä minun kanssani. Eikä tämä puolisoni voisi olla oman itsensä tähden. Ja jos hän olisi tehnyt yhtä paljon syntiä kuin koko maailma koskaan, ja yhtä monta hyvää tekoa, kuin kaikki nuo jotka ovat paratiisissa, ja jos kaikki hänen hyvät tekonsa ja kaikki hänen pahat tekonsa olisivat paljaina näkyvissä ihmisten silmien edessä, sellaisella Sielulla, sanoo Rakkaus, ei olisi häpeää eikä kunniaa itsensä tähden, eikä tahtoa kätkeä tai salata pahat tekonsa. Sillä jos hän tekisi toisin, hän olisi itsensä tähden ja itsensä kanssa, eikä minun tähteni ja minun kanssani.

Mitä häpeää, sanoo Rakkaus, olisi heillä paratiisissani, vaikka joku näkee heidän syntinsä ja minun kunnian lahjani, jotka he saavat minulta. Varmastikaan heillä ei ole halua kätkeä syntejään eikä myöskään häpeää, jos heidät tunnistettaisiin, eivätkä he halua tuoda ilmi kunniaani.

Totuus: Epäilemättä eivät, sanoo Totuus, he antavat mestarinsa huoleksi kätkeä tai näyttää ne tahtonsa mukaan. Ja samoin tekevät Sielut, joista puhumme, he jotka ovat valittuja; Kaukaaläheinen ojentaa heille tämän jalon lahjan.

Luku 74: Miksi Rakkaus kutsuu tätä Sielua lyhyellä nimellä ”sielu”

[Rakkaus]: Järki, kysytte meiltä miksi olen kutsunut tätä Sielua lyhyellä nimellä ”Sielu”.

Järki, sanoo Rakkaus, teidän töykeytenne johdosta olen kutsunut häntä monta kertaa hänen kutsumanimellään. Ja koska kutsumanimi usein johtaa syvempään merkitykseen, se on auttanut meitä ja jatkakaamme samoin – mutta hänen oikea nimensä on täysin jalosukuinen. Hänellä on nimi ”puhdas”, ”taivaallinen” ja ”rauhan puoliso”. Sillä hän istuu laakson pohjalla, mistä hän näkee vuoren korkeuden, ja mistä hän näkee vuoren korkeuksista. Kukaan välimies ei voi sinne tunkeutua. Ja sinne viisas varmuuden vuoksi asettaa aarteensa, jumalallisen rakkausyhteyden lahjan. Ja tämä yhteys antaa hänelle rauhan ja välttämättömän ja suurenmoisen ravinnon ihanasta maasta, jossa hänen rakastettunsa asuu. Hän hallitsee vain kunniakasta elämää. Tämä on, sanoo Rakkaus, valitun morsiameni ravintoa; tämä on ”rauhan Maria” ("Marie de paix") ja siten hän on ”naimisissa rauhan kanssa” ("Marié de paix"), koska hienostunut Rakkaus tekee hänelle tänne rauhaisan asuinsijan. Martalla, tietäkää, on liikaa esteitä eikä hän tiedä sitä. Hänen esteensä vaivaavat häntä ja siksi hän on kaukana sellaisesta elämästä.

Luku 75: Miten Valaistu Sielu antaa merkityksen yllä mainituille asioille Jeesuksen Kristuksen kirkastumisen kautta

[Jumalallisen Valon Äly]: Rakkauden tähden, sanoo Jumalallisen Valon Äly, kertokaa nyt minulle, te joilla on syytä kätkeytyä, mitä tällä tarkoitatte.

Sielu: Minä kerron teille, sanoo Valon Sielu, mitä tarkoitan tällä.

[He joilla on syytä kätkeytyä]: Me näemme, he sanovat, että Jeesus Kristus kirkastui Taaborin vuorella, jossa oli paikalla vain kolme hänen opetuslastaan. Hän sanoi heille, että he eivät saa siitä puhua eivätkä sanoa siitä mitään, ennen kuin hän on noussut kuolleista.

Vapaa Sielu: Hyvin sanottu, sanoo tämä Vapaa Sielu Luonnon palvelijoille, jotka kätkevät itsensä tästä syystä, olette antaneet minulle kepin, jolla pieksen teidät.

Sielu: Nyt kysyn teiltä, sanoo tämä Sielu: miksi Jumala teki tämän?

[Se joka kätkeytyy]: Hän teki sen meidän vuoksemme, sanovat nämä jotka kätkeytyvät. Ja koska hän opettaa meille tämän, miksi emme tekisi sitä?

Sielu: Voi te lampaat, sanoo tämä Sielu, miten teidän älynne on kuin elukoilla! Te jätätte jyvän ja otatte ruumenet. Ja sanon teille, että kun Jeesus Kristus kirkastui kolmen opetuslapsen edessä, hän teki sen niin että tietäisitte, että harvat ihmiset näkevät hänen kirkastumisensa loiston ja että hän näyttää tämän ainoastaan erityisille ystävilleen, ja tästä syystä oli vain kolme. Ja silti tämä tapahtuu tässä maailmassa Jumalan antaessa valon hehkussa Itsensä luodun olennon sydämeen. Nyt tiedätte miksi oli kolme.

Nyt kerron teille, miksi tämä tapahtui vuorella. Tämä osoitti ja merkitsi, ettei kukaan voi nähdä jumalallisia asioita niin kauan kuin hän sotkeutuu tai uppoutuu hetkellisiin asioihin, siis mihin tahansa Jumalaa vähäisempään. Nyt kerron teille, miksi Jumala sanoi heille, etteivät he puhuisi siitä ennen kuin hän on noussut kuolleista. Osoittaakseen, ettette te voi sanoa sanaakaan jumalallisista salaisuuksista, niin kauan kuin etsitte niistä turhaa kunniaa. Niin kauan niistä ei pidä puhua kenellekään. Sillä näin vakuutan teille, sanoo tämä Sielu, että kenellä on kätkettävää tai piilotettavaa, hänellä on näytettävää; mutta kenellä ei ole mitään näytettävää, hänellä ei ole mitään kätkettävää.

Luku 76: Tässä osoitetaan Magdaleenan ja pyhimysten esimerkin kautta, että Sielu ei tunne häpeää synneistään

[Sielu]: Jumalan tähden, katsokaa katuvaa syntistä. Hän ei tuntenut häpeää, koska Jeesus sanoi hänelle, että hän oli valinnut hyvän osan ja varmimman, ja vielä enemmän, että sitä ei koskaan otettaisi häneltä pois. Eikä hänellä ollut häpeää sen tähden että hänen syntinsä julistettaisiin kaikelle kansalle, Evankeliumin todistuksen mukaan, joka sanoo kaikkien kuullen, että Jumala otti hänestä pois seitsemän riivaajaa.42 hän ei tuntenut häpeää kenenkään edessä, paitsi niiden joita vastaan hän oli väärin tehnyt. Sillä hänet yllätettiin, otettiin kiinni ja häntä kohdeltiin väkivalloin, ja niin hän ei välittänyt kenestäkään muusta kuin hänestä.

Mitä häpeää tunsi Pyhä Pietari, sillä Jumala herätti kuolleita hänen varjossaan sen jälkeen, kun hän oli kieltänyt Jeesuksen kolme kertaa. Varmasti hän ei tuntenut häpeää, koska hän sai suuren kunnian.

Mitä häpeää ja mitä kunniaa tunsi Pyhä evankelista Johannes, sillä Jumala kirjoitti hänen kauttaan todellisen ilmestyskirjan senkin jälkeen, kun hän oli paennut silloin, kun Jeesus Kristus otettiin kiinni?43

Sielu: Väitän, sanoo tämä Sielu, että hän ja muut eivät tunteneet tästä häpeää eivätkä kunniaa, eivät halua piiloutua eivätkä kätkeytyä, ja ettei heille ole mitään merkitystä sillä, mitä Jumala saattaisi tehdä heidän kauttaan, heidän vuokseen ja ihmisten vuoksi, sillä se olisi jumalallinen teko. Nämä esimerkit ovat riittävät niille, joilla on äly ymmärtää se, mikä jää vielä sanomatta. Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu muille.

Luku 77: Tässä Sielu kysyy, onko Jumala asettanut lopun ja rajan hänen hyvyytensä lahjoille

Sielu: Olen sanonut, sanoo tämä Sielu, että siitä mitä Jumala heissä tekee, heillä ei ole häpeää eikä kunniaa, eikä halua kätkeä itseään kenenkään vuoksi, kuten näette siitä mitä on sanottu.

Totuus: Epäilemättä, sanoo Totuus, he eivät olisi tienneet miksi, sillä he olivat vapaita itsestään ja täydellisesti Jumalassa.

Sielu: Jumalan tähden, sanoo tämä Sielu. Koska Jumala on antanut heille tämän armon, onko armo edelleen yhtä suuri annettavaksi kuin se oli? Onko hän nyt asettanut lopun ja rajan hyvyytensä lahjoille?

Hienotapaisuus: Epäilemättä ei lainkaan, sanoo Hienotapaisuus, hänen jumalallinen hyvyytensä ei hyväksyisi sitä. Hän pitää sen, minkä hän myös antaa, ja ne suuret lahjat, joita hänellä on annettavanaan, ovat niitä, joita ei koskaan ole annettu, ei yhdelläkään suulla sanottu, ei sydämellä punnittu44, jos ne haluaisi ja tietäisi miten niihin varautua. Ymmärtäkää rakkauden kautta, Rakkaus pyytää teitä, että Rakkaudella on niin paljon annettavaa eikä hän aseta siinä mitään rajoja; yhdessä hetkessä hän tekee kahdesta asiasta yhden.

Sielu: Mutta yhden asian sanon mielelläni, sanoo tämä Sielu, en heille jotka ovat siinä tilassa, sillä heillä ei ole mitään tehtävää, vaan heille jotka eivät ole ja jotka tulevat vielä olemaan (ja heillä on jotain tehtävää), ja se on, että he olisivat valveilla, niin että jos Rakkaus pyytää heiltä jotain siitä, mitä hän on heille lainannut, että he eivät kieltäytyisi minkään takia, mitä voisi tapahtua, minä hetkenä hyvänsä, eikä minkään Hyveen johdosta, jonka Rakkaus lähettää sanansaattajana. Sillä Hyveet tuovat sanansaattajina Rakkauden tahdon, heidän valtiaansa sinetöimillä kirjeillä, kuten tuovat kolmannen hierarkian enkelit.

Ja myös tietävät kaikki ne, joiden luo Rakkaus lähettää sanansaattajansa, että jos he kieltäytyvät nyt siitä, mitä Hyveet pyytävät sisimmän kautta, jonka täytyy vallita ruumista, he eivät koskaan tee sovintoa ylivaltiaan kanssa, joka lähettää sanansaattajan. He tietävät, että heitä syytetään ja heidän ymmärryksensä sumenee ja että uskon puute tukahduttaa heidät itseltään. Sillä Rakkaus sanoo, että suuressa hädässä näkee ystävänsä.

Järki: Vastatkaa minulle nyt tähän, sanoo Järki, jos häntä ei auteta hädässä, milloin häntä autetaan? Sanokaa minulle.

Rakkaus: Ja jos muistan sen, sanoo Rakkaus, onko se yllättävää? Minun tulee varjella jumalallisen oikeuteni rauhaa ja antaa jokaiselle se mikä hänen on; ei, sanoo Rakkaus, sitä mikä ei ole hänen, vaan se mikä on hänen.

Nyt, kuunnelkaa, sanoo Rakkaus, tämän kirjan kätketty merkitys. Sillä esineellä on arvoa sen perusteella, mikä on sen hinta ja miten sitä tarvitaan, ei sen enempää. Ja kun minä halusin, sanoo Rakkaus, ja kun se miellytti minua, ja kun tarvitsin teitä (tarkoitan tarvetta, koska lähetin teille viestin), kieltäydyitte minusta monien sanansaattajieni kautta. Kukaan ei tiedä sitä, sanoo Rakkaus, paitsi minä, minä yksin. Lähetin teille Valtaistuimet puhdistamaan45 ja koristamaan teidät, Kerubit valaisemaan teitä, Serafit sytyttämään teidät liekkeihin. Kaikkien näiden sanansaattajien kautta kutsuin teitä, sanoo Rakkaus, ja he ilmaisivat teille tahtoni ja olemisen tasot, joihin teitä kutsun, ettekä koskaan välittäneet heistä. Ja minä näin tämän, sanoo Rakkaus, ja jätin teidät omaan suojelukseenne pelastamaan itseänne. Sillä jos olisitte totelleet minua, teidän olisi ollut toisin, oman todistuksenne mukaan. Mutta te itse kyllä pelastatte itsenne aivan mainiosti, vaikkakin elämässä jota rasittaa oma henkenne, joka ei koskaan ole vailla taakkaa. Koska ette totelleet sanansaattajiani ettekä Hyveitä, kun halusin sellaisten sanansaattajien kautta kahlita ruumiinne ja vapauttaa henkenne. Ja myös siksi, sanoo Rakkaus, ettette totelleet, kun kutsuin teitä hienostuneiden Hyveiden kautta, jotka lähetin teille, ja enkeleideni kautta, joiden kautta kiistelin kanssanne, en voi antaa teille oikeamielisyyden vuoksi vapautta, joka minulla on, sillä oikeamielisyys ei voi tehdä sitä. Ja jos olisitte totelleet, sanoo Rakkaus, kun kutsuin teitä lähettämieni Hyveiden tahtoon, ja sanansaattajiani, joiden kautta kiistelin kanssanne, teillä olisi ollut oikeutetusti vapaus, joka minulla on.

Rakkaus: Sielu, sanoo Rakkaus, miten olettekaan itsenne raskauttama!

Sielu: Totisesti, sanoo tämä Sielu, ruumiini on voimaton ja Sieluni pelkää. Sillä usein olen ahdistunut, hän sanoo, halusin tai en, näistä kahdesta luonnosta, joita vapailla ei ole, eikä heillä voi olla.

Luku 78: Miten ne, jotka eivät ole totelleet täydellisyyden opetuksia, elävät itsensä raskauttamina kuolemaan saakka

[Rakkaus]: Kahlehdittu Sielu, sanoo Rakkaus, kuinka te kärsitte ja vähän voitatte! Ja kaikki siksi, ettette ole totellut täydellisyyden opetuksia, joista kiistelin kanssanne vapauttaakseni teidät nuoruutenne kukassa. Kuitenkaan te ette ole koskaan halunnut muuttua ettekä ole halunnut siinä asiassa tehdä mitään. Sen sijaan te kieltäydyitte kuulemasta minun pyyntöjäni, jotka toin teidän tietoonne jalojen sanansaattajien kautta, kuten olette aikaisemmin kuullut. Sellaiset ihmiset, sanoo Rakkaus, elävät itsensä raskauttamina kunnes kuolevat.

Varmasti, sanoo Rakkaus, jos he olisivat halunneet sitä, heidät olisi voitu vapauttaa siitä suuresta orjuudesta, jossa he ovat ja tulevat olemaan ja josta he hyötyvät niin vähän; josta, jos he olisivat tahtoneet, heidät olisi vapautettu korvauksena niin pienestä asiasta. Totisesti niin vähästä, sanoo Rakkaus, kuin luovuttamalla itsensä sinne, missä haluaisin heidän olevan ja minkä näytin heille Hyveiden kautta, joiden tehtävä tämä on.

Sanon, sanoo Rakkaus, että he olisivat täysin vapaat sekä sielultaan että ruumiiltaan, jos he olisivat seuranneet Hyveiden kautta antamiani neuvoja. Hyveet kertovat heille minun tahtoni, sanoo Rakkaus, ja sen mitä heidän on tarpeen tehdä, jotta täyttäisin heidät vapaudellani. Ja koska he eivät tehneet sitä, he kaikki elävät, kuten tulette kuulemaan, itsensä varassa. Ja sen tietävät tyhjät ja vapaat, ilojen kaunistamat, sillä he näkevät itsensä kautta toisten orjuuden. Koska tosi aurinko hohtaa heidän valossaan, he näkevät pienet pilkut auringon säteissä auringon ja sen säteiden loiston avulla.46 Ja kun sellainen aurinko on sielussa, ja sellaiset säteet ja sellainen häikäisevä kirkkaus, ruumis ei ole enää voimaton eikä sielu enää pelkää. Sillä todellinen Oikeudenmukaisuuden Aurinko ei ole koskaan parantanut yhtään sielua parantamatta ruumista tehdessään ihmeitään maan päällä. Ja usein hän tekee vielä niin, mutta ei tee sitä kenellekään, jolla ei ole uskoa häneen.

Nyt voitte nähdä ja kuulla, että hän on suuri ja voimakas ja hyvin vapaa ja vailla mitään taakkaa. Joka luottaa Jumalaan, hänet Jumala pyhittää.

Olen sanonut, sanoo Rakkaus, että ne jotka haastoin heidän sisäisen elämänsä kautta toteuttamaan Hyveiden täydellisyyden, ja jotka eivät tehneet mitään, että he elävät itsensä raskauttamina, kunnes kuolevat. Ja vielä sanon, että vaikka he joka päivä raatavat itsensä kanssa kasvaakseen kohti apostolien täydellisyyttä tahdon ponnistuksin, he eivät vapaudu itsestään (kukaan ei odottanut sitä), eivät ruumiista eivätkä Sielusta. Totisesti eivät, nähkää se, sanoo Rakkaus, koska karkeus ja kiistat sisäisestä elämästä eivät tuo vapautusta, sinne ei voi palata, ja kaikki se mitä tekee itsensä kanssa, se on kaikki itsensä raskauttamista. Tämän tietävät ne, jotka ryhtyvät työhön itsensä kanssa ilman sisäisen elämän pyörteinä liekehtivää paloa

Luku 79: Miten vapaa Sielu neuvoo, ettei kukaan kieltäydy hyvän hengen pyynnöistä

[Vapaa Sielu]: Siksi sanon, sanoo tämä Vapaa Sielu, kaikille niille, jotka ponnistelevat kohti täydellistä elämää, että he pitävät huolta siitä, että eivät kieltäydy hengen hehkuvan tahdon kutsuista, niin rakkaista että he pyrkivät saavuttamaan parempaa tämän elämän jälkeen, jota kutsutaan harhautuneeksi elämäksi ja hengen elämäksi.

Rakkaus: Olen sanonut, sanoo Rakkaus, että he olisivat varuillaan, koska se on heille tarpeen, jos he haluavat saavuttaa ja tavoittaa paremman. Tämä elämä on piika ja palvelija, joka valmistaa majapaikan ja yösijan niin suurelle vieraalle, kuin on suuri Ei‑minkään Haluamisen Vapaus, joka kaikissa suhteissa tyydyttää Sielun. Se tarkoittaa tätä tyhjyyttä, joka antaa kaiken. Sillä se joka antaa kaiken, omistaa kaiken, eikä toisin.

Sielu: Ja jälleen, sanoo tämä Sielu, sanoisin niille, jotka ovat harhautuneet, että se joka suojaa rauhaa ja toteuttaa täydellisesti halun hehkuvan tahdon, joka lävistää hänen henkensä työn, kuten olen sanonut, ja hallitsee tuntemuksensa niin tiukasti, etteivät ne tee mitään toimia hengen tahdolle vieraan harkinnan kautta, hän tulee tämän jälkeen, laillisena perijänä, lähemmäksi tätä olemista, josta puhumme.

Rakkaus: Ja sellainen on korkeimman Kuninkaan esikoistytär, jolta ei puutu ylevyyttä. Ja tämä rouva, sanoo Rakkaus, on tavoittanut tämän olemisen, josta puhumme, siellä missä se on jaloimmillaan. Ja sanon teille, miten, sanoo Rakkaus. Hänen sisässään ei ole mitään tyhjyyttä, joka ei olisi täysin minun täyttämäni, minkä tähden hän ei voi majoittaa ei huolta ei muistia, ja niin hän ei mitenkään muistuta niitä. Ja silti, sanoo Rakkaus, hurskaus ja hienotapaisuus eivät jätä sellaista Sielua, niin kauan kuin on olemassa aika ja paikka.

Sielu: Todella on oikein, sanoo tämä Sielu, etteivät hurskaus ja hienotapaisuus ole lähteneet minusta, koska ne eivät lähteneet Jeesuksesta Kristuksesta, jonka kautta minulla on jälleen elämä47. Ja vaikka hänen suloinen sielunsa pyhitettiin heti, kun se yhdistyi kuolevaiseen ruumiiseen ja jumalalliseen luontoon Pojan persoonassa, silti siinä säilyi hurskaus ja hienotapaisuus. Eikä kukaan hienotapainen rakastaisi koskaan mitään, mitä hänen ei pitäisi. Koskaan ei rakasta Ihmisyyttä se, joka rakastaa maallista. Koskaan ei rakasta jumalallisesti se, joka rakastaa jotain ruumiillisesti. Ja ne jotka rakastavat Jumaluutta, tuntevat vähän Ihmisyydestä. Koskaan ei olisi liitetty ei yhdistetty eikä täytetty jumalallisesti kukaan, joka tuntee ruumiillisesti. Ja millä hän tuntisi? Koska Jumala ei muutu, ei mikään muutu. Nyt ymmärtäkää kätketty merkitys älyn jalomielisyydellä.

Järki: Oi, sanoo Järki, miten vahvoja ovat sellaiset Sielut, käy ilmi Johannes Kastajasta!

Rakkaus: Oliko hän koskaan heikko, sanoo Rakkaus, ja oma taakkansa?

Sielu: Ei varmasti, sanoo tämä Sielu, ei koskaan. Rakkaus ei tuhoa vaan sen sijaan opastaa ja ravitsee ja tukee niitä, jotka turvautuvat häneen, sillä hän on kylläisyys ja syvyys ja tulviva meri.

Luku 80: Miten Sielu laulaa ensimmäistä ja toista ääntä48

[Sielu]: Laulan, sanoo tämä Sielu, yhden tunnin ensimmäistä ääntä, toisen toista ääntä, ja kaiken niille, jotka eivät ole vielä vapaita, niin että he kuulisivat jotain vapaudesta ja mistä tahansa, mikä on tarpeellista, ennen kuin he pääsevät tälle tasolle.

[Rakkaus]: Tämä Sielu on nähnyt jumalallisessa valossa maan, jossa hänen täytyy olla, ja on ylittänyt meren imeäkseen korkean setripuun ydintä. Sillä kukaan ei saa eikä tavoita tätä ydintä, ellei hän ylitä tätä avomerta, ellei hän hukuta tahtoaan sen aaltoihin. Kuulkaa, rakastajat, mitä tämä tarkoittaa.

Olen sanonut ylempänä, että sellainen Sielu on syöksynyt minusta tyhjyyteen, vieläpä vähempään kuin rajattomaan tyhjyyteen. Sillä niin kuin Jumala on käsittämätön voimaltaan, niin myös tämä Sielu on velkaa käsittämättömästä tyhjyydestään yhdenkin hetken, jona hän on asettanut tahtonsa häntä vastaan. Hänelle hän on vähentämättä velkaa sen, mitä hänen tahtonsa on velkaa, ja niin usein kuin hän on tahtonut varastaa tahtonsa Jumalalta.

Sielu: Todellinen Jumala, joka näette ja kärsitte tämän, kuka maksaa sellaisen velan?

Sielu vastaa itse: Rakkaat Herrat, te maksatte sen itse. Sillä teidän hienotapaisuudesta virtaava täydellinen hyvyytenne ei voinut sallia, että en vapautuisi siitä lahjana Rakkaudelta, jonka Te yhdessä hetkessä saitte lunastamaan velkani. Tämä suloisin Kaukaaläheinen on vienyt pois velkani viimeisen denaarin, ja kertoo minulle, että sen verran kuin teillä on suoritettavaa minulle, niin paljon on minulla teille. Sillä jos olen velkaa teille sen verran, minkä arvoinen te olette, teillä on maksettavaa minulle se, mitä teillä on, sillä sellainen on jumalallisen luontonne avokätisyys. Ja siten, sanoo tämä jalo Kaukaaläheinen, josta olen edellä puhunut, nämä kaksi velkaa vastaavat toisiaan, ja ne tehdään täysin yhdeksi tästä lähtien. Ja suostun siihen täydellisesti, sillä se on läheiseni neuvo.

Järki: Jumalan tähden, rouva Sielu, sanoo Järki, kuka on läheisimpänne?

Sielu: Lumoava kaikkein korkein, joka valtaa minut ja liittää minut Jumalallisen Rakkauden ytimen keskipisteeseen, johon olen sulanut, sanoo tämä Sielu. Siksi on oikein, että pidän hänet mielessäni, sillä olen liuennut häneen. On välttämätöntä olla vaiti tästä tilasta, sanoo tämä Sielu, koska siitä ei voi sanoa mitään.

Rakkaus: Totisesti ei, sanoo Rakkaus, yhtä vähän kuin auringon voi teljetä yhteen majapaikkaan, voi tämä Sielu sanoa mitään tästä elämästä, verrattuna siihen mitä se on, totta puhuakseni.

Ällistys: Rouva Sielu, sanoo Ällistys, te olette jumalallisen rakkauden lähde, ja siitä jumalallisen rakkauden lähteestä syntyy jumalallisen ymmärryksen suihkukaivo, ja siitä jumalallisen rakkauden lähteestä ja siitä jumalallisen ymmärryksen suihkukaivosta syntyy jumalallisen ylistyksen virta.

Sielu: Luovutan kaiken, sanoo tämä tyhjyydessä vahvistettu, täydellisesti jumalalliselle tahdolle.

Luku 81: Miten tällä Sielulla ei ole huolta itsestään, ei lähimmäisestään eikä edes Jumalasta

[Rakkaus]: Nyt tällä Sielulla. sanoo Rakkaus, on oikea nimensä tyhjyydeltä, jossa hän elää. Ja koska hän ei ole mitään, hän ei tunne huolta mistään, ei itsestään, ei lähimmäisistään, ei itse Jumalasta. Sillä hän on niin pieni, että häntä ei voi löytää ja kaikki luotu on niin kaukana hänestä, että hän ei voi tuntea sitä. Ja Jumala on niin suuri, että hän ei voi ymmärtää hänestä mitään. Sellaisen tyhjyyden vuoksi hän on vajonnut varmuuteen, ettei tiedä mitään, ja varmuuteen, ettei halua mitään.

Ja tämä tyhjyys, josta puhumme, sanoo Rakkaus, antaa hänelle kaiken, eikä kenelläkään voi olla sitä millään muulla tavalla.

Tämä Sielu, sanoo Rakkaus, on vangittuna ja pidätettynä täydellisen rauhan maassa, sillä hän on aina täydessä kyllyydessä, jossa hän ui ja kelluu, ja häntä ympäröi jumalallinen rauha, ilman sisäistä liikettä ja ilman hänen ulkoista työtään. Nämä kaksi asiaa poistaisivat tämän rauhan hänestä, jos ne voisivat tunkeutua häneen, mutta ne eivät voi, sillä hän on itsenäisessä tilassa, jossa ne eivät voi lannistaa tai häiritä häntä minkään suhteen. Jos hän tekee yhtään ulkoista asiaa, hän tekee sen aina ilman itseään. Jos Jumala tekee työtään hänessä, se on Jumalan teko hänessä, ilman häntä, hänen vuokseen. Sellaista Sielua tämä ei rasita enempää kuin hänen enkeliään hänen suojelemisensa. Suurempaa taakkaa ei enkelillä ole meidän suojelemisestamme, kuin olisi siitä, että hän meitä ei suojelisi. Siten ei ole myöskään sellaisella Sielulla suurempaa taakkaa siitä, mitä hän tekee vailla itseään, kuin siitä ettei hän tekisi sitä. Sillä hänellä ei ole siinä mitään itsestään. Hän on antanut kaiken vapaasti kysymättä miksi, sillä hän on nuoruutensa sulhasen morsian. Tämä sulhanen on aurinko, joka valaisee ja lämmittää ja ravitsee elämää, joka on erillään hänen olemisestaan. Tässä Sielussa ei ole jäljellä epäilystä eikä ahdistusta.

Järki: Kuinka siis? sanoo Järki.

Rakkaus: Varma yhteys ja tosi sopusointu haluamalla vain jumalallista järjestystä.

Luku 82: Kuinka tämä Sielu on vapaa neljässä suvussaan

[Rakkaus]: Tämä Sielu, joka on täydellisesti se, mikä se on, on vapaa neljässä suvussaan. Sillä tarvitaan neljä aatelista sukulinjaa, ennen kuin henkilöä voidaan kutsua herrasmieheksi ja siten henkisen ymmärryksen haltijaksi.

Ensimmäinen suku, jossa tämä Sielu on vapautunut, on se ettei hänessä ole lainkaan moitetta, vaikka hän ei teekään Hyveiden tekoja. Jumalan tähden, ymmärtäkää te jotka kuuntelette, jos voitte! Miten voisi olla, että Rakkaus toimisi rinnan Hyveiden töiden kanssa, kun on tarpeellista, että työ päättyy siellä, missä Rakkaus vallitsee.

Toinen suku on se, ettei hänellä ole enää mitään tahtoa, enempää kuin kuolleilla hautakammioissa, vaan vain jumalallinen tahto. Sellainen Sielu ei ole huolissaan oikeudesta eikä laupeudesta. Hän kylvää ja asettaa kaiken ainoastaan hänen tahtonsa varaan, joka häntä rakastaa. Tämä on toinen suku, josta tämä Sielu on vapaa.

Kolmas suku on se, että hän uskoo ja luottaa, että koskaan ei ole ollut, ei ole, eikä tule olemaan mitään häntä huonompaa, tai jota paremmin rakastaisi se, joka rakastaa häntä sen mukaan, mikä hän on. Huomatkaa tämä älkääkä ymmärtäkö sitä pahasti.

Neljäs suku on se, että hän uskoo ja on varma siitä, ettei enempää kuin Jumalan on mahdollista tahtoa mitään muuta kuin hyvyyttä, niin samoin ei voi olla, että hän voisi haluta muuta kuin hänen jumalallista tahtoaan. Rakkaus on kaunistanut hänet itsellään niin, että saa hänet uskomaan näin hänestä, joka on hyvyydestään muuttanut hänet sellaiseksi hyvyydeksi hyvyytensä kautta; joka rakkaudestaan on muuttanut hänet sellaiseksi rakkaudeksi rakkautensa kautta; ja tahdostaan on puhtaasti muuttanut hänet sellaiseksi tahdoksi jumalallisen tahdon kautta. Hän on hänestä hänessä hänen vuokseen oma itsensä. Ja tämän hän [Sielu] uskoo ja tästä hän on vakuuttunut. Hän ei olisi vapaa kaikista suvuistaan millään muilla keinoin.

Kuulkaa nyt selitys, tämän kirjan kuulijat, sillä siinä on jyvä, joka ravitsee morsianta. Näin on niin kauan kuin hän on tilassa, johon Jumala hänet asettaa, siellä missä hän on antanut tahtonsa eikä voi siksi tahtoa muuta kuin hänen tahtoaan, joka on hyvyydessään muuttanut hänet hänen vuokseen. Ja jos hän on siten vapaa kaikista suvuista, hän kadottaa nimensä, sillä hän nousee voimassa. Ja siksi hän menettää nimensä hänessä, johon hän on sulanut ja liuennut hänen kauttaan ja hänessä itsensä tähden. Niin kuin tekee vesi, joka virtaa merestä ja jolla on jokin nimi, kuten voisi sanoa Aisne tai Seine, tai jokin muu joki. Ja kun tämä vesi tai virta palaa mereen, se kadottaa reittinsä ja nimensä, jolla se virtasi monissa maissa toteuttaessaan tehtäväänsä. Nyt se on meressä, missä se lepää ja on siten kadottanut kaiken työn. Samoin on tämän Sielun laita. Teillä on tästä runsaasti esimerkkejä selittämään sen merkitystä, miten tämä Sielu tulee merestä ja sillä on nimi, ja miten se palaa mereen ja kadottaa nimensä eikä sillä ole sitä enää, paitsi nimi häneltä, joksi hän on täydellisesti muuttunut, nuoruutensa sulhasen rakkaudessa, joka on muuttanut morsiamen täydellisesti häneksi. Hän on, siksi tämä Sielu on, ja se riittää hänelle ihmeellisesti, joten hän on ihmeellinen ja tämä miellyttää Rakkautta, joten tämä on rakkaus. Ja se ilahduttaa häntä.

Luku 83: Kuinka tämä Sielu saa nimensä transformaatiolta, jolla Rakkaus on hänet muuttanut

[Rakkaus]: Nyt sellainen Sielu on vailla nimeä, ja siksi sillä on sen transformaation nimi, jolla Rakkaus on hänet muuttanut. Näin on myös niillä vesillä, joista olemme puhuneet, joilla on meren nimi, koska ne ovat täysin merta heti, kun ne ovat palanneet mereen.

Niin ei ole myöskään tulen luonto lisätä ainetta itseensä, vaan sen sijaan se tekee itsestään ja aineesta yhden, ei kahta vaan yhden. Niin on myös niiden laita, joista olemme puhuneet, sillä Rakkaus vetää kaiken heidän aineensa itseensä. Yksi sama asia ovat Rakkaus ja sellaiset Sielut, eivät enää kaksi, sillä se olisi riitasointu, mutta sen sijaan he ovat yksi ainoa, ja siten se on puhdas sointu.

Luku 84: Miten neljässä suvussaan vapautunut Sielu nousee itsenäisyyteen ja elää vapaana jumalallista elämää

[Rakkaus]: Sanon, sanoo Rakkaus, että sellainen Sielu, joka on vapaa näissä neljässä suvussa, nousee tämän jälkeen itsenäisyyteen.

Järki: Voi Rakkaus! sanoo Järki. Eikö ole korkeampaa lahjaa?

Rakkaus: On, sanoo Rakkaus, kyllä on, hänen lähimpänsä. Sillä kun hän on täten vapaa neljässä suvussaan ja aatelinen kaikessa jälkikasvussa, joka polveutuu hänestä (ketään alhaista ei avioliiton kautta oteta, ja siten hän on hyvin ylhäinen), siten hän vaipuu tästä, sanoo Rakkaus, vaiteliaisuuteen, jota kutsutaan sanoilla ”ei minkään miettiminen lähellä olevasta Kaukaaläheisestä”, joka on hänen lähimpänsä. Siten sellainen Sielu, sanoo Rakkaus, ei elä ainoastaan armon elämää tai hengen elämää, vaan jumalallista elämää, vapaana – ei kunniassa sillä häntä ei ylistetä – mutta hän elää jumalallisesti, sillä Jumala on pyhittänyt hänet tässä tilassa, eikä kukaan, joka on hyvyyttä vastaan, voi tunkeutua sinne.

Ymmärtäkää viisaasti, sillä tämä kestää yhtä kauan kuin hän on tässä olotilassa: Jumala antaa teidän olla siinä ikuisesti, ilman että siitä täytyy lähteä pois. Sanon tämän ihmisille, joiden vuoksi Rakkaus on antanut kirjoittaa tämän kirjan, ja niille, joiden vuoksi olen kirjoittanut sen. Te jotka ette ole näitä, jotka ette ole olleet ettekä tule olemaan, kidutatte itseänne turhaan, jos tahdotte ymmärtää sen. Hän ei maista tästä mitään, joka ei ole tämä: joko Jumalassa ilman olemista, tai Jumala olemassa hänessä. Ymmärtäkää selitys, sillä se mikä ravitsee, on hyvänmakuista, ja kuten usein sanotaan, huonosti ravitsee se mikä ei hyvältä maistu.

Raskautettu Järki: Epäilemättä, hyvin sanottu! sanoo raskautettu Järki.

Ei‑minkään ajattelemisesta hämmästynyt Sielu: Totisesti, sanoo tämä Sielu hämmästyneenä siitä, ettei mitään ajattele tämä läheinen Kaukaaläheinen, joka levossa häntä ilahduttaa, kukaan ei voisi puhua tukahduttavan Järjen karkeudesta, ei sitä ajatella. Se käy hyvin ilmi [Järjen] opetuslapsista: aasi, joka haluaisi heitä kuulla, ei tekisi työtään. Mutta Jumala on varjellut minua hyvin, sanoo tämä Sielu, sellaisilta opetuslapsilta. He eivät enää ohjaa minua, enkä minä halua enää kuulla heidän oppiaan, sillä minua on pidetty siinä liian kauan, vaikka se olisikin tehnyt minulle hyvää. Mutta nyt se ei ole minun hyvä osani, vaikka he eivät tiedä sitä. Sillä pieni mieli ei osaa arvostaa mitään suuriarvoista, tai ymmärtää mitään, minkä valtiatar ei ole Järki. Ja vaikka he sen ymmärtäisivätkin, eivät kovin usein.

Niinpä sanon, sanoo tämä Sielu, etten halua enää kuulla heidän karkeuttaan, he eivät enää puhu siten minulle, en voi kärsiä sitä enempää, sillä minulla ei todellakaan ole siihen keinoja eikä aihetta. Tämä työ kuuluu nyt Jumalalle, joka tekee työtään minussa. En ole hänelle velkaa mitään tekoa, koska hän Itse työskentelee minussa. Jos laittaisin sinne oman työni, tuhoaisin hänen työnsä. Niin Järjen opetuslapset haluavat tuoda minut takaisin heidän opetuksensa kurjuuteen, jos uskoisin heitä. He menettävät siten arvonsa, sillä sellainen on mahdotonta, mutta annan heille anteeksi heidän hyvän tarkoituksensa vuoksi.

Luku 85: Miten tämä Sielu on vapaa ja vapaampi ja hyvin vapaa

[Rakkaus]: Tämä Sielu, sanoo Rakkaus, on vapaa, vielä vapaampi ja hyvin vapaa ja lopulta ylivertaisen vapaa, juuriltaan, rungoltaan, ja kaikilta oksiltaan ja kaikilta oksiensa hedelmiltä. Tällä Sielulla on oma osansa puhtaasta vapaudesta, jokaisella sukulinjalla on siitä täysi mittansa. Hän ei vastaa kenellekään, ellei hän halua, ellei tämä ole hänen sukukuntaansa. Sillä herrasmies ei suvaitsisi vastata talonpojalle, vaikka sellainen kutsuisikin häntä tai haastaisi hänet sotakentällä. Ja tämän takia ei sellaista Sielua löydä se, joka kutsuu häntä. Hänen vihollisensa eivät enää saa häneltä mitään vastausta.

Sielu: Se on totta, sanoo tämä Sielu, koska uskon että Jumala on minussa, on tarpeen että hän on apunani, eikä hänen hyvyytensä voi kadottaa minua.

Rakkaus: Tämän Sielun, sanoo Rakkaus, nylkee kuoleutuminen ja sen polttaa rakkauden kiihkeä tuli, ja hänen tuhkansa heittää aavaan mereen tahdon tyhjyys. Tämä Sielu on erittäin jalosyntyinen vauraudessa ja ylivertaisen jalosyntyinen onnettomuudessa ja äärimmäisen jalosyntyinen kaikissa paikoissa, mitä ne ovatkin. Sielu, joka on tällainen, ei etsi enää Jumalaa katumuksesta, ei mistään Pyhän Kirkon sakramentista, ei ajatuksista, ei sanoista, ei teoista, ei luoduista maan päällä, ei luoduista yläpuolella, ei oikeudesta, ei laupeudesta, ei kunnian kunniasta, ei jumaluusopista, ei jumalallisesta rakkaudesta, ei jumalallisesta ylistyksestä.

Luku 86: Miten Järki on ihmeissään siitä, mitä tästä Sielusta sanotaan

[Järki]: Jumalani! Jumalani! Jumalani! sanoo Järki. Mitä tämä olento sanoo? Tämä saattaa nyt kaikki ymmälleen. Mutta mitä sanovat kasvattini? En tiedä mitä sanoa heille tai miten vastata puolustellakseni tätä.

Sielu: En ole yllättynyt, sanoo tämä Sielu, sillä nämä ovat ihmisiä, joilla on jalat vailla polkua, kädet vailla työtä ja suu vailla sanoja ja silmät vailla valoa ja korvat vailla kuuloa ja järki vailla ymmärrystä ja ruumis vailla elämää ja ja sydän vailla älyä niin kauan kuin he ovat tässä tilassa. Tästä syystä teidän kasvattinne ihmettelevät ihmeiden ihmettä.

Rakkaus: Totta, he ovat hämmästyneet, sanoo Rakkaus, hyvin hämmästyneet, sillä he ovat niin kaukana valtakunnasta, jossa noustaan korkealle. Mutta heissä, jotka ovat niitä ja jotka ovat valtakunnasta jossa Jumala elää, heissä ei ole mitään hämmästystä.

Sielu: Ei lainkaan! Jumala varjelkoon, sanoo Vapaa Sielu, se olisi merkki moukkamaisuudesta, ja minä kerron teille ja näytän teille, miten, esimerkin kautta. Jos kuningas antaisi yhdelle palvelijoistaan, joka on palvellut häntä uskollisesti, suuren lahjan, jonka johdosta palvelija olisi ikuisesti rikas, koskaan palvelematta, miksi viisas mies hämmästyisi tätä? Epäilemättä hänen ei tulisi olla siitä lainkaan hämmästynyt, sillä silloin hän moittisi kuningasta ja hänen lahjaansa ja sitä, jonka lahja on vapauttanut.

Ritarillisuus: Ja minä kerron teille, sanoo Ritarillisuus, missä ja mistä. Koska viisas mies ei hämmästy, kun toinen tekee sen, mikä hänen sopii tehdä. Sen sijaan hän ylistää ja arvostaa ja rakastaa tätä. Ja jos hän olisi hämmästynyt siitä, hän osoittaisi tällä, ettei sitä olisi sopivaa tehdä. Mutta sydän, joka on moukkamainen ja niukasti viisas, joka ei arvostelukyvyn puutteessa tiedä, mitä on kunnia tai ritarillisuus, eikä tiedä jalon valtiaan lahjasta, on tästä hyvin hämmästynyt.

Totuus: Tämä ei ole hämmästyttävää, sanoo Totuus. Hänellä on sisässään kysymys miksi, kuten olette kuulleet.

Sielun yhteyden aateluus: Jumalan tähden, sanoo Vapaan Sielun Yhteyden Aateluus, miksi on ällistynyt kukaan, jolla on arvostelukyky, jos sanon suuria asioita ja uusia asioita, ja jos minulla on kaikkialla, kaikesta, kaikessa täysi kyllyyteni. Rakastajani on suuri, hän antaa minulle suuren lahjan, ja hän on aina uusi ja antaa minulle uuden lahjan. Ja siten hän on täyttynyt ja tyydyttynyt hänen itsensä kaikesta hyvyydestä. Ja minä olen täyttynyt ja tyydyttynyt ja yltäkylläisen täynnä runsaita iloja hänen jumalallisen hyvyytensä virtaavasta hyvyydestä, etsimättä sitä kivusta tai kivunlievityksen kaupittelusta, mitä tämä kirja kuvaa.

Sielu: Hän on, sanoo tämä Sielu, ja se tyydyttää minut.

Puhdas Ritarillisuus: Epäilemättä, se on oikein, sanoo Puhdas Ritarillisuus. Rakastajalle kuuluu, koska hän on uljas, että hän tyydyttää rakastettunsa hyvyydellään.

Levoton on Martta, levollinen on Maria,
Ylistetty on Martta, ylistetympi Maria,
Rakastettu on Martta, rakastetumpi Maria.

Mariassa on vain yksi ainoa henki, yksi ainoa pyrkimys, joka antaa hänelle rauhan. Ja Martassa on jotain siitä toisinaan, ja sen tähden hänen rauhansa on monesti levoton. Ja tästä syystä Vapaalla Sielulla ei voi olla kuin yksi ainoa pyrkimys.

Sellainen Sielu kuulee usein mitä ei kuule,
ja näkee usein mitä ei näe,
ja niin on sellainen Sielu usein siellä missä ei ole,
ja niin hän usein tuntee mitä ei tunne.

Ja niin hän pitää kiinni Rakastajastaan ja sanoo:

Sielu: Tartun häneen, hän sanoo, sillä hän on minun. En koskaan hellitä hänestä,49 hän on minun tahdossani. Tulkoon mitä tahansa, hän on minun kanssani. Minussa olisi siis puute, jos olisin huolestunut.

Luku 87: Miten tämä Sielu on Hyveiden valtiatar ja Jumalan tytär

[Rakkaus]: Tämä Sielu, sanoo Rakkaus, on Hyveiden valtiatar, Jumalan tytär, Viisauden sisar ja Rakkauden morsian.

Sielu: Totisesti, sanoo tämä Sielu, mutta tämä tuntuu Järjen mielestä olevan merkillistä kieltä. Se ei ole merkillistä, sillä hetken kuluttua hän ei enää ole. Mutta minä olen, sanoo tämä Sielu, ja minä olen ja tulen aina olemaan vailla heikkoutta, sillä Rakkaudella ei ole alkua, ei loppua, ei määrää, enkä minä ole mitään muuta kuin Rakkaus. Miten minulla siis olisi ne? Niin ei voisi olla.

Järki: Hyvä Jumala, sanoo Järki. Miten kukaan rohkenee sanoa noin? Minä en rohkene kuunnella sitä. Minä menehdyn totisesti, Rouva Sielu, kuullessani teitä; sydämeni pettää. En elä enää.

Sielu: Voi, miksi niin hidas, sanoo tämä Sielu, tämä kuolema? Sillä niin kauan kuin minulla on ollut teidät, Rouva Järki, en voinut vapaasti käyttää perintöäni, joka oli ja on minun. Mutta nyt voin käyttää sitä vapaasti, koska olen haavoittanut teitä kuolettavasti rakkaudella.

Sielu: Nyt Järki on kuollut, sanoo tämä Sielu.

Rakkaus: Siksi sanon, sanoo Rakkaus, mitä Järki sanoisi, jos hän eläisi teissä. Hän kysyisi jotain teiltä, rakastetultamme, sanoo Rakkaus tälle Sielulle, joka on itse Rakkaus eikä mitään muuta kuin Rakkaus, aina siitä lähtien kun Rakkaus, jumalallisessa hyvyydessään, oli tallannut Järjen ja Hyveiden teot jalkoihinsa ja vienyt heidät kuolemaansa, vailla paluuta.

Luku 88: Miten Rakkaus kysyy sitä, mitä Järki kysyisi, jos olisi vielä elossa, nimittäin kuka on Järjen ja muiden Hyveiden äiti

[Rakkaus]: Minä sanon, sanoo Rakkaus, mitä Järki kysyisi, jos olisi vielä elossa. Hän kysyisi, sanoo Rakkaus, kuka on hänen äitinsä ja muiden Hyveiden, hänen sisariensa äiti, ja ovatko he kenenkään äitejä.

Rakkaus: Kyllä, sanoo Rakkaus, joka itse vastaa. Kaikki Hyveet ovat äitejä.

Sielu: Kenen? sanoo tämä Sielu. Rauhanko äitejä?

Rakkaus: Pyhyyden, sanoo Rakkaus.

Sielu: Siis kaikki Hyveet, jotka ovat Järjen sisaria, ovat Pyhyyden äitejä.

Rakkaus: Totta, sanoo Rakkaus, sen Pyhyyden jota Järki ymmärtää, mutta ei minkään muun.

Sielu: Ja kuka on näin ollen Hyveiden äiti?

Rakkaus: Nöyryys, sanoo Rakkaus. Ei se Nöyryys, joka on Nöyryys Hyveiden työn kautta, sillä hän on Järjen sisar samaa sukupolvea. Sanon sisar, koska äiti on enemmän kuin lapsensa, paljon enemmän, sen voitte nähdä.

Sielu puhuu Järjen persoonana: Kenestä on sitten tämä, sanoo tämä Sielu, joka puhuu Järjen persoonana, tämä Nöyryys, joka on näiden Hyveiden äiti? Kenen tytär hän on, kenestä hän tulee, kuka on Hyveiden suuren sukukunnan äiti ja pyhyyden esiäiti, jonka pyhyyden äitejä ovat nämä Hyveet? Kuka on tämän Pyhyyden esiäiti? Eikö kukaan osaa sanoa, mistä tulee sellainen sukukunta?

Rakkaus: Ei, sanoo Rakkaus, se joka sen tietää, ei osaa pukea sitä sanoiksi.

Sielu: Tämä on totta, sanoo tämä Sielu, mutta valehtelisin heti, kun sanoisin siitä jotain.

Tämä Nöyryys, joka on äidin sisar ja äiti
on jumalallisen Majesteetin tytär ja siis syntynyt Jumalasta.
Jumaluus on hänen äitinsä ja hänen oksiensa esiäiti,
niiden versot ovat hedelmistä raskaat.
Me olemme niistä vaiti, sillä puhuminen turmelee ne.
Tämä, tämä Nöyryys,
on antanut näiden versojen varren ja hedelmän,
koska hän on lähellä
tämän Kaukaaläheisen rauhaa
joka vapauttaa hänet tekojen taakasta,
ja puheen kääntää pois
hämärtää siellä ajatuksen.
Tämä Kaukaaläheinen vapauttaa,
kukaan ei aseta hänelle taakkoja.
Hän on lopettanut kaiken palvelemisen,
sillä hän elää vapaudessa.
Joka palvelee, ei ole vapaa,
Joka tuntee, ei ole kuollut
joka toivoo, hän tahtoo
kuka tahtoo, hän anoo
kuka anoo, häneltä puuttuu
jumalallista kyllyyttä.

Mutta heidät, jotka ovat aina uskollisia hänelle, on Rakkaus ikuisesti vallannut ja Rakkaus tehnyt tyhjiksi, ja Rakkaus riisunut alastomiksi, eivätkä he välitä muusta kuin Rakkaudesta, kärsiäkseen ja kestääkseen kidutusta ikuisesti, jotta he olisivat yhtä suuria kuin Jumala on suuri hyvyydessä. Sielu, joka joskus epäili tätä totuutta, ei ole koskaan rakastanut hienostuneesti.

Luku 89: Miten tämä Sielu on antanut kaiken jalosukuisen vapauden kautta

[Rakkaus]: Tämä Sielu on antanut kaiken jalosukuisen vapautensa kautta Kolmiyhteyden vaikutuksesta, ja siihen Kolmiyhteyteen tämä Sielu istuttaa tahtonsa niin paljaana, että ei voi tehdä syntiä, ellei kisko itseään juurineen. Hänellä ei ole mitään, millä tehdä syntiä, sillä ilman tahtoa ei kukaan voi tehdä syntiä. Nyt hänellä on suoja synniltä, jos hän jättää tahtonsa sinne, minne se on istutettu, siihen joka on antanut sen hänelle vapaasti omasta hyvyydestään. Ja siten hän haluaa rukouksellaan saada rakastettunsa takaisin alastomana ja vapaana, kysymättä miksi, hänen vuokseen, kahden asian vuoksi: koska hän tahtoo sitä ja koska hän on sen arvoinen. Eikä ennen tätä Sielulla ollut hedelmällistä ja levollista rauhaa, ennen kuin hänet riisuttiin kokonaan tahdostaan.

Tämä, joka on tällainen, muistuttaa aina ihmistä, joka on juovuksissa. Juopunut ei välitä siitä, mitä hänelle tapahtuu, missä muodossa tapahtuu se mikä tapahtuu, vai tapahtuuko lainkaan. Jos hän siitä välittäisi, hän ei olisi kunnolla juovuksissa. Siten myös, jos tällä Sielulla on jotain, millä tahtoa, tämä tarkoittaa, että hänet on huonosti istutettu ja että hän voi edelleenkin langeta, jos hänet kohtaa epäonni tai menestys. Eikä hän ole kaikki, koska hän ei ole ei‑mikään, koska hänellä on jotain millä tahtoa, sillä on hänen tahtonsa varassa antaa pois tai pitää hänen köyhyytensä tai hänen vaurautensa.

Ja vielä kerran haluaisin sanoa, sanoo Rakkaus, kaikille niille, joita pyytää ja kutsuu heidän sisäisen elämänsä halu täyttymyksen tekoihin Järjen tutkimisen kautta, haluavat he tai eivät, että jos he haluaisivat olla mitä he voisivat olla, he tulisivat siihen tilaan josta puhumme, ja he olisivat todella itsensä valtiaita, ja taivaan ja maan.

Järki: Miten niin valtiaita? sanoo Järki.

Sielu: Tätä ei kukaan osaa sanoa, sanoo vapaa Sielu, joka pitää kaiken ilman sydäntä ja jolla on kaikki ilman sydäntä, ja jos sydän tuntee sen, hän ei ole tämä.

Luku 90: Miten voi saavuttaa täydellisyyden tekemällä vastoin omaa tahtoaan

[Rakkaus]: Olen sanonut, sanoo Rakkaus, että kuka tahansa joka täyttää hengen sisäisen vaatimuksen – jos häntä kutsutaan hyvään tahtoon, muusta en puhu – ja jos hän jättää kaiken ulkoisen tahtonsa elääkseen hengen elämää, hän todellakin saavuttaa täyden valtiuden.

Henki: Jumalan tähden, sanoo Henki, joka etsii juuri tätä harhautuneessa elämässään, kertokaa meille, miten!

Sielu: Tätä ei kukaan osaa sanoa, sanoo Vapaa Sielu, paitsi se, joka on sellainen luodussa, hyvyydestään luodun tähden. Mutta voin sanoa teille, sanoo tämä Vapautettu Sielu, että on tarpeen, ennen kuin sen tavoittaa, että tekee täysin vastoin omaa tahtoaan syöttäessään Hyveet pakolla kurkkua myöten täyteen, ja pysyy lujana heikkenemättä, niin että hengellä on aina valtius ilman ristiriitaa.

Totuus: Jumalani, sanoo Totuus, kuinka sairas sydämestään voi olla ruumis, jossa on sellainen henki?

Sielu: Uskallan sanoa, sanoo tämä Vapaa Sielu, että sellainen tahto, joka tarvitaan harhautuneessa elämässä, siis hengen elämässä, tuhoaisi lyhyessä hetkessä kaikkien sairauksien nesteet. Sellainen parantava voima on Hengen palolla.

Rakkaus: Tämä on totta, sanoo Rakkaus, ja jos se, joka sitä epäilee, sitä yrittää, hän oppii totuuden siitä. Nyt kerron teille, sanoo Rakkaus. Päinvastoin kuin on Vapaan Sielun suhteen, elämässä, josta olemme puhuneet, jota kutsumme hengen elämäksi, ei voi olla rauhaa, ellei ruumis aina tee vastoin omaa tahtoaan, toisin sanoen sellaiset ihmiset toimivat vastoin aistillisuutta, tai he joutuvat kadotukseen sellaisen elämän tähden, elleivät he elä vastoin omaa nautintoaan.

Ne jotka ovat vapaita, tekevät aivan päinvastoin. Sillä samoin kuin on tarpeen, että hengen elämässä on toimittava vastoin omaa tahtoa ellei halua kadottaa rauhaa, päinvastoin tekevät samoin vapaat kaiken mikä heitä miellyttää, jos he eivät halua kadottaa rauhaa, sillä he ovat tulleet vapauden tilaan, toisin sanoen he ovat vajonneet Hyveistä Rakkauteen, ja Rakkaudesta tyhjyyteen.

Luku 91: Miten näiden Sielujen tahto on Rakkauden tahto ja miksi

[Rakkaus]: He eivät tee mitään, ellei se heitä miellytä, ja jos he tekisivät, he kadottaisivat rauhansa, vapautensa ja aateluutensa. Sillä Sielu ei ole täydellinen, ennen kuin hän tekee, mikä häntä miellyttää eikä tunne moitetta tehdessään mielensä mukaan.

Tämä on oikein, sanoo Rakkaus, hänen tahtonsa on meidän tahtomme. Hän on ylittänyt Punaisen Meren, hänen vihollisensa ovat hukkuneet siihen. Hänen nautintonsa on meidän tahtomme Jumalan tahdon puhtaan yhtenäisyyden kautta, johon me olemme hänet sulkeneet. Hänen tahtonsa on meidän, sillä hän on pudonnut armosta Hyveiden työn täydellisyyteen, ja Hyveistä Rakkauteen ja Rakkaudesta Tyhjyyteen, ja Tyhjyydestä Jumalan Kirkastumiseen. Jumala näkee itsensä majesteetin silmin, ja on nyt kirkastanut sielun Itsensä kautta. Ja hän on niin sulautunut häneen, ettei hän näe itseään eikä häntä, ja siten hän näkee ainoastaan itsensä jumalallisessa hyvyydessään. Hän on itsestään sellaisessa hyvyydessä, jonka hän tunsi itsestään ennen kuin häntä oli, kun hän antoi hänelle hyvyytensä, jolla hän teki hänestä valtiattaren. Se [hyvyys] oli Vapaa Tahto, jota hän ei voi ottaa häneltä takaisin ilman Sielun mielihyvää. Nyt hänellä on tahto ilman kysymystä miksi, niin kuin se oli hänellä, ennen kuin sen kautta hänestä tehtiin valtiatar. Ei ole ketään muuta kuin hän, kukaan ei rakasta paitsi hän, koska kukaan ei ole paitsi hän, ja siten hän rakastaa aivan yksin ja näkee Itsensä aivan yksin, ja ylistää aivan yksin omassa olemisessaan. Ja tässä on raja, sillä se on jaloin aste, joka Sielulla voi olla täällä alhaalla.

On siis viisi [vaihetta] tämän alapuolella, ja jokaisen vaatimuksiin on yhdyttävä täydellisesti, ennen kuin Sielulla voi olla tämä, joka on kuudes, joka on kallisarvoisin ja jaloin ja jalomielisin niistä kaikista. Ja paratiisissa on seitsemäs ja se on täydellinen eikä siitä puutu mitään. Siten Jumala toteuttaa hyvyydessään jumalalliset tekonsa luoduissaan. Pyhä Henki hengittää siellä missä hän on, ja siten hän on ihmeellinen luoduissaan.

Luku 92: Kuinka Sielu vapautuu Jumalasta ja itsestään ja lähimmäisestään

[Sielu]: Oi Herra, sanoo tämä Sielu, olette kärsinyt meiltä niin paljon, ja olette työskennellyt niin paljon meissä, itsenne kautta, itsestänne, että nämä kaksi työtä, Herra, ovat loppuneet meissä. Mutta liian myöhään.

Työskennelkää nyt meissä meidän vuoksemme ilman meitä, kuten teitä miellyttää, Herra. Mitä minuun tulee, tästä lähtien en enää pelkää. Vapautan itseni teistä, ja itsestäni ja lähimmäisistäni, ja sanon teille, miten. Päästän teidät ja itseni ja kaikki lähimmäiseni jumalallisen viisautenne tietoon, jumalallisen voimanne vaikutuksen piiriin, jumalallisen hyvyytenne haltuun, teidän jumalallisen tahtonne vuoksi yksinomaan.

[Tyydytetty Sielu]: Ja yksin nämä jumalalliset asiat, tyhjinä, selvinä, ja jumalallisen majesteetin valaisemina, sanoo Tyydytetty Sielu, ovat antaneet minulle vapauden kaikista asioista odottamatta mitään vastineeksi, sillä muutoin se ei olisi lahja, jos siitä puuttuisi jotain.

Sielu: Nyt kuulkaa, jos haluatte, jos teillä on sellainen lahja, sanoo tämä Sielu Järjen ja Luonnon palvelijoille tehdäkseen heidät kateellisiksi. En ole velkaa mitään, muutoin Rakkaus olisi orja, tai se mikä ei ole, olisi – mitä ei voi olla. Ja kun sellainen tyhjyys on, silloin Jumala näkee Itsensä sellaisessa luodussa, hänen luotunsa estämättä.

Luku 93: Tässä puhutaan jumalallisen elämän rauhasta

[Sielu]: Rauhaa sellaisessa elämässä, joka on jumalallista elämää, ei voi ajatella eikä siitä voi puhua ei kirjoittaa, niin kauan kuin Sielu on sellaisessa rakkaudessa ilman ruumiin työtä, ilman sydämen työtä, ilman hengen tekoja: laki toteutuu jumalallisen työn kautta. Järki arvostaa Magdaleenaa, koska hän etsi Jeesusta Kristusta, mutta Rakkaus ei puhu hänestä. Pankaa tämä merkille älkääkä unohtako sitä, sillä kun Magdaleena etsi häntä, häneltä puuttui jumalallinen elämä, jota Totuus kutsuu kunnian elämäksi. Mutta kun hän oli erämaassa50, Rakkaus valtasi hänet ja teki hänet tyhjäksi, ja sen tähden Rakkaus työskenteli hänessä hänen vuokseen, ilman häntä, ja niin hän eli jumalallista elämää, joka antoi hänelle elämän kunniassa. Siten hän löysi Jumalan itsessään, etsimättä häntä, eikä hän kysynyt miksi, koska Rakkaus oli vallannut hänet. Mutta kun Rakkaus oli hänessä, hän etsi häntä tahdon halusta hengen tunteessa ja siten hän oli ihminen ja pieni, sillä hän oli harhassa eikä Maria51. Hän ei tiennyt häntä etsiessään, että Jumala oli aivan kaikkialla, eikä hän voisi etsiä häntä. En ole löytänyt ketään, joka olisi aina tiennyt tämän, paitsi Neitsyt Marian. Hänellä ei koskaan ollut tahtoa aistillisuuden kautta, ei hengen työtä, paitsi Jumalan tahto jumalallisen työn tuloksena. Tämä oli ja on ja tulee olemaan hänen jumalallinen puolensa, hänen jumalallinen ravintonsa, hänen jumalallinen rakkautensa, hänen jumalallinen rauhansa, hänen jumalallinen ylistyksensä, hänen kaikki työnsä ja kaikki leponsa, tahtoa ainoastaan jumalallinen tahto. Ja tämän vuoksi hänellä oli, ilman mitään välittäjää sielussaan, kuolevaisessa ruumiissaan Kolmiyhteyden kunniakas elämä.

Luku 94: Jumalallisen elämän kielestä

[Sielu]: Sellaisen elämän, jumalallisen elämän kieli on jumalallisen rakkauden suljettua hiljaisuutta. Hänellä on ollut tämä kauan, ja niin hän on tahtonut tätä kauan. Ei ole suurempaa elämää kuin tahtoa aina jumalallista tahtoa.

Voitte vain viivytellä hylätessänne itsenne, sillä kukaan ei voi levätä suurimmassa levättävässä levossa, ellei hän ole ensin väsynyt, tästä olen varma. Antakaa Hyveiden saada se, mitä teissä heidän on hengen viiltävää tahtoa ja intohimon ydintä, kunnes he ovat lunastaneet sen, minkä olette velkaa Jeesukselle Kristukselle. Ja tämä tulee tehdä, ennen kuin syntyy tähän elämään.

Jumalan tähden kuulkaa, mitä Jeesus Kristus itse sanoo. Eikö hän evankeliumissa sano: ”joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne ovat, hän on tekevä.”52

Missä on näiden sanojen merkitys, kysyn teiltä! Ennen kuin on maksanut Jeesukselle Kristukselle kaiken, minkä on hänelle velkaa, ei voi olla rauhaa jumalallisen olemisen valtakunnassa, jossa elämä asuu. Jumala antaa teille hetkeksi luonnollisen täydellisyytenne, Sielun voimien sopusoinnun, ja kyllyyden kaikissa asioissa. On välttämätöntä, että teillä on tämä, sillä se on polku jumalalliseen elämään, jota kutsumme kunnian elämäksi. Ja tämä olemus, josta puhumme, josta Rakkaus antaa meille hyvyydessään esikuvan, palauttaa tänään sieluun ensimmäisen päivän. Ensimmäisen päivän palauttaa tänään se, joka tavoittaa maan päällä viattomuuden jumalallisessa kuuliaisuudessa, jonka Aatami kadotti maallisessa paratiisissa tottelemattomuudellaan. Tuska jää heille, sillä Jeesus Kristus ottaa sen, ja siten on vain oikein, että se pysyy meissä. Todella viattomilla ei ole koskaan oikeutta, eikä kukaan tee heille koskaan vahinkoa. He ovat täysin alastomat, heillä ei ole mitään kätkettävää. Kaikki vielä kätkeytyvät Aatamin synnin vuoksi, paitsi ne jotka ovat tyhjät; heillä ei ole mitään kätkettävää.

Luku 95: Miten harhautuneiden valtakunta on kaukana niiden valtakunnasta, jotka ovat tyhjiä

[Rakkaus]: On hyvin pitkä matka Hyveiden valtakunnasta, jossa ovat Harhautuneet, siihen valtakuntaan, jossa asuvat Unohdetut ja tyhjät Alastomat, tai Kirkastetut, jotka ovat korkeimmalla tasolla, missä Jumala on hylännyt itsensä itseensä. Siten eivät sellaiset luodut tunne, eivät rakasta, eivät ylistä häntä, paitsi sen suhteen ainoastaan, ettei häntä voi tuntea, ei rakastaa, ei ylistää. Tämä on kaiken heidän rakkautensa summa, heidän matkansa viimeinen osuus: viimeinen on sopusoinnussa ensimmäisen kanssa, sillä keskimmäinen ei ole epäsoinnussa. Koska hän [Sielu] on päättänyt oppimääränsä, on oikein, että hän lepää hänessä, joka on kykenevä mihin tahansa, mitä tahtoo, jumalallisen olemuksensa todellisesta hyvyydestä. Ja tämä Sielu on kykenevä tekemään mitä tahtoo, ilman että häneltä otetaan takaisin lahjat häneltä, jolla on tosi olemuksensa. Ja miksi ei? hänen lahjansa ovat yhtä suuria kuin on hän Itse, joka on antanut ne, ja sillä lahjalla hän muuttaa hänet häneksi itsekseen. Tämä on itse Rakkaus, ja Rakkaus on kykenevä tekemään mitä tahtoo. Eikä siten Pelko, ei Hienotunteisuus, ei Järki voi sanoa mitään Rakkautta vastaan.

Tämä [Sielu] näkee älynsä täyteyden, mutta Jumala näkee sen hänessä hänen estämättään, ja siten Hyveillä ei ole mitään, millä soimata häntä, minkä tähden hän puhuu hänelle näin:

Luku 96: Tässä Sielu puhuu Kolmiyhteydelle

[Sielu]: Herra, joka kykenette kaikkeen, Opettaja, joka tiedätte kaiken, Rakastaja joka olette kaiken arvoinen, tehkää mitä tahdottekin. Rakastettu Isä, minä en pysty mihinkään. Rakastettu Poika, minä en tiedä mitään. Suloinen Rakastaja, minä en ole minkään arvoinen ja siksi en tahdo mitään. Jumalan tähden! Älkäämme salliko minkään itsestämme tai muusta koskaan astua sisällemme, minkä tähden Jumalan olisi tarpeen asettaa meidät hyvyytensä ulkopuolelle!

Olipa kerran kerjäläinen, joka pitkän aikaa etsi Jumalaa luodusta olennosta nähdäkseen, löytäisikö hän hänet sellaisena kuin hänet halusi, ja sellaisena kuin hän itse olisi, jos luotu sallisi hänen tehdä jumalallisia tekojaan hänessä, hänen estämättään. Eikä hän löytänyt hänestä mitään, vaan sen sijaan hänelle jäi vielä nälkä siitä, mitä hän etsi. Ja kun hän näki, ettei hän löytänyt mitään, hän mietti. Ja hänen ajatuksensa neuvoivat häntä etsimään häntä, toivonsa mukaisena, hänen ymmärryksensä ytimen syvyydestä, hänen ylevän ajatuksensa puhtaudesta. Ja sinne tämä kerjäläinen meni etsimään häntä, ja hän ajatteli, että hän kuvaisi Jumalan sellaisena kuin toivoi hänet löytävänsä hänen luoduissaan. Niin tämä kerjäläinen kirjoitti sen, minkä nyt kuulette. Ja hän tahtoi, että hänen lähimmäisensä löytäisivät Jumalan hänessä, kirjoitusten ja sanojen kautta. Se tarkoittaa että hän toivoi lähimmäistensä olevan täydellisesti sellaisia, jollaisiksi hän heidät kuvasi, ainakin kaikkien niiden joille hän halusi sanoa tämän. Ja tämän tehdessään ja tämän sanoessaan ja tätä halutessaan hän oli, se tietäkää, edelleen kerjäläinen ja itsensä kahlitsema. Ja hän kerjäsi siksi, että hän tahtoi tehdä tämän.

Luku 97: Kuinka paratiisi ei ole mitään muuta kuin Jumalan näkemistä

[Rauhan Ylivertainen Valtiatar]: Tämä on varmaa, sanoo Rauhan Ylivertainen Valtiatar, joka elää kunnian elämää, mutta ei kunniassa itsessään, joka on vain paratiisissa. Paratiisi ei ole mitään muuta kuin yksin Jumalan näkemistä. Ja niin oli ryöväri paratiisissa heti, kun sielu irtosi hänen ruumiistaan, vaikka Jeesus Kristus, Jumalan poika, ei noussut taivaaseen ennen taivaaseenastumista, mutta pahantekijä oli taivaassa jo pitkänperjantain päivänä. Ja miten tämä on mahdollista? Varmasti sen täytyi olla, sillä Jeesus Kristus oli luvannut sen hänelle. Ja on totta, että hän oli paratiisissa samana päivänä, koska hän näki Jumalan, siksi hän oli paratiisissa, sillä paratiisi ei ole mitään muuta kuin Jumalan näkemistä. Ja tämä on totuus siitä, joka kerta kun ja kuinka monta kertaa hyvänsä vapautuu itsestään; mutta ei kunniassa, sillä sellaisen luodun ruumis on liian raskas. Mutta hän on siellä jumalallisesti, sillä sisin on täysin vapaa kaikesta luodusta. Niin hän elää ilman välittäjää kunnian elämää ja on paratiisissa, olematta.

Tutkikaa nämä sanat, jos haluatte ymmärtää ne, tai ymmärrätte ne huonosti, sillä ne vaikuttavat hieman ristiriitaisilta siitä, joka ei kiinnitä huomiota selityksen ytimeen. Mutta näennäisyys ei ole totuutta, vaan totuus on, eikä mikään muu.

Mutta mitä oli siitä ajatellut tämän kirjan tekijä, joka toivoi että Jumala löydettäisiin hänestä, jotta elettäisiin se, mitä hän sanoi Jumalasta? Vaikuttaa siltä, että hän halusi osoittaa olleensa oikeassa, eli hän toivoi, että luodut kerjäisivät toisilta luoduilta, kuten hän oli tehnyt!

Sielu: Varmasti se on tehtävä ennen kuin pääsee kaikissa suhteissa vapauden tilaan, siitä olen täysin varma. Ja silti, sanoo tämä Sielu, joka kirjoitti tämän kirjan, olin siihen aikaan, kun kirjoitin sen, niin typerä, mutta pikemminkin Rakkaus teki minun vuokseni ja minun pyynnöstäni sen, että annoin arvoa jollekin, mitä ei voi tehdä, ei ajatella, ei sanoin ilmaista enempää kuin voisi toivoa sulkevansa meren silmäänsä tai kantavansa maailmaa oljenkorren päässä tai valaisevansa aurinkoa lyhdyllä tai soihdulla. Olin typerämpi kuin olisi se, joka haluaisi tehdä tämän,

kun annoin arvoa jollekin, mitä ei voi sanoin ilmaista
kun otin taakakseni kirjoittaa nämä sanat.
Mutta koska valitsin reittini,
tullakseni apuun itselleni,
viimeiselle rannalle
siinä tilassa josta puhumme
joka on täydellisyydessä,

kun Sielu on puhtaassa tyhjyydessä vailla ajatusta, eikä sitä ennen.

Luku 98: Järki kysyy mitä tekevät ne, joiden olotila on heidän ajatustensa yläpuolella

[Järki]: Jumalan tähden, sanoo Järki, mitä tekevät ne, joiden olotila on heidän ajatustensa yläpuolella?

Rakkaus: Heitä hämmästyttää se, mikä on heidän vuorensa huipulla, ja heitä hämmästyttää se sama, mikä on heidän laaksonsa syvyydessä, ajattelematta mitään, mikä on suljettu ja sinetöity sellaisen erinomaisen Sielun korkeimman puhtauden salaisen muurin taakse; sen porttia ei kukaan voi avata, ei rikkoa sen sinettiä, ei sulkea sitä kun se on auki, ellei hyvin kaukaa ja hyvin läheltä sulje ja avaa sitä jalo Kaukaaläheinen, jolla yksin on siihen avaimet, sillä kenelläkään muulla ei niitä ole, kenelläkään muulla niitä ei voi olla.53

Te rouvat, joille Jumala on ylenpalttisesti antanut tämän elämän jumalallisessa hyvyydessään pitämättä mitään itsellään, eikä vain tätä elämää, jota me kuvaamme, vaan samalla myös sen, josta yksikään ihminen ei puhu, te tunnistatte tottumuksenne tästä kirjasta. Ja ne jotka eivät ole tällaisia, eivät ole olleet eivätkä tule olemaan, eivät tunne tätä olotilaa eivätkä ymmärrä sitä. He eivät voi sitä tehdä, eivät tee sitä. He eivät ole, tietäkää, sitä sukukuntaa josta me puhumme, enempää kuin ensimmäisen asteen enkelit ovat serafeja, eivätkä voi olla, sillä Jumala ei anna heille serafin olemusta. Mutta ne jotka eivät ole niitä – mutta ovat niitä Jumalassa, minkä tähden he tulevat olemaan niitä – ymmärtävät tämän olemisen ja tuntevat sen, sen sukukunnan voimasta, josta he ovat ja tulevat olemaan, vahvemmin kuin ne jotka eivät ole ymmärtäneet sitä eivätkä aistineet sitä. Ja sellaiset ihmiset, joista me puhumme, jotka ovat niitä ja tulevat olemaan, se tietäkää, tunnistavat, heti kun he sen kuulevat, sukukuntansa josta he tulevat.

Luku 99: Miten ihmiset, jotka ovat tässä olotilassa, ovat suvereeneja kaikissa asioissa

[Rakkaus]: Sellaiset Sielut, jotka ovat tässä tilassa, ovat suvereeneja kaikissa asioissa. Sillä heidän henkensä on luotujen ja vihittyjen enkelien jaloudessa korkeimmalla tasolla. Tämänkaltaisilla ihmisillä on tämän hengen ansiosta kaikkien hierarkioiden korkein asumus, ja luonnostaan jaloin olemus. Koska he ovat siis sangviinisia tai koleerisia, eivät melankolisia eivätkä flegmaattisia, heillä on onnen lahjoista paras osa, sillä kaikki kuuluu heille heidän tahtonsa ja heidän tarpeensa mukaan, heille itselleen ja heidän lähimmäisilleen, Järjen soimaamatta. Nyt siis kuulkaa, kateudessanne, tyhjien Sielujen suuri täydellisyys, joista puhumme.

Luku 100: Miten suuri ero on enkelten kesken, toinen toistensa välillä

[Rakkaus]: Sanotaan, sanoo Rakkaus, ja minäkin sanon, että enkelten kesken on luonnostaan yhtä suuri ero toinen toistensa välillä, kuin on ihmisten ja aasien välillä. Tämä on helppo uskoa: niin on jumalallinen viisaus tahtonut toimia. Kukaan ei kysy, miksi, ellei tahdo erehtyä, mutta se uskotaan, koska se on totta. Ja yhtä paljon kuin on sanottavaa enkeleistä, yhdestä ja toisesta, kuten olette kuulleet, niin yhtä paljon voi, armon kautta, sanoa tyhjistä sieluista, joista puhumme niille, jotka eivät ole niitä. Hän on hyvin jalosyntyinen, joka kuuluu sellaiseen sukukuntaan. Nämä ovat kuninkaallisia ihmisiä. Heidän sydämensä ovat erinomaisen jalot ja heidän hankkeensa merkittävät, eivätkä he voisi tehdä vähäarvoista työtä eivätkä aloittaa mitään, mikä ei johtaisi hyvään lopputulokseen. He ovat vähäisimmät, joita he voivat olla, ja suurimmat jotka heidän tulee olla Itse Jeesuksen Kristuksen todistuksen mukaan, joka sanoo että pienimmät ovat suurimpia taivasten valtakunnassa.54 Häntä heidän pitäisi todella uskoa; kukaan ei usko, jos ei ole yksi näistä [vähäisimmistä]. Sillä se, joka on mitä uskoo, uskoo totisesti. Mutta kuka tahansa, joka uskoo, mitä hän ei ole, on sitä siksi, että hän ei elä sitä mitä uskoo. Sellainen ei usko todellisesti, sillä uskon totuus on siinä, että on se, mihin uskoo. Ja hän, joka uskoo tämän, on se joka on tämä [vähäisin]. Sellaisella ei ole enää mitään tekemistä itsensä kanssa, ei toisten, ei itse Jumalan kanssa, ei enempää kuin jos häntä ei olisi; ja niin hän on. Ymmärtäkää merkitys. On hänen tahdossaan, ettei mikään ole hänen häntä varten, siitä mikä on, ei enempää kuin jos häntä ei olisi.

Näissä kolmessa sanassa toteutuu täysin valaistuneen elämän täydellisyys. Kutsun sitä valaistuneeksi, sillä se ylittää sokean tyhjän elämän; sokea tukee vastedes valaistuneen jalkoja; valaistunut on jalosukuisin ja korkeasyntyisin. Hän ei tiedä, mikä hän on, ei Jumala eikä ihminen, sillä hän ei ole; mutta Jumala tietää sen, Itsestään, Itsessään, hänen itsensä tähden, hänen itsensä kautta. Sellainen rouva ei etsi enää Jumalaa. Hän ei kysy miksi, hänellä ei ole mitään tekemistä itsensä kanssa. Häneltä ei puutu mitään, miksi hän siis etsisi häntä? Kuka tahansa, joka etsii, hän on itsensä ”kanssa”, ja niin hänellä on itsensä, ja siksi häneltä puuttuu jotain, koska hän ryhtyy etsimään.

Luku 101: Miten tämä Sielu ei tahdo tehdä mitään eikä häneltä puutu mitään, kuten ei myöskään hänen Rakastajaltaan

[Sielu]: Jumalan tähden, sanoo tämä Sielu, miksi tekisin jotain, mitä Rakastajani ei tee? häneltä ei puutu mitään, miksi siis puuttuisi minulta mitään? Totisesti minä joutuisin harhaan, jos minulta puuttuisi jotain, koska häneltä ei puutu mitään. Häneltä ei puutu mitään, ja siksi minulta ei puutu mitään. Ja tämä ottaa itseni rakastamisen pois minusta ja annan itseni hänelle, ilman välittäjää ja pidättelemättä. Olen sanonut, sanoo tämä Sielu, ettei häneltä puutu mitään, miksi siis minulta puuttuisi mitään? hän ei etsi mitään, miksi minä siis etsisin? hän ei pohdi mitään, miksi minä siis pohtisin?

Tyhjä Sielu: Minä en tee mitään, Järki, sanoo tämä Sielu, tyhjä ja kirkastettu itserakkauden puuttumisen tähden, mutta te etsitte sitä, joka tekee; ja tämän teette te, jos tunnen teidät. Mutta Jumalan kiitos, minä en ole teidän vartijanne.

Olen tehnyt kaiken, sanoo tämä Sielu.

Järki: Mistä lähtien? Mistä hetkestä? sanoo Järki.

Sielu: Siitä hetkestä, sanoo Sielu, jolloin Rakkaus avasi minulle kirjansa. Koska tämä kirja on senkaltainen, että heti kun Rakkaus avaa sen, Sielu tietää kaiken, ja siten hänellä on kaikki ja siten jokaisen täydellisyyden työn täyttää hänessä tämän kirjan avaaminen. Tämä avaaminen sai minut näkemään niin selvästi, että se sai minut palauttamaan sen, mikä on hänen, ja ottamaan vastaan sen, mikä on minun – se on että hän on, ja siten hänellä on aina oma itsensä, ja minä en ole, ja siten on totisesti oikein, että minulla ei ole itseäni. Ja tämän kirjan avaamisen tuoma valo on saanut minut löytämään sen, mikä on minun, ja pysymään siinä. Siksi minua on vain sen verran, kuin minussa voi olla häntä. Siten Oikeus, oikeuden tähden, on antanut sen mikä on minun, minulle takaisin, ja osoittanut alastomasti, että minä en ole. Ja siksi se tahtoo, oikeuden tähden, että minä en omista itseäni. Tämä oikeus on kirjoitettu elämän kirjan ytimeen. Tämän kirjan suhteen ja minun suhteeni on, sanoo tämä Sielu, kuten oli Jumalan ja hänen luotunsa suhteen, kun hän loi heidät. Hän halusi sen jumalallisessa hyvyydessään, ja kaiken sen teki sillä samalla hetkellä hänen jumalallinen voimansa ja sääti sillä samalla hetkellä hänen jumalallinen viisautensa.

Jumalan tähden, sanoo tämä Sielu, katsokaa mitä hän teki, mitä hän tekee ja mitä hän tulee tekemään, ja sitten teillä on rauha, tavallisina ja parhaina hetkinä, ja rauhojen rauha, sellainen ylivertainen rauha, ettei ihmisolemuksenne turmeltuminen voisi koskaan olla syynä rangaistukseen, jos pysytte kaikenkattavassa rauhassa. Hyvä Jumala, miten nämä ovatkaan kauniita ja suuria sanoja sille, joka ymmärtää selitysten totuuden.

Luku 102: Tässä Tyhjän Sielun Äly osoittaa säälin, jota tunnetaan, kun pahuus voittaa hyvyyden

[Tyhjän Sielun Äly]: Jumalan tähden, sanoo Tyhjän Sielun Äly, enkö ole riittävän syvällä rappion vankilassa, jossa minun täytyy olla, halusin sitä tai en, ellen asu rangaistuslaitoksen vankihuoneessa. Hyvä Jumala, mikä sääli onkaan, kun pahuus saa voiton hyvyydestä. Ja niin on ruumiin ja hengen laita. Hengen on luonut Jumala, ja ruumiille on Jumala antanut muodon. Nyt ovat nämä kaksi luontoa, luonnon ja oikeuden rappiossa yhteen liittämät, kastemaljan kautta vailla rangaistusta. Siten nämä kaksi luontoa ovat hyviä jumalallisen oikeuden mukaan, joka on tehnyt nämä kaksi luontoa. Ja kun vajavuus valtasi tämän kokoonpanon ja tämän luodun olennon, jotka oli tehnyt jumalallinen hyvyys, ei mikään sääli yhdistä tätä , oli vajavuus miten pieni hyvänsä. Siksi olemme ahdistuneita katkeruudessa, ja pakotamme itseämme vastaan sen, mikä ei sitä tahdo. Ei ole olemassa mitään pientä vajavuutta, sillä koska se ei ole Jumalan tahdon mieleen, sen täytyy olla hänelle vastenmielistä.

Jumalallisen Valon Ymmärrys: Hyvä Jumala, sanoo jumalallisen Valon Ymmärrys, kuka uskaltaisi sanoa tätä pieneksi? Väitän, ettei kukaan, joka nimittää sitä pieneksi, ole koskaan ollut hyvin valaistu, eikä tule koskaan olemaan, ellei hän muuta tapojaan. Ja on suurempikin vaikeus, koska hän on niin välinpitämätön Herransa mielihyvän suhteen. Paljon voisi sanoa hänelle palvelijasta, joka palvelee Herraansa kaikin tavoin kaikella sillä, mikä hänen ymmärryksensä mukaan parhaiten miellyttää hänen Herransa tahtoa!

Luku 103: Tässä osoitetaan, mitä tarkoittaa se että vanhurskas lankeaa seitsemän kertaa joka päivä

[Sielu]: Joitakuita auttaa, sanoo tämä Sielu, se mitä kirjoituksissa sanotaan, että vanhurskas lankeaa seitsemän kertaa joka päivä55. Mutta he, jotka tulkitsevat tämän rangaistavaksi, ovat todellisia aaseja. Rangaistus on niille, jotka lankeavat vajavuuteen omasta tahdostaan; ja rappio on ruumiidemme koostumuksen painavuutta.

Tämän perusteella vaikuttaisi siltä, että meillä ei olisi vapaata tahtoa, jos meidän täytyisi tehdä syntiä tahtomme vastaisesti seitsemän kertaa joka päivä. Niin ei ole, sanoo tämä Sielu, kiitos olkoon Jumalan. Sillä Jumala ei olisi Jumala, jos hyve otettaisiin minusta pois tahtomattani. Sillä yhtä vähän kuin syntiä voi tehdä Jumala, joka ei voi sitä tahtoa, en minä voi tehdä syntiä, jos tahtoni ei tahdo sitä. Rakastajani on antanut minulle sellaisen vapauden hyvyydessään rakkauden kautta. Ja jos siis haluan syntiä tehdä, miksi ei hän sitä sallisi? Jos hän ei sallisi sitä, hänen voimansa veisi minulta vapauden. Mutta hänen hyvyytensä ei voisi sallia hänen voimansa vievän vapauttani minkään suhteen; se tarkoittaa, ettei mikään voima vie minulta tahtoani, jos tahtoni ei tahdo suostua siihen. Hänen hyvyytensä, puhtaan hyvyyden kautta, on minulle hyvyydestään antanut vapaan tahdon. Hän ei ole antanut minulle enempää mistään, mitä hän on hyväkseni tehnyt. Kaiken muun hän on suonut minulle ritarillisuuttaan. Jos hän ottaa sen takaisin, hän ei tee minulle mitään vääryyttä. Mutta hän on vapaasti antanut minulle tahtoni, ja siten hän ei voi sitä ottaa takaisin, jos se ei miellytä minun tahtoani. Rakkauden valtiatar on antanut minulle sellaisen jalouden hyvyydessään rakkauden kautta, eikä hän voi koskaan ottaa minulta tahtoni vapautta, jos en tahdo sitä.

Luku 104: Tässä Sielu kertoo, miten Jumala on antanut hänelle hänen vapaan tahtonsa

[Sielu]: Nähkää miten hän on vapaasti antanut minulle vapaan tahtoni. Olen sanonut yllä, sanoo Sielu, että hän ei ole antanut minulle mitään muuta. Mutta voisi ymmärtää, tämän sanoessaan, että hän ei ole antanut minulle kaikkea, koska hän ei ole antanut minulle muuta kuin vapaan tahdon, ja antanut lainaksi muun. Tämä olisi varmasti huonosti ymmärretty, sillä hän on antanut minulle kaiken. Hän ei olisi voinut kätkeä minulta mitään. Ja tämän vahvistaa Rakkaus, joka sanoo ettei se olisi rakastajan rakkautta, jos niin olisi. Sillä niin kuin hän on antanut minulle vapaan tahdon puhtaasta hyvyydestään, hän on antanut minulle kaiken, jos tahtoni tahtoo. Hän ei pidätä itsellään muuta, tästä olen varma.

Pelko: Entä miksi, Jumalan tähden, rouva Sielu, hän on antanut teille kaiken? sanoo Pelko.

Sielu: Siksi, sanoo Sielu, että olen vapaasti antanut tahtoni hänelle, alasti, kätkemättä mitään, hänen hyvyytensä tähden ja yksin hänen tahtonsa tähden, samoin kuin hän antoi sen minulle jumalallisesta tahdostaan minun hyödykseni, jumalallisesta hyvyydestään. Olen sanonut, sanoo tämä Sielu, että Jumala ei olisi Jumala, jos Hyve otettaisiin minulta pois tahtomattani. Se on totta. Ei ole mitään varmempaa, kuin se että Jumala on, eikä mitään epävarmempaa kuin että hyve otetaan minulta, jos tahtoni ei sitä tahdo. Ja tämä on kaukana siitä, mitä kirjoituksissa sanotaan, että vanhurskas lankeaa rangaistavaan tekoon seitsemän kertaa joka päivä.

Luku 105: Mitä tarkoittaa se, että vanhurskas lankeaa seitsemän kertaa joka päivä

[Totuus]: Kerron teille, sanoo Totuus, mitä tarkoittaa se, että vanhurskas lankeaa seitsemän kertaa joka päivä. Se tarkoittaa, että vaikka vanhurskaan tahto on kokonaan omistautunut miettimään jumalallista hyvyyttä minkään estämättä, ruumis on Aatamin synnin ruokkimana heikko ja altis vioittumaan, ja on siten usein taipuvainen kuuntelemaan vähäisempiä asioita kuin Jumalan hyvyyttä. Ja Kirjoitukset kutsuvat tätä lankeemukseksi, sillä sellainen se on. Mutta vanhurskaan tahto varoo myöntymästä virheeseen, joka voisi syntyä sellaisesta alttiudesta. Joten sellainen harha-askel, joka saa vanhurskaan lankeamaan yllä mainitun alttiuden johdosta, on hänelle hyveellisempi kuin pahe, hänen tahtonsa vuoksi, joka pysyy vapaana kieltäytymällä kaikista vajavuuksista, kuten on sanottu. Nyt voitte ymmärtää, miten vanhurskas putoaa niin korkealta niin alas, ja miten tämä putoaminen, oli se miten syvä tahansa, on hyveellisempi kuin pahe.

Nyt olkaa tarkkaavaisia. Koska vanhurskas lankeaa seitsemän kertaa joka päivä, hänet tulee siis nostaa seitsemän kertaa, tai hän ei voisi langeta seitsemää kertaa. Siunattu on se, joka usein lankeaa, sillä niin muodoin hän tulee paikasta, jonne ei mene kukaan, ellei häntä oikeutetusti kutsuta vanhurskaaksi. Siunatuin on kuitenkin hän, joka kaiken aikaa asuu siellä. Kukaan ei voi olla siellä alati, niin kauan kuin Sielu on tässä maailmassa sidottu tähän viheliäiseen ruumiiseen, mutta tämä lankeemus ei aiheuta mielenrauhan katoamista syyllisyyden tai omantunnonvaivojen vuoksi, sillä Sielu elää niiden lahjojen tuomassa rauhassa, jotka hänelle on annettu Hyveiden ylitse, – ei vastoin Hyveitä, vaan ylitse. Ellei näin voisi olla, silloin olisi Jumala Hyveidensä alamainen, ja Hyveet olisivat Sielua vastaan, Hyveet joiden olemus on niiden herralta, Sielun hyödyksi.

Luku 106: Kuinka Sielu kertoo rukoustensa summan

[Sielu]: Nyt, sanoo Sielu, ilmoitan rukousteni summan, ja niissä rukouksissa rukousteni pyyntö olisi kokonaisuudessaan toteutunut. Ei sen tähden, sanoo tämä Sielu, että osaan pyytää sitä, mitä pyydän tai haluaisin pyytää, sillä yksikään enkeleiden kuoroista, tai yksikään näissä kuoroissa olevista pyhistä miehistä tai naisista, eivät osaa sitä pyytää. Siksi ei myöskään kymmenes piiri56, joka on kunniassa olematta yhdessäkään yhdeksästä kuorosta, osaa pyytää sitä, koska nuo kuorotkaan eivät osaa sitä.

Järki: Ja mitä te tiedätte, rouva Sielu? sanoo Järki.

Sielu: Jumala tekee sen!

Rakkaus: Hän pystyy tietämään sen hyvin, sanoo Rakkaus, hänen rakkautensa vetovoiman jumalallisella luonnolla, joka muodostaa hänessä hänen rukouksensa, hänen tietämättään. Ja hänen rukouksensa ovat tuolla puolen kaikkia valtakuntia, joissa luodulla voi olla ymmärrys.

Sielu: Mikä ihme tämä on? sanoo tämä Sielu. Miksi sitä tietäisi kukaan, paitsi se joka minä olen, joka on minussa tämä itse? Tämä on salainen Rakkaus, joka on rauhan tuolla puolen; sinne on rakkauteni kiinnittynyt, vailla minua. Tämän vetovoiman tekee minun vuokseni hänen hyvyytensä, joka antaa minulle jatkuvasti uuden rakkauden. Mutta en voi tietää mitään siitä, mitä hän on Itseään minussa minun tähteni, enkä siitä mitä rukoilen, rukoilematta itseltäni, enkä hänen puhtaan luontonsa vetovoimasta, sanoo tämä Sielu. Kukaan niistä, jotka ovat kunniassa, eivät tiedä tätä paitsi hän yksin, joka on yksi Jumaluudessa ja kolme Persoonissa.

Rakkaus: Mutta, sanoo Rakkaus, tässä hän on sanonut, että hän sanoo, mikä on hänen rukoustensa summa, se tarkoittaa että se jolla on se, mikä hänellä on, sanoo sen. Todellisuudessa hänellä on se, mitä kukaan ei voi sanoa eikä ajatella paitsi Jumala, joka aina tekee työtään hänessä, ilman hänen työtään, jumalallisesta hyvyydestään, eli ilman tämän Sielun työtä.

Luku 107: Tässä alkavat Sielun rukoukset

[Ensimmäinen rukous]: Ensimmäiseksi hän pyytää, että hän näkisi itsensä aina (siis jos hän näkee mitään) siellä missä hän oli, kun Jumala teki tyhjästä kaiken, ja hän voisi olla varma, että hän ei ole mitään muuta kuin tämä, sikäli kuin se riippuu hänestä, eikä hän ole ikuisesti muu kuin tämä, koska hän ei ole milloinkaan kapinoinut jumalallista hyvyyttä vastaan.

Toinen rukous: Toinen rukous on nähdä, mitä hän on tehnyt vapaasta tahdostaan, jonka Jumala on hänelle antanut, jotta hän näkisi, että hän on siirtänyt tahtonsa pois Jumalasta, yhtenä syntiin myöntymisen hetkenä. Tämä tarkoittaa, että Jumala vihaa kaikkea syntiä, ja kuka tahansa, joka myöntyy tekemään syntiä, siirtää tahtonsa pois Jumalasta. Tämä on totta, sillä hän tekee mitä Jumala ei tahdo ja mikä on vastoin hänen jumalallista hyvyyttään.

Luku 108: Hyviä mietteitä synnin välttämiseksi

Nyt Sielun täytyy pohtia yhden ainoan synnin velkaa, nähdäkseen kuinka paljon velkaa hän on kahdesta synnistä, jos hän on langennut kahdesti.

Sielun valo: Kaksi kertaa? sanoo tämän Sielun Valo. Todellakaan, ei paremmin kuin voisi lukea hengitysteni määrän, ei paremmin vaan vielä huonommin voisi luetella, kuinka monta kertaa olen ottanut Jumalalta hänen tahtonsa. Niin kauan kuin minulla on ollut tahto, en ole lopettanut, ja siksi olen kadottanut tahdon, kunnes olen antanut sen alasti takaisin hänelle, joka on antanut sen minulle vapaasti hyvyydestään. Sillä se, joka hyvää tekee, ja näkee suuremman hyvän, jonka hän voi tehdä, ja jos sitä häneltä pyydetään eikä hän tee sitä, hän tekee syntiä. Harkitkaa sitten, mitä olette velkaa yhdestä virheestänne ja huomaatte että olette velkaa yhtä paljon Jumalalle yhdestä virheestänne, kuin minkä arvoinen on hänen tahtonsa, jonka olette ottanut häneltä tehdessänne oman tahtonne mukaan.

Nyt harkitkaa, ymmärtääksenne paremmin, mikä on Jumalan tahto. Se on koko Kolmiyhteys, joka on yksi tahto. Siten Jumalan tahto on Kolmiyhteydessä yksi jumalallinen luonto. Kaiken tämän Sielu on velkaa Jumalalle yhdestä ainoasta virheestä.

Esitämme yhtäläisyyden niille, joiden äly on kuin eläimillä. Otaksukaamme että tämä Sielu, joka ei ole mitään, olisi nyt yhtä rikas kuin Jumala on. Jos hän haluaisi, että hänet vapautetaan velastaan ja hän maksaisi yhdestä ainoasta virheestä Jumalalle sen, minkä on hänelle velkaa, ei enempää ei vähempää, tälle Sielulle ei jäisi mitään ja hän pysyisi ei‑missään – koska itsessään hän ei ollut ei‑mikään vaan hänellä olisi ollut luonnostaan se sama mikä Jumalalla on – siksi että hän halusi tehdä yhden virheen, ja vielä koska hänelle ei jäänyt mitään säilytettävää, koska oli tarpeen oikeudenmukaisuuden voimasta, että hän astuu tyhjyyteen ennen kuin hänet vapautetaan virheestään, ja siten oikeuden ankaruus toteutuisi.

Ja mitä voisi Totuus silloin sanoa, jos hän haluaisi puhua muista synneistä, jotka ovat lukemattomat, kun tämän voi sanoa vain yhdestä, jos hän haluaa puhua oikein? Ja on välttämätöntä puhua, sillä hän itsessään on oikeus, eikä mitään muuta kuin oikeus.

Sielu: Voi Sielu, sanoo tämä Sielu itselleen, jos teillä olisi kaikki, mistä tässä kirjoituksessa puhutaan, silti ette antaisi mitään hänelle, vaan se olisi hänen teidän velastanne ennen kuin vapautuisitte siitä. Ja kuinka paljon olen siis velkaa, sanoo tämä Sielu, toisista virheistä, kun ei ole ketään joka ne osaa laskea, paitsi Oikeus ja Totuus? Voi, sanoo tämä Sielu, velkani on niin suuri ja tulee olemaan loputtomasti ja laskematta. Sillä ennen kuin olin velaton, minulla ei ollut mitään, tämän tiedätte ja näette. Ja Jumala antoi minulle tahdon tehdä hänen tahtonsa hyödyttääkseni häntä hänen itsensä kautta. Voi, olen lisännyt kurjuuteeni synnin suuren kurjuuden, mutta niitä syntejä ei kukaan tiedä paitsi yksin Totuus.

Luku 109: Miten Sielu on järkyttynyt, koska ei voi kunnolla korvata virheitään

[Sielu]: Jumalani, Jumalani, Jumalani, sanoo tämä Sielu, kuka olen minä nyt, koska en ollut mikään ennen kuin jäin velkaa. Kuka siis olen minä, koska en ollut mitään ennen kuin jäin Jumalalle velkaa jotain, oman tahtoni työn kautta. Ja olisin edelleen ei‑mikään, jos minulla olisi se mitä tässä kirjassa sanotaan, kun se puhuu yhtäläisyydestä kuten olette kuulleet, ennen kuin minut vapautettaisiin yhdestä viastani, mutta ei muista! ei muista! ei muista! Mutta nyt minulla ei ole itsessäni sitä, eikä mitään muuta, eikä minulla voi olla. Ja jos minulla olisi se, te näkisitte kuka minä olisin, kun minut vapautettaisiin yhdestä synnistä. Koskaan en ole omistanut mitään, enkä kykene saamaan mitään, eikä kukaan voi antaa minulle mitään velkojeni maksamiseksi.

Totuus, sanoo tämä Sielu, kuka minä olen? Rukoilen, kertokaa minulle.

Totuus: Te olitte ei‑mikään, sanoo Totuus, niin kauan kuin ette ollut rikkonut minua vastaan sen kautta, mitä annoin teille. Nyt te olette muu, sillä te olette vähemmän kuin ei‑mikään, moninkertaisesti, sanoo Totuus, koska te olette tahtonut muuta kuin minun tahtoni.

Sielu: Tämä on totta, sanoo tämä Sielu, totuus totuudessa. Mitään muuta minä en ole, tiedän sen hyvin, ja opin sen teiltä, Totuus, sanoo tämä Sielu. En tiedä mitään muuta paremmin kuin että jos voisi olla niin, että Jumala vaatisi oikeudenmukaisuutta yhdestä synnistäni, ilman laupeutta, ei loputon kidutukseni olisi vähäisempi kuin hänen voimansa. Mutta jos olette oikeamielinen Totuus, sanoo tämä väärin tehnyt Sielu, ja Oikeus kova ja ankara, Lempeys57 ja Laupeus, teidän verisisarenne lempeät ja hienotapaiset, jäävät minun puolelleni ja vastustavat teitä kaikkien velkojeni tähden, ja tässä, sanoo tämä Sielu, tyynnyn. Auttaa minua kuka tahansa sisarista, sillä ei ole minulle merkitystä, se on täysin minun tahtoni: joko Oikeus tai Laupeus, tai Totuus, tai Lempeys. Minulle ei ole merkitystä sillä, kumpaa puolta näistä kahdesta kumarran, kaikki on minulle yhtä, ja ilman iloa ja ilman ahdistusta.

Miksi ilman iloa ja ilman ahdistusta? Koska oikeudenmukaisuudessa ei kasva sen kautta, mitä minulta voi ottaa, eikä laupeudessa sen kautta, mitä hyväkseni voi tehdä; en myöskään minä. En tunne iloa yhdestä, en ahdistusta toisesta. Koska Rakastettuni ei tässä menetä eikä voita, kaikki on minulle yhtä siltä ainoalta, joka on Yksi. Tämä seikka tekee minusta yhden, sillä muutoin olisin kaksi, heti kun sillä olisi merkitystä minulle, sillä olisin itseni kanssa. Isän Jumalan Poika on tässä kuvastimeni, sillä Isä Jumala antoi meille Poikansa pelastaessaan meidät. Hänellä ei ollut muuta huolenaihetta antaessaan meille tämän lahjan kuin ainoastaan huoli meidän pelastuksestamme. Ja Poika lunasti meidät kuolemallaan, osoittaessaan kuuliaisuutta Isälleen. Tämän tehdessään hänellä oli mielessään vain Jumalan hänen Isänsä tahto yksin. Ja Jumalan Poika on meille esikuvana, ja niin meidän tulee nyt seurata häntä, sillä meidän tulee tahtoa kaikessa vain jumalallista tahtoa. Ja niin me olemme Isän Jumalan lapsia Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, esimerkin mukaan.

Voi Jumala, miten sitä on hyvä pohtia! hän on tämän tehdessään antanut meille vallan: ei olisi mahdotonta, että voisin tehdä syntiä jos tahdon, mutta olisi mahdotonta että teen syntiä, jos tahtoni ei sitä tahdo. Siten pystymme täyttämään täysin hänen tahtonsa, jos hän pysyy meissä, etsimättä. Joka etsii sitä, mitä hänellä on, on ymmärtänyt väärin; hänellä ei ole taitoa, joka antaa sen tiedon.

Luku 110: Miten taito on luodussa hieno ominaisuus, joka on Sielun substanssissa

[Hän joka etsii]: Mikä sitten on luodun taito?58 sanoo hän joka etsii.

Rakkaus: Se on hienoa luonnollista osaamista, josta ymmärrys syntyy, joka antaa Sielulle kyvyn tulkita, mitä sanotaan, täydellisemmin kuin se joka sanoo, vaikka puhuja ymmärtääkin, mitä itse sanoo. Miksi? Kuuleva lepää ja puhuva tekee työtä, eikä ymmärtäminen voi ryhtyä työntekoon, jotta ei olisi vähemmän jalo.

Tämä taito on nopealiikkeinen ja pyrkii luonnostaan saavuttamaan tekemisensä täyteyden. Sen toiminta ei ole mitään muuta kuin Jumalan oikeamielinen tahto. Tämä hieno osaaminen on Sielun substanssi, ja ymmärrys on Sielun korkein huippu; ja sellainen ymmärrys on substanssista ja älystä.

Tämä Sielu asuu hyvien tapojen täydessä elämässä ja siksi hänessä on Rakkaus, joka antaa hänelle tämän olemisen, ja hän pysyy tyhjyydessä, mutta ei rakkaudessa59. Sillä niin kauan on Sielu itsensä kanssa, kuin se pysyy rakkaudessa. Sellainen rakkaus, niin kauan kuin hän siinä pysyi, teki hänestä pöyhkeän ja kevytmielisen. Sillä Luonto on sellaisen rakkauden mukana ja sillä on usein välineet antaa ja ottaa tilassa, jossa Sielu on omapäinen ja ylimielinen. Sellaisessa tilassa hänellä on aistimuksia ja hän meditoi, sillä tämä on kontemplaation tila, joka pitää Ajatuksen hänen kanssaan hänen palveluksessaan. Nyt Sielu on ei‑missään, sillä Rakkaus on hänessä, ja siten hän on siinä tilassa ilman itseään. Siten itsestä ei jää mitään, mikä tekisi hänestä surumielisen tai iloisen. Ajatus ei enää hallitse häntä. Hän on menettänyt aistiensa käytön – ei aistejaan mutta käytön. Sillä Rakkaus on vienyt hänet sieltä, missä hän oli, ja jättänyt hänen aistinsa rauhaan ja on siten ottanut pois niiden käytön. Tämä on hänen pyhiinvaelluksensa päätös, ja hän tuhoutuu hylkäämällä oman tahtonsa, joka sulautuu Rakkauteen. Tämä on avomeren vankeutta, sillä hän elää ilman tahtoaan ja siten hän on omien pohdintojensa yläpuolella. Muutoin häntä soimaisi valtias, joka asettaisi hänet sinne ilman häntä itseään, ja siten hän kävisi sotaan Rakkautta vastaan, joka on Pyhä Henki, ja häntä soimaisi Isä ja hänet tuomitsisi Poika.

Luku 111: Ero rauhan tyyneyden ja omantunnon syytöksiä tai syyllisyydentunteita luovan sodan välillä

[Rakkaus]: Huojentava rauha ylittää kaikki aistit ja se nauttii mielihyvästä täydessä kyllyydessä, jonka Rakastaja antaa rakkauden kiinnekohdan kautta; sota luo syytöksiä. Niiden välillä on suuri ero. Sellaista sotaa käy usein se, joka pysyy tahdossa, teki tahto mitä hyviä töitä tahansa. Mutta rauha on sillä, joka mitään haluamatta elää siellä, missä hän oli ennen kuin hänellä oli tahto. Jumalallisella hyvyydellä ei ole mitään syytä soimata häntä.

Sielu: Jumalani, miten hyvin sanottu! sanoo Vapaa Sielu. Mutta on tarpeellista, että hän tekee tämän ilman minua, kuten hän loi minut ilman minua jumalallisesta hyvyydestään. Nyt minä olen, sanoo tämä Sielu, hänen vailla minua luomansa Sielu, jotta tekisin hänen ja minun välillä Hyveiden voimakkaita tekoja, hän minun vuokseni ja minä hänen vuokseen, niin kauan kuin haen turvani hänestä. Enkä voi olla hänessä, ellei hän itse tuo minua sinne ilman minua, aivan niin kuin hän teki minut itsestään ilman minua. Tämä on luomaton Hyvyys, joka rakastaa luomaansa hyvyyttä. Luomattomalla Hyvyydellä on itsestään vapaa tahto, ja hän antaa meille hyvyydessään myös vapaan tahdon, hänen valtansa ulottumattomiin, kysymättä miksi, vain meidän vuoksemme jotta olisimme hänen hyvyydestään.

Meillä on nyt tahto, joka lähtee hänen hyvyydestään ja on hänen valtansa ulkopuolella, jotta olisimme vieläkin vapaampia, kuten hänellä on tahto meidän valtamme ulottumattomissa hänen omassa vapaudessaan. Ja jumalallinen Hyvyys näkee, että voisimme kulkea vitsausten ja kadotuksen tietä vapaasta tahdostamme, jonka hän on meille antanut, ja se tahto lähtee hänen hyvyydestään. Ja tämä hyvyys on meille annettu hyvyyden kautta. Niin hän liittää ihmisluonnon jumalalliseen hyvyyteen Pojan persoonassa maksaakseen väärän tekomme, johon olemme syyllistyneet väärämielisestä tahdostamme.

Väärin tehnyt Tahto: En voi nyt olla se, sanoo Väärin tehnyt Tahto, mikä minun tulisi olla, ennen kuin palaan sinne missä olin, siksi mikä olin, ennen kuin erkaannuin hänestä yhtä alastomana kuin on hän joka on; yhtä alastomana kuin minä olin, kun olin joka ei ollut. Ja on tarpeellista, että minulla on tämä, jos haluan takaisin sen, mikä on minun. Muutoin en saa sitä.

Tulkitkaa tämä jos haluatte, tai jos voitte. Jos ette voi, ette ole tämä, mutta jos olette tämä, se avautuu teille. Te olisitte jo syvästi tyhjät, jos teillä olisi keinot kuulla tämä, sillä muutoin en sanoisi sitä. Jos hänen hyvyytensä on vienyt teiltä kuulon, en paheksu sitä.

Luku 112: Ikuisesta hyvyydestä joka on ikuinen rakkaus

On olemassa ikuinen hyvyys, joka on ikuinen rakkaus, joka pyrkii lähimmäisenrakkaudesta antamaan ja jakamaan täyttä hyvyyttään. Tämä ikuinen hyvyys synnyttää nautittavaa hyvyyttä, ja tästä ikuisesta hyvyydestä ja tästä nautinnon hyvyydestä Rakastajan läheinen rakkaus on rakastetussa. Rakastettu katsoo rakastajaa aina tällä läheisellä rakkaudella.

Luku 113: Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistorian ajatteleminen saa meidät voittamaan itsemme

Autan kaikkia niitä, jotka kuulevat tämän kirjan, ymmärtämään että meidän on välttämätöntä vetäytyä – hartaiden ajatusten, täydellisten tekojen, Järjen anelujen kautta – voimiemme mukaan koko elämästämme, kuten Jeesus Kristus teki ja kuten hän meille saarnasi. Sillä hän sanoo, kuten on sanottu: "Joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä."60 Ja meidän on välttämätöntä tehdä tämä, ennen kuin saamme voiton itsestämme. Jos me tekisimme tämän omasta voimastamme, tulisimme siihen, että meillä olisi kaikki tämä, siirtämällä ulkopuolellemme kaikki hartaat ajatukset, kaikki täydelliset teot ja kaikki Järjen anelut, sillä meillä ei olisi enää mitään tekemistä niiden kanssa. Ja sitten Jumala tekisi meissä, meidän vuoksemme, ilman meitä jumalallisia tekojaan. Hän on, joka on; koska hän on, mikä hän on Itsestään: Rakastaja, Rakastettu, Rakkaus. Ja siksi me emme ole mitään, koska meillä ei ole mitään omaa. Näe tämä täydellinen ei‑mikään piiloutumalla tai verhoutumalla, ja sitten sinulla olisi hän, joka on todellinen meissä.61

Luku 114: Voiko ihmisolento olla elossa ja olla aina ilman itseään

Kysyn sokeilta tai valaistuneilta, jotka näkevät paremmin kuin edelliset, voiko ihmisolento olla hengissä ja olla keskeytyksettä ”vailla” itseään? Jos nämä kaksi eivät sano sitä minulle, kukaan ei sano sitä minulle, sillä kukaan ei sitä tiedä, ellei ole tätä sukukuntaa.

Totuus: Totuus sanoo hänelle, että voi, ja sitä selventää Rakkaus, joka sanoo että tyhjä Sielu on ”vailla” itseään, kun hänellä ei ole tuntoa luonnosta, ei tekoja, ei sisäistä työtä, ei häpeää eikä kunniaa, ei pelkoa sitä kohtaan mitä voisi tapahtua, ei kiintymystä jumalalliseen hyvyyteen; ei hän tunne enää tahdon asuinsijaa, vaan hän on vailla tahtoa kaikkina hetkinä. Siten hän on tyhjä, ”vailla” itseään, kärsi Jumala häneltä mitä hyvänsä. Niin hän tekee kaiken vailla itseään, ja niin hän jättää kaiken vailla itseään. Tämä ei ole mikään ihme, hän ei ole enää itsensä ”puolesta”, sillä hän elää jumalallisesta substanssista.

Luku 115: Tässä puhutaan pysyvästä substanssista ja siitä, miten Rakkaus synnyttää Sieluun Kolmiyhteyden

Hän on pysyvä substanssi, nautinnollinen mielihyvä, rakastava jumalyhteys62. Isä on pysyvä substanssi, Poika on nautinnollinen mielihyvä, Pyhä Henki on rakastava jumalyhteys. Tämä rakastava yhteys on ikuisesta substanssista ja miellyttävästä nautinnosta jumalallisen rakkauden kautta.

Sielu: Niin, Ykseys, sanoo jumalallisen hyvyyden valtaama Sielu, te luotte ykseyttä, ja ykseys heijastaa kiihkonsa ykseydessä. Ykseyden jumalallinen rakkaus synnyttää Tyhjässä Sielussa, Vapaassa Sielussa, Kirkastuneessa Sielussa ikuisen substanssin, nautinnollisen mielihyvän, rakastavan yhteyden. Ikuisesta substanssista muistilla on Isän voima. Miellyttävästä nautinnosta älyllä on Pojan viisaus. Rakkauden yhteydestä tahdolla on Pyhän Hengen hyvyys. Tämä Pyhän Hengen hyvyys yhdistää sen63 Isän ja Pojan rakkauteen. Tämä yhteys asettaa Sielun olemiseen ilman olemista, joka on Oleminen. Se Oleminen on itse Pyhä Henki, joka on rakkaus Isästä ja Pojasta. Sellainen Pyhän Hengen rakkaus virtaa Sieluun ja se avartuu hyvin ylevän lahjan tuomien ilojen yltäkylläisyydessä, lahjan jonka on antanut suurenmoisessa ja mahtavassa yhtymisessä ylivertainen Rakastaja, joka antaa itsensä yksinkertaisena ja tekee itsestään yksinkertaisen. Ja antaessaan itsensä yksinkertaisena hän osoittaa, että ei ole mitään paitsi hän, jolta kaikilla olennoilla on olemassaolo. Ja niin mitään ei ole paitsi hän valon, yhtymisen, ylistyksen rakkaudessa: yksi tahto, yksi rakkaus ja yksi teko kahdessa luonnossa. Yksi ainoa hyvyys, Rakastajani rakkauden muuttavan voiman yhdistämänä, sanoo tämä Sielu, joka on sellainen, alue vailla suojaa jumalallisen rakkauden tulvalta. Sellaisesta jumalallisesta rakkaudesta Jumalallinen Tahto tekee työtä minussa, minun vuokseni ja minun siihen vaikuttamatta.

Luku 116: Kuinka Sielu ilahtuu lähimmäistensä kärsimyksistä

Tämä [Sielu] näkee Rakastajassaan täyden ja täydellisen rakkauden, eikä siksi hae mitään tilaisuutta saada hänen apuaan, vaan sen sijaan ottaa omansa niin kuin se hänen omansa on. Suvereenissa osassaan tämä Sielu ilahtuu monta kertaa, tietämättään, halusi tai ei, lähimmäistensä kärsimyksistä, sillä hän näkee hengessään ja tietää tietämättään, että tämä on tie, jota pitkin he tulevat pelastumisensa portille. Tämä Sielu näkee valonsa ylhäisessä paikassa, jossa hän on yhtynyt ja siten hän ilahtuu hänen nautinnostaan, johon hän on yhtynyt, sillä hänen nautintonsa on luotujen pelastus. Tämä Sielu on yhtynyt hänen tahtoonsa, ja siksi hänen hyvyytensä tuo hänelle iloa, sen sopusoinnun vuoksi, johon hänen hyvyytensä on näin hänet yhdistänyt, Järjen tietämättä.

Kuulkaa nyt, että tämä saa Järjen näkemään, että hän [Sielu] on iloissaan, ja niin Järki sanoo hänelle, että hän on tehnyt tässä syntiä, koska hän iloitsee lähimmäisensä kärsimyksestä. Järki tuomitsee aina sen perusteella, mitä tietää, sillä hän haluaa aina tehdä sen teon, joka hänen kuuluu tehdä. Mutta tässä tapauksessa hän on yksisilmäinen eikä pysty näkemään niin korkealle, ja siksi hän valittaa Sielulle. Yksisilmäinen on Järki, eikä sitä voi kukaan kiistää, sillä kukaan ei voi nähdä ylhäisiä asioita, ellei ole olemassa pysyvästi. Ja oikeutetusti Järki ei voi nähdä tätä, koska on välttämätöntä, että hänen olemuksensa nääntyy pois.

Luku 117: Miten tämä Sielu osoittaa olevansa jokaisen luodun pelastuksen esikuva

Nyt puhuu ylennetty Henki, jota Järki ei enää hallitse: Jumalalla ei ole mitään paikkaa, mihin asettaa hyvyytensä, hän sanoo, ellei hän aseta sitä minuun, eikä hänellä ole asuinpaikkaa, joka olisi hänelle sopiva, eikä hänellä voi olla paikkaa, johon hän voisi täysin asettua, ellei se ole minussa. Ja tämän kautta minä olen pelastuksen esikuva, mutta vielä enemmän, jokaisen luodun pelastus itse ja Jumalan kunnia. Ja kerron teille, miten, miksi ja missä. Koska olen kaiken pahan summa64. Sillä sisällän omasta luonnostani sen, mikä on pahuutta, ja siksi olen täysi pahuus. Ja hän, joka on kaiken hyvyyden summa, sisältää itsessään, omasta luonnostaan, kaiken hyvyyden, ja siksi hän on täysi hyvyys. Minä olen siis täysi pahuus ja hän on täysi hyvyys, ja siten köyhimmälle tulee antaa almu, ettei ota häneltä pois sitä, mikä oikeutetusti on hänen. Jumala ei voi tehdä väärin, sillä silloin hän tuhoaisi itsensä. Siten hänen hyvyytensä on minun, koska tarvitsen sitä ja koska hänen puhdas hyvyytensä on oikeudenmukainen. Olen siis täysi pahuus ja hän on täysi hyvyys, siksi minä tarvitsen hänen täyden hyvyytensä, ennen kuin pahuuteni saadaan uupumaan. Minun kurjuuttani ei voida vähemmällä kukistaa. Eikä hänen hyvyytensä voi sallia minun kerjäävän, sillä hänen hyvyytensä on voimallinen ja arvokas. Mutta kerjätä minun täytyy, ellei hän anna minulle täyttä hyvyyttään, koska minä olen täysi pahuus, sillä mikään muu kuin hänen hyvyytensä kaikki runsaus ei voisi täyttää oman pahuuteni pohjatonta syvyyttä. Ja tällä tavoin minulla on itsessäni, hänen puhtaasta hyvyydestään hyvyyden kautta kaikki hänen jumalallinen hyvyytensä, ja se on minulla ollut vailla alkua ja tulee olemaan vailla loppua. Näin hän tietää aina, että tämän minä tarvitsen, ja tällä tavoin olen sen täysin saanut hänen jumalallisen viisautensa tiedosta, hänen puhtaan jumalallisen hyvyytensä tahdosta, hänen jumalallisen voimansa työstä, koska muutoin kuihtuisin pois, ellei hänestä olisi jatkuvasti sellaista apua minulle. Ja siksi sanon, että olen jokaisen luodun pelastus ja Jumalan kunnia. Kuten Jeesus on kuolemansa kautta ihmisten lunastus ja Isä Jumalan ylistys,niin olen minä pahuuteni takia ihmissuvun pelastus ja Isän Jumalan kunnia65. Sillä Isä Jumala on antanut Pojalleen kaiken hyvyytensä, ja se hyvyys on annettu ihmissuvulle ymmärrettäväksi Jeesuksen Kristuksen hänen Poikansa kuoleman kautta; tämä poika on Isän ikuinen ylistys ja ihmisolennon lunastus.

[Sielu]: Samoin sanon teille, sanoo tämä Sielu, että Isä Jumala on vuodattanut ja antanut minulle kaiken hyvyytensä. Sellainen Jumalan hyvyys on annettu ihmissuvulle ymmärrettäväksi minun pahuuteni kautta. Siten käy selvästi ilmi, että minä olen Jumalan ylistys ikuisesti ja ihmisen pelastus. Sillä kaikkien luotujen pelastus ei ole mitään muuta kuin Jumalan hyvyyden ymmärtämistä. Siten, koska kaikilla on minun kauttani ymmärrys Jumalan hyvyydestä, joka luo minussa sellaisen hyvyyden, tämän hyvyyden he tulevat ymmärtämään minun kauttani. Mitään ei ole koskaan ymmärretty ellei pahuuttani. Koska he ymmärtävät jumalallisen hyvyyden minun pahuuteni kautta, eikä heidän pelastuksensa ole mitään muuta kuin jumalallisen hyvyyden ymmärtämistä, siksi minä olen perusta jokaisen luodun pelastumiselle, sillä he ymmärtävät Jumalan hyvyyden minun kauttani. Ja koska Jumalan hyvyys ymmärretään minun kauttani, minä olen hänen ainoa kunniansa ja hänen ainoa ylistyksensä. Sillä hänen kunniansa ja hänen ylistyksensä eivät ole mitään muuta kuin hänen hyvyytensä ymmärtämistä. Meidän pelastuksemme ei perustu mihinkään muuhun, eikä hänen täysi tahtonsa muuhun kuin hänen jumalallisen hyvyytensä ymmärtämiseen, ja minä olen sen perusta. Sillä hänen puhtaan luontonsa hyvyys tulee ymmärretyksi minun karkean luontoni pahuuden kautta. Mitään etuoikeutta hänen hyvyyteensä minulla ei ole paitsi pahuuteni perusteella.

Siten en voi koskaan menettää hänen hyvyyttään, sillä en voi menettää pahuuttani, ja tämä on minut epäilyksittä vakuuttanut hänen hyvyydestään. Pahuuteni luonto yksin on koristanut minut sellaisella lahjalla eikä mikään hyvä työ, jonka koskaan tekisin, jonka kukaan koskaan voisi tehdä. Hyvä työ ei tuo minulle lohtua eikä toivoa, vaan ainoastaan pahuuteni, sillä sen kautta minulla on tämä varmuus.

Olette nyt nähneet – ja voitte nähdä, jos teissä on yhtään valoa – miten, missä ja miksi olen kaikkien luotujen pelastus, ja Jumalan kunnia. Ja koska minulla on kaikki hänen hyvyytensä, niin olen sama kuin hän on, rakkauden muodonmuutoksen kautta. Sillä voimakkaampi muuttaa itseensä heikomman.

Tämä muodonmuutos on mitä miellyttävin, kuten tietävät ne, jotka ovat sen kokeneet. Ei ole niin vastustuskykyistä silmän mustuaista, laittoi siihen mitä tahansa, tulen, raudan, tai kiven – joka on silmän mustuaisen surma66 – kuin on jumalallinen rakkaus, jos tekee jotain sitä vastaan eikä ole kaiken aikaa hänen puhtaan tahtonsa täydellisessä täyteydessä.

Voitte nyt oivaltaa, miten minun pahuuteni on hänen hyvyytensä omistamisen lähde, minun ahdinkoni johdosta. Sillä joskus Jumala sallii tehtävän jotain pahaa suuremman hyvän vuoksi, jonka täytyy syntyä siitä jälkeenpäin. Kaikki ne, jotka ovat Isän kylvämät ja ovat tulleet tähän maailmaan, ovat vajonneet täydellisestä epätäydelliseen, tavoittaakseen täydellisimmän. Ja siellä haava on avattu parantamaan ne, jotka ovat haavoittuneet tietämättään. Sellaiset ihmiset ovat itse nöyryyttäneet itsensä. He ovat kantaneet Jeesuksen Kristuksen ristiä, hyvyyden työssä tai he kantavat omaansa.

Luku 118: Hurskaan Sielun seitsemän tasoa, joita toisaalta kutsutaan tiloiksi

Sielu: Olen luvannut, sanoo tämä Sielu, aina siitä hetkestä lähtien, kun Rakkaus valtasi minut, sanoa jotakin seitsemästä tasosta, joita kutsumme olemisen tiloiksi, sillä niitä ne ovat. Ja nämä ovat vaiheita, joiden kautta ihminen nousee laaksosta vuoren huipulle, joka on niin syrjäinen, ettei siellä näe muuta kuin Jumalan. Jokaisella asteella on oma olemuksensa.

Ensimmäisellä tasolla Sielu, jota Jumalan armo on koskettanut ja joka on riisuttu kyvystään tehdä syntiä, aikoo pitää lopun elämäänsä, aina kuolemaan asti, Jumalan käskyt, jotka hän antaa Laissa. Ja siten Sielu tarkastelee ja pohtii suurella pelolla sitä, että Jumala on käskenyt rakastamaan häntä kaikesta sydämestään ja lähimmäistä kuten itseään. Niin tästä Sielusta tuntuu riittävän työläältä tehdä kaikki, minkä hän osaa tehdä. Ja hänestä tuntuu, että vaikka hän eläisi tuhat vuotta, kaikki hänen voimansa kuluisivat käskyjen pitämiseen ja täyttämiseen.

Vapaa Sielu: Sellaisesta paikasta ja sellaisesta tilasta löysin itseni kerran, kauan sitten, sanoo Vapaa Sielu. Kenenkään ei pitäisi ahdistua siitä, että nousee ylemmäs. Eikä niin käy, jos hänen sydämensä on lempeä ja täynnä jaloa rohkeutta. Mutta vähäinen sydän ei uskalla ryhtyä suureen yritykseen, ei nousta korkealle, koska siltä puuttuu rakkaus. Sellaiset ihmiset ovat pelkureita. Mutta se ei ole yllättävää, koska he elävät laiskuudessa, eikä heistä ole etsimään Jumalaa, jota he eivät koskaan löydä, elleivät he uutterasti etsi häntä.

Toinen taso

Toisella tasolla Sielu pohtii, miten Jumala neuvoo erityisiä rakastajiaan enempään kuin hän käskee. Ei ole rakastaja hän, joka voi olla tekemättä kaikkea, minkä tietää miellyttävän hänen rakastettuaan. Mutta luotu hylkää itsensä ja ponnistelee tehdäkseen yli ihmisten kaikkien neuvojen, kuolettamalla luonnon, halveksimalla rikkauksia, huvituksia ja kunnianosoituksia toteuttaakseen täydellisesti evankeliumin opetuksen, mistä Jeesus Kristus on esimerkki. Täten Sielu ei pelkää omaisuuden menetystä, ei ihmisten sanoja, ei ruumiin voimattomuutta, sillä hänen rakastettunsa ei pelkää niitä, eikä voi myöskään pelätä Sielu, joka on hänen valtaamansa.

Kolmas taso

Kolmannella tasolla Sielu tarkastelee itseään tavoitellessaan täydellisiä tekoja rakkauden intohimossa, ja niissä hänen henkensä päättää rakkauden polttavassa halussa moninkertaistaa sellaiset teot. Tämän tekee hänen rakkautensa ymmärryksen tunnistettava herkkyys. Se rakkaus ei osaa tarjota muuta lohtua rakastetulleen kuin sen, mitä hän rakastaa. Sillä muuta rakkauden lahjaa ei arvosteta kuin rakkaimman asian antamista rakastetulle.

Nyt on niin, että tämän luodun tahto rakastaa ainoastaan hyviä tekoja kiihkeissä yrityksissä tehdä kaikkia töitä, joilla hän voi ravita henkeään. Siksi hän tuntee olevansa oikeassa nähdessään, ettei hän rakasta mitään muuta kuin hyviä tekoja, ja siksi hän ei tiedä, mitä antaa rakkaudelle, ellei tee hänelle tätä uhrausta. Sillä mikään kuolema ei olisi hänelle marttyyrikuolema paitsi kieltäytyminen työstä, jota hän rakastaa, joka on hänen nautintonsa ilo ja hänen tahtonsa elämä, joka saa tästä ravintonsa. Ja siten hän luopuu sellaisista teoista, joista hänelle on niin suurta iloa, ja hän surmaa tahdon, joka sai elämänsä tästä, ja velvoittaa itsensä, tehdäkseen marttyyrityön, noudattamaan toista tahtoa, luopumaan työstä ja tahdosta, toteuttamaan toista tahtoa, tuhotakseen oman tahtonsa. Ja tämä on vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin kaksi muuta tasoa olivat. Sillä on vaikeampaa kukistaa hengen tahdon teot kuin ruumiin tahto tai toteuttaa hengen tahto. Siksi on välttämätöntä murskautua rikkoessaan ja ruhjoessaan itsensä laajentaakseen tilaa, jossa rakkaus haluaisi olla, ja kuormittaa itseään useilla tiloilla vapauttaakseen itsensä taakasta ja saavuttaakseen oman tilansa.

Neljäs taso

Neljännellä tasolla Sielua vetää rakkauden ylevyys ajatuksen iloon meditaation kautta. Ja hän luopuu kaikista ulkoisista teoista ja toisille alistumisesta kontemplaation ylevyydessä. Siten Sielu on niin voimakas, jalo ja hienostunut, ettei hän voi sietää minkään häntä koskettavan paitsi rakkauden puhtaan nautinnon, josta hän on ainutkertaisen onnellinen ja iloinen. Tämä rakkaus tekee hänestä ylpeän rakkauden yltäkylläisyydestä, jossa hän on taivaallisen loisteen valtiatar, eli hänen Sielunsa kirkkauden, joka täyttää hänet ihmeellisesti rakkaudesta, suuressa uskossa, yhtymisen sopusoinnun kautta, joka on antanut ilonsa hänen omistukseensa.

Niin Sielu uskoo, ettei ole korkeampaa elämää kuin tämä, joka hänellä on ja jonka valtiatar hän on. Sillä rakkaus on niin suuresti tyydyttänyt hänet ilonaiheillaan, ettei hän usko, että Jumalalla on annettavana maan päällä Sielulle suurempaa lahjaa kuin sellainen rakkaus, jonka Rakkaus on vuodattanut hänen sisimpäänsä rakkauden kautta.

Ei ole ihmeellistä, että sellainen Sielu on yllättynyt, sillä viehättävä rakkaus tekee hänestä täysin juopuneen, niin juopuneen ettei hän kiinnitä huomiota mihinkään muuhun kuin itseensä, sen voiman kautta, jolla rakkaus ilahduttaa häntä. Ja siksi Sielu ei voi arvostaa muuta tilaa, sillä rakkauden suuri kirkkaus on niin täysin häikäissyt hänen näkönsä, ettei hän näe mitään muuta kuin rakkautensa. Ja siinä häntä petetään, sillä tässä maailmassa on kaksi muuta tilaa, jotka Jumala antaa, jotka ovat suuremmat ja jalommat kuin tämä. Mutta rakkaus on pettänyt67 monia sieluja rakkautensa suloisella nautinnolla, joka valtaa Sielun heti, kun hän lähestyy sitä. Sellaista voimaa ei kukaan voi vastustaa. Tämän tietää Sielu, jonka Rakkaus on nostanut ylemmäs, hienostuneen rakkauden kautta.

Viides taso

Viidennellä tasolla Sielu miettii, että Jumala on joka on, josta kaikki on, eikä hän ole, ellei ole se, josta kaikki on. Nämä kaksi ajatusta hämmästyttävät häntä ihmeellisesti, ja hän näkee, että hän on täydellinen hyvyys, joka on antanut vapaan tahdon hänelle, joka ei ole, paitsi täydellisessä pahuudessa.

Nyt jumalallinen Hyvyys on antanut hänelle vapaan tahdon puhtaasta jumalallisesta hyvyydestä. Häneen, joka ei ole muuten kuin pahuudessa, joka on siksi täysi pahuus, on suljettu Jumalan olemassaolon vapaa tahto, joka on olemassaolo, joka tahtoo, että sillä, jolla ei ole olemassaoloa, olisi olemassaolo häneltä saadun lahjan mukaisesti. Ja siten jumalallinen Hyvyys vuodattaa povestaan jumalallisen Valon hekumallisen liikahduksen. Sellainen jumalallisen Valon liikahdus, jonka Sieluun vuodattaa valo, osoittaa Tahdolle oikeudenmukaisuuden, joka on, ja antaa ymmärryksen siitä, mikä ei ole, siirtääkseen sielun tahdon68 sieltä missä se on, missä sen ei pidä olla, sinne missä se ei ole, mistä se tulee, missä sen pitää olla.

Nyt tahto näkee Jumalallisen Valon vuolauden valossa (tämä Valo annetaan tällaiselle Tahdolle palauttamaan tämä Tahto Jumalaan, eikä se pysty palaamaan ilman sellaista Valoa), että hän ei voi itse kukoistaa, ellei hylkää omaa tahtoaan. Sillä hänen luontonsa on paha mieltymyksestä tyhjyyteen, johon luonto on halukas, ja tahto on asettanut hänet vähempään kuin tyhjyyteen. Nyt Sielu näkee tämän mieltymyksen ja luontonsa ja oman tahtonsa tyhjyyden menetyksen, ja niin hän näkee Valossa, että tahdon täytyy tahtoa vain Jumalallista Tahtoa ilman mitään muuta tahtoa, ja että tähän tarkoitukseen tämä tahto oli annettu. Ja siten Sielu erkanee tästä tahdosta, ja tahto erkanee tästä Sielusta, ja palaa takaisin ja antaa ja luovuttaa itsensä Jumalalle, sinne mistä se alun perin otettiin säilyttämättä mitään sen omaa, jotta se toteuttaisi täydellisesti jumalallisen tahdon, joka ei voi toteutua Sielussa ilman sellaista lahjaa, sillä muuten Sielu kävisi sotaa ja kärsisi puutetta. Sellainen lahja toteuttaa hänessä tämän täydellisyyden ja muuttaa hänet Rakkauden luonnoksi, joka ilahduttaa häntä täydellä rauhalla ja tekee hänet kylläiseksi jumalallisella ravinnolla. Siten hän ei enää pidä huolta luonnon taistelusta, sillä hänen tahtonsa asetetaan alastomana paikkaan, josta se otettiin ja missä sen varsinaisesti pitää olla. Ja tämä Sielu kävi aina sotaa niin kauan kuin hänellä oli tahto hänen olemuksensa ulkopuolella.

Nyt sellainen Sielu ei ole mikään, sillä hän näkee tyhjyytensä jumalallisen ymmärryksen yltäkylläisyydessä, mikä tekee hänestä ei‑minkään ja asettaa hänet tyhjyyteen. Ja hän on kaikki, sillä hän näkee pahuutensa syvällä ymmärryksellä, ja se pahuus on niin syvä ja niin suuri, ettei hän löydä alkua, ei määrää, ei loppua, vain pohjattoman syvyyksien syvyyden. Sieltä hän löytää itsensä, löytämättä ja vailla pohjaa. Se joka ei löydä itseään, ei voi saavuttaa tätä. Ja mitä enemmän hän näkee itsensä sellaisella pahuuden ymmärryksellä, sitä enemmän on hänellä ymmärrystä siitä, totuuden kautta, ettei voi ymmärtää pahuuttaan, ei vähimmässäkään määrin, joten tämä Sielu on pahuuden syvyys ja sellaisen majapaikan ja sellaisen tukikohdan vallihauta, niin kuin on synnin tulva, joka sisältää itsessään kaiken kadotuksen. Sellaisena näkee tämä Sielu itsensä, näkemättä. Entä kuka saa hänet näkemään itsensä? Nöyryyden syvyys, joka asettaa hänet valtaistuimelle ja hallitsee vailla kopeutta. Sinne ei ylimielisyys voi enää murtautua, sillä Sielu näkee itsensä ja siten ei näe itseään. Ja tämä ei‑näkeminen saa hänet näkemään itsensä täydellisesti.

Nyt tämä Sielu on levossa syvyyksien pohjalla, siellä missä ei ole pohjaa, ja siten alhaisimpana. Ja tämä syvyys saa hänet näkemään hyvin selvästi korkeimman hyvyyden todellisen Auringon, koska hänessä ei ole mitään, mikä estäisi häntä näkemästä. Jumalallinen Hyvyys näyttäytyy hänelle hyvyyden kautta, joka vetää häntä puoleensa, muuttaa hänet, ja yhdistää hänet hyvyyden liiton kautta puhtaaseen jumalalliseen Hyvyyteen, jonka valtiatar on hyvyys. Ja näiden kahden luonnon ymmärtäminen, joista olemme puhuneet, jumalallisen Hyvyyden ja [Sielun] pahuuden, on kyky joka on antanut hänelle sellaisen hyvyyden. Siksi hän haluaa vain yhtä: nuoruutensa Sulhasta, joka ei ole kuin yksi. Laupeus on tehnyt rauhan jykevän Oikeuden kanssa ja muuttanut sellaisen Sielun hänen hyvyydekseen. Nyt hän on kaikki, ja siten hän ei ole mitään, sillä hänen Rakastettunsa tekee hänestä yhden.

Tämä Sielu on pudonnut rakkaudesta tyhjyyteen, ja ilman sellaista tyhjyyttä hän ei voi olla kaikki. Se pudotus on niin syvä, jos hän on pudonnut aivan pohjaan, ettei Sielu pysty nousemaan sellaisesta syvyydestä. Eikä hänen pidä tehdä niin, vaan sen sijaan hänen pitää aina pysyä siellä. Ja siellä Sielu kadottaa ylpeyden ja nuoruuden, sillä hengestä on tullut vanhus eikä hänelle enää suoda nautintoa eikä iloa, sillä hänestä on lähtenyt pois hänen tahtonsa, joka teki hänestä usein, rakkauden tunteen kautta, kovan ja ylimielisen ja vaateliaan neljännen tason kontemplaation korkeuksissa. Mutta viides taso on asettanut hänet paikalle, joka on näyttänyt Sielulle sen itsensä. Nyt hän näkee itsensä ja ymmärtää jumalallisen Hyvyyden, ja se jumalallisen Hyvyyden ymmärrys saa hänet näkemään itsensä jälleen. Ja nämä kaksi näkyä vievät pois hänen tahtonsa ja halunsa ja hyvyyden teot. Siten hän on täysin levollinen ja asetettu vapaan olemisen haltuun, joka antaa hänelle kaikesta levon suurenmoisen jalouden kautta.

Kuudes taso

Kuudennella tasolla Sielu ei näe itseään, koska hänellä on sisällään nöyryyden syvyys, ei näe Jumalaa, koska hänessä on korkein hyvyys. Mutta Jumala näkee itsensä hänessä jumalallisessa majesteettisuudessaan, jolla hän valaisee tämän Sielun, niin että tämä Sielu näkee ainoastaan, ettei ole muuta kuin Jumala itse, joka on, josta kaikki on. Ja se joka on, on Jumala Itse, ja siten Sielu näkee vain itsensä69. Sillä kuka tahansa joka näkee sen, mikä on, ei näe muuta kuin itse Jumalan, joka näkee itsensä tässä Sielussa jumalallisessa majesteettisuudessaan. Niin Sielu on kuudennella tasolla, kaikesta vapaa ja puhdas ja kirkas – mutta ei ylistetty, sillä ylistys on seitsemännellä tasolla, joka meillä on kunniassa ja josta kukaan ei osaa puhua. Mutta tämä Sielu, puhdas ja kirkas, ei näe Jumalaa eikä itseään, mutta Jumala näkee itsensä hänessä, häntä varten, ilman häntä. Jumala osoittaa hänelle, ettei ole muuta kuin Jumala. Ja siten tämä Sielu ei tunne muuta kuin Jumalan, eikä siten rakasta mitään paitsi häntä, ei ylistä mitään paitsi häntä, koska ei ole mitään muuta kuin hän. Sillä se, mikä on, on hänen hyvyydestään, ja Jumala rakastaa hyvyyttään, oli hän antanut siitä hyvyydessään minkä verran tahansa. Ja hänen annettu hyvyytensä on Jumala Itse, eikä Jumala voi irtautua hyvyydestään, niin ettei se jäisi häneen. Siksi hän on, mitä hyvyys on, ja hyvyys on, mitä Jumala on. Ja siten Hyvyys näkee itsensä hänen hyvyydessään jumalallisessa valossa, kuudennessa tilassa, joka kirkastaa Sielun. Ja niin mitään ei ole, paitsi hän joka on, joka näkee itsensä sellaisessa olennossa Jumalallisessa Majesteettisuudessaan rakkauden muodonmuutoksen kautta tulvivassa ja häneen palautetussa hyvyydessä. Ja niin myös hän näkee itsensä sellaisessa luodussa hänen itsensä kautta anastamatta mitään luodulta. Kaikki on hänen omastaan ja hänen omaansa. Tämä on kuudes taso, jonka olemme luvanneet kertoa kuulijoille, Rakkauden haastamina. Hänen rakkautensa on suorittanut tämän velan hänen korkean jalosukuisuutensa kautta.

Ja seitsemättä tasoa pitää Rakkaus itsellään antaakseen sen meille ikuisessa kunniassa, josta meillä ei ole mitään ymmärrystä, ennen kuin Sielumme on jättänyt ruumiimme.

Luku 119: Miten Sielu, joka on antanut kirjoittaa tämän kirjan, pyytää anteeksi sitä, että on tehnyt tästä kirjasta niin monisanaisen, mikä vaikuttaa pieneltä ja lyhyeltä Sieluista jotka elävät tyhjyydessä ja jotka ovat pudonneet rakkaudesta sellaiseen olotilaan

[Sielu]: Hyvät tuntemattomat Rouvat, sanoo Sielu, joka on antanut kirjoittaa tämän kirjan, te jotka olette olemisessa ja siinä tilassa70, jossa ette erota itseänne Olemisesta, joka on tuntematon, totisesti tuntemattomia olette te, mutta näin on valtakunnassa, jossa Järki hallitsee. Pyydän anteeksi, sanoo tämä Sielu, kaikilta teiltä, jotka jäätte tyhjyyteen ja olette rakkaudesta pudonneet siihen olotilaan. Sillä olen tehnyt tästä kirjasta hyvin monisanaisen, vaikka se teistä vaikuttaakin hyvin lyhyeltä, sikäli kuin voin teitä ymmärtää. Nyt suokaa minulle anteeksi hyvien tapojenne mukaan, sillä välttämättömyydellä ei ole lakia. En tiennyt kenelle puhuisin aikomuksestani. Nyt ymmärrän, teidän rauhanne ja totuuden perusteella, että tämä kirja käsittelee alhaista elämää. [Tätä kirjaa] on ohjannut Pelkuruus, joka on antanut ymmärryksensä Järjelle Rakkauden Järjen kysymyksiin esittämien vastausten kautta. Ja niin tämä kirja on luotu ihmisen tiedolla ja ihmisen ymmärryksellä, ja ihmisen järki ja ihmisen ymmärrys eivät tiedä mitään sisäisestä rakkaudesta, eikä sisäinen rakkaus mitään jumaluusopista. Sydämeni on houkuteltu niin ylös ja pudotettu niin alas, etten voi päästä tavoitteeseeni. Sillä kaikki mitä voidaan sanoa tai kirjoittaa Jumalasta tai ajatella hänestä, joka on enemmän kuin hänestä voi sanoa, se kaikki on siten pikemminkin valehtelemista kuin toden sanomista.

Olen sanonut, sanoo tämä Sielu, että Rakkaus on aiheuttanut tämän kirjan kirjoittamisen ihmisen tiedon kautta ja älyni muodonmuutoksen halulla, sillä olin älyni raskauttama, kuten tästä kirjasta käy ilmi. Sillä Rakkaus on sen tehnyt vapauttamalla henkeni kolmella lahjalla71, joista olemme puhuneet. Ja siksi sanon, että kirja käsittelee alhaista elämää ja on hyvin lyhyt, vaikka se vaikutti minusta suurelta aloittaessani tämän olemisen esittelyä.

Luku 120: Miten Totuus ylistää sellaisia Sieluja

Totuus ylistää niitä, jotka ovat sellaisia, ja sanoo:

Oi smaragdi ja kallisarvoinen kivi,
todellinen timantti, kuningatar ja keisarinna,
annatte kaiken hienostuneesta aateluudestanne,
pyytämättä Rakkaudelta hänen rikkauksiaan,
paitsi tahtoa hänen jumalalliseen nautintoonsa.
siten tämä on oikein oikeuden mukaan,
sillä se on oikea polku hienoon Rakkauteen
Hänelle, joka sillä haluaa pysyä,
Oi syvin lähde ja sinetöity kaivo,
jonne aurinko on taitavasti kätkeytynyt;
Lähetätte säteenne, sanoo Totuus, jumalallisen tiedon kautta
me tiedämme sen todellisessa viisaudessa,
Hänen loistonsa valaisee meidät joka hetki.

Sielu:

Oi Totuus, sanoo tämä Sielu, Jumalan tähden, älkää sanoko
että sanoisin itse koskaan mitään hänestä, paitsi hänen kauttaan,
Ja tämä on totta, älkää epäilkö sitä,
sillä koskaan en ollut tässä oma opettajani
Ja jos haluatte tietää, kenen olen,
sanon sen puhtaasta kohteliaisuudesta:
Rakkaus pitää minut niin täysin vallassaan,
ettei minulla ole mieltä eikä tahtoa
ei syytä tehdä mitään,
Paitsi, kuten tiedätte, vain hänen itsensä kautta.

Luku 121: Pyhä Kirkko ylistää tätä Sielua

[Pyhä Kirkko:]

Jalosukuinen ja oppinut rouva, sanoo Pyhä Kirkko,
     miten viisaasti tämä on sanottu.
Te olette todellinen tähti,
     joka tuo päivän,
Ja puhdas aurinko vailla tahroja
     vailla mitään epäpuhtautta,
Ja täysi kuu,
     joka ei koskaan vähene;
Ja te olette viiri,
     joka kulkee kuninkaan edellä.
Te elätte kokonaan jyvästä,
     te jolla ei ole enää tahtoa,
ja he elävät oljista ja ruumenista,
     ja laihasta rehusta,
he jotka ovat pitäneet
     ihmisen tahdon.
Sellaiset ihmiset ovat lain orjia,
     mutta tämä Sielu on lain yläpuolella,
Ei lakia vastaan.
     Totuuden todistuksen mukaan
Hän on kylläinen ja tyydytetty:
     Jumala on hänen tahdossaan.

Sielu:

Mitä lempein Jumalallinen Rakkaus,
     joka olette Kolminaisuudessa,
On sellainen hetki, että ihmettelen
     miten voivat jatkaa
Ne joita hallitsevat Järki ja Pelko,
     Halu, Työ ja Tahto,
Ja jotka eivät tiedä miten ylevää
     on olla ei–minkään hallittavana.

Pyhä Kolminaisuus:

Oi taivaallinen kivi,
     sanoo Pyhä Kolminaisuus,
rukoilen teitä, rakas tytär
     antakaa olla.
Maailmassa ei ole niin suurta kirkonmiestä,
     joka osaisi puhua teille siitä;
Te olette istunut minun pöydässäni,
     ja olen tarjonnut teille juhla-aterian,
Ja niin olette hyvin oppinut,
     ja olette nauttinut ateriasta niin täysin,
Ja täydestä tynnyristä otetuista viineistäni
     olette tullut niin täyteen,
Että olette juovuksissa yksin tuoksusta,
     ettekä koskaan ole muuta.
Nyt olette maistanut ateriaani,
Ja olette nauttinut viinejämme,
Sanoo Pyhä Kolminaisuus,
Kukaan muu kuin te ei osaa puhua siitä,
Ettekä siksi voi antaa sydäntänne
Mihinkään muuhun työhön mihinkään hintaan.
Rukoilen teitä, rakas tytär,
Sisareni ja rakkauteni,
Rakkauden kautta, jos tahdotte,
Että ette enää tahdo kertoa salaisuuksia
Jotka tiedätte:
Toiset tuomitsevat itsensä sen tähden,
Missä te pelastutte,
Koska Järki ja Halu hallitsevat heitä,
Ja Pelko ja Tahto.
Tietäkää, kuitenkin, valittu tyttäreni,
Että paratiisi on annettu heille.

Valittu Sielu: Paratiisi? sanoo tämä valittu, ettekö antaisi heille jotain muuta? Yhtä hyvin myös murhaajat saavat sen, jos he haluavat huutaa armoa! Mutta tästä huolimatta vaikenen siitä, koska te sitä haluatte. Ja siten sanon laulun säkeet Hienostuneen Rakkauden suostumuksella.

Luku 122: Tässä Sielu aloittaa laulunsa

[Sielu]: Katsokaa nousua korkealle ja arvokasta sisäänastumista ja kunnioitettavaa asuinsijaa, jonka Jumalan Pojan, meidän pelastajamme lempeä ihmisyys antaa ihmisolennolle, ja sen ihmisyyden Jumala sijoitti istumaan korkealle paikalle paratiisissa, sinne ylös, Isän Jumalan oikealle puolelle, yhdistyneenä Poikaan meidän vuoksemme, ja siksi ihmetelkää tätä armoa ja näitä siunauksia; sillä tästä päivästä alkaen Hienostunut Rakkaus kohteliaisuudessaan minut erotti. Kenestä? Minusta, lähimmäisistäni ja koko maailmasta, mielenliikutuksesta ja Hyveistä, joiden palvelija olin ollut kuuliaisena Järjen mahdille. Tässä kerron teille siitä totuuden:

Sellainen eläin minä olin,
Silloin kun palvelin heitä,
Että en voinut ilmaista
Sitä teille sydämestäni.
Ja niin kauan kuin heitä palvelin,
Ja mitä enemmän heitä rakastin,
Rakkaus sai ilon kautta
Kuulemaan puhetta hänestä.
Ja kaikesta huolimatta, niin yksinkertainen kuin olin,
vaikka niin vähän sitä harkitsin,
Minut sai Rakkauden halu rakastamaan.

Ja kun Rakkaus näki minun ajattelevan häntä, Hyveiden tähden, hän ei kieltäytynyt minusta, vaan sen sijaan vapautti minut heidän tyhjänaikaisesta palveluksestaan ja ohjasi minut jumalalliseen kouluun. Siellä hän piti minut minun toimittamatta mitään palvelua, ja siellä hän täytti ja tyydytti minut.

Ajatuksella ei ole minulle enää arvoa,
Ei työllä, ei puheella.
Rakkaus vetää minut niin korkealle
(Ajatuksella ei ole minulle enää arvoa)
jumalallisella katseellaan,
Että minulla ei ole mitään ymmärrystä.
Ajatuksella ei ole minulle enää arvoa,
Ei työllä, ei puheella.
 
Rakkaus on saanut minut jalosukuisuudessaan
Löytämään nämä laulun säkeet.
Puhtaasta Jumaluudesta,
Josta Järki ei osaa puhua,
Ja rakastajasta,
Joka minulla on vailla äitiä,
Joka on lähtenyt
Isästä Jumalasta,
Ja myös Jumalan Pojasta.
Hänen nimensä on Pyhä Henki,
Johon minulla on sellainen yhteys sydämessäni,
Että hän saa minut iloitsemaan.
Se on laidunmaa
Jonka rakastettu antaa, kun rakastan häntä.
En halua pyytää häneltä mitään,
Sellainen olisi minulta suurta pahuutta.
Sen sijaan olen hänelle velkaa täyden uskon
Rakastaessani sellaista Rakastajaa.
 
Hellämielinen rakastaja,
Teitä pitää ylistää paljon:
Antelias, avokätinen vailla määrää,
Kaiken hyvän summa,
Te ette tahdo tehdä mitään,
Rakastaja, ilman minun tahtoani.
Siksi minun ei pidä vaieta,
Kauneudestanne ja hyvyydestänne.
Voimakas te olette minun tähteni, ja viisas;
Sellaista en voi kätkeä,
Mutta kenelle sen sanoisin?
Serafi ei tiedä miten puhua siitä.
 
Rakas, olet vanginnut minut rakkauteesi,
Antaaksesi minulle suuren aarteesi,
Se tarkoittaa, oman itsesi lahjan,
Joka on jumalallinen hyvyys.
Sydän ei voi tätä ilmaista,
Mutta sen puhdistaa vain ei-minkään haluaminen,
Joka saa minut nousemaan niin korkealle,
Sopusointuisessa liitossa,
Jota minun ei pidä koskaan paljastaa.
 
Olin ennen suljettu
     vankilan orjuuteen,
Kun halu kahlitsi minut
     intohimon kaipaukseen.
Siellä minut löysi
     jumalallisen rakkauden hehkuva valo
Joka surmasi nopeasti haluni,
     tahtoni ja tunteeni
jotka estivät minua yrityksessä
     saada täysi jumalallinen rakkaus.
 
Nyt jumalallinen Valo
     on päästänyt minut vankeudesta,
ja liittänyt minut jalomielisesti
     Rakkauden jumalalliseen tahtoon,
Siellä missä Kolmiyhteys antaa minulle
     rakkautensa nautinnon.
Tätä lahjaa ei kukaan ihminen ymmärrä,
Niin kauan kuin hän palvelee mitä tahansa hyvettä
Tai luonnonmukaista tunnetta
     järjen työssä.
 
Ystäväni, mitä begiinit sanovat
     ja uskonnon edustajat,
Kun he kuulevat
     jumalallisen laulunne ylivertaisuuden?
Begiinit sanovat että erehdyn,
     papit, kirkonmiehet, ja saarnaajat,
Augustinolaiset, karmeliitat,
     vähäisemmät veljet
Koska kirjoitin Rakkauden puhdistamasta
     olemuksesta.
En tee turvalliseksi heidän Järkeään,
     joka saa heidät sanomaan tämän minulle.
Halu, Tahto ja Pelko varmasti
     vievät heiltä ymmärryksen,
Ja korkeimman valon ja hehkuvan jumalallisen rakkauden
     ylitsevuotava virta ja liitto
 
Totuus ilmoittaa sydämelleni,
että olen yhden ainoan rakastettu,
Ja sanoo, ettei ole paluuta siitä,
että hän on antanut minulle rakkautensa.
Se lahja surmaa ajatukseni
Hänen rakkautensa nautinnolla,
Se nautinto
     nostaa minut ja muuttaa minut yhdistymisen kautta
jumalallisen Rakkauden
     ikuiseksi nautinnoksi.
 
Ja jumalallinen Rakkaus sanoo minulle,
     että hän on tullut sisälleni,
ja siksi hän voi
     mitä haluaa,
Sellaisen voiman hän on antanut minulle,
Rakastajalta, joka minulla on rakkaudessa,
Jolle olen lupautunut,
Joka haluaa sen mitä hän rakastaa,
Ja siksi rakastan häntä.
 
Olen sanonut, että rakastan häntä,
Valehtelen, se en ole minä.
Vain hän yksin rakastaa minua:
Hän on, ja minä en ole.
Enkä tarvitse mitään muuta,
kuin sen mitä hän haluaa,
Ja minkä arvoinen hän on.
Hän on täyteys,
ja siitä minä olen täytetty.
Tämä on jumalallinen siemen
Ja uskollinen rakkaus.
EXPLICIT
NYT SEURAA JOITAKIN AJATUKSIA HEILLE,
JOTKA OVAT EKSYNEIDEN TILASSA,
JA JOTKA KYSYVÄT TIETÄ VAPAUDEN VALTAKUNTAAN

Luku 123: Ensimmäinen ajatus on apostoleista

Haluan sanoa joitakin näkökohtia eksyneille, jotka kysyvät tietä vapauden valtakuntaan, näkökohtia, jotka todella tekivät minulle paljon hyvää silloin, kun olin itse yksi eksyneistä, kun elin maidolla ja soseella ja kun olin vielä pienijärkinen.72 Ja nämä pohdinnat auttoivat minua sietämään ja kestämään silloin, kun olin eksynyt polulta, ja ne auttoivat minua löytämään polun. Sillä kysymysten kautta vaeltaa hyvin kauas, ja kysymykset ohjaavat tielle ja ne tuovat takaisin, jos on kulkenut harhaan.

Kysyin ensimmäiseksi, ajatuksissani, miksi Jeesus Kristus sanoi apostoleilleen73: ”Teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois”, hän sanoi, ”ei Pyhä Henki74 tule teidän tykönne.” Ja sitten Oikeamielisyys vastasi minulle ja sanoi minulle, että Jeesus Kristus sanoi tämän heille, koska he rakastivat häntä liian suuresti ihmisluonnon mukaan ja liian heikosti hänen jumalallisen luontonsa mukaan. Ja siksi hän sanoi: ”On hyväksi, että minä menen pois.” Tämä oli surullista heidän kuulla, silti tämän surun avulla he saattoivat nähdä rakkautensa, että se oli luonnonmukaista eikä jumalallista. Tämän kuulemisen totuus ei ollut heille surullista eikä outoa; mutta he olivat levottomia ymmärryksessään, ja aivan oikein, sillä he olivat myös karkeita rakkaudessaan. Kuitenkin heillä oli vielä Jumalan suloinen armo, sillä sellainen rakkaus ei irrota Jumalan armosta, vaan ennemminkin sen avulla omistaa hänen armonsa. Mutta [sellainen rakkaus] torjuu Pyhän Hengen lahjat75, jotka voivat kannatella vain jumalallista rakkautta, joka on puhdas, luonnon sitä sekoittamatta.

Luku 124: Toinen ajatus on Maria Magdaleenasta

Seuraavaksi pohdin suloista Magdaleenaa, ja sitä, miten hän palveli vierastaan Jeesusta Kristusta, joka oli usein Marian vieraana apostoliensa seurassa. Mutta Maria ei tavoitellut sillä mitään, sillä häntä ei kannustanut se tarve, jota velvoitteitaan täyttävien tulee noudattaa. Ja pelastajamme Jeesus Kristus palasi usein aivan paljasjaloin, kärsien pyhässä ruumiissaan, ja oli hyvin nälkäinen ja uupunut ja kaikkien kieltämä, sillä hän ei löytänyt ketään, joka antaisi hänelle syötävää ja juotavaa, ja kaiken tämän Magdaleena tiesi. Kuitenkaan hän ei hievahtanutkaan minkään johdosta, mikä hänen ruumiiltaan puuttui, ja hän antoi sisarensa Martan huolehtia hänestä, mikä oli Martan tehtävä. Mutta hänen rakastamisensa oli suotu vain Marialle.

Pohdin Mariaa myös siinä, että hän etsi pelastajaamme Jeesusta Kristusta hautakammiosta eikä löytänyt häntä76. Mutta hän löysi kaksi enkeliä, jotka puhuivat hänelle, ja tarjoutuivat lohduttamaan häntä. Mutta Maria ei saanut lohtua, ei enempää kuin siinä olisi ollut varjo kahdesta enkelistä, jotka olivat tarjonneet hänelle lohdutusta. Maria etsi todellista Aurinkoa, joka oli luonut enkelit, eikä hän siten voinut saada lohtua enkeleiltä.

Jumalan kautta, Maria! Kuka sinä olit, kun etsit ja rakastit ihmisen tavoin mielesi vallanneella hellällä kiintymyksellä? Kuka olit, rakastettu, kun et enää etsinyt vaan olit yhdistynyt jumalalliseen rakkauteen ilman mielesi kiintymystä?

Tämän jälkeen pohdin, miten Maria muokkasi Herransa maan, jonka hän oli jättänyt hänelle77. Sillä hän kylvi vehnää, sekoittamatta siihen mitään muuta, ja se vehnä yhdistyi tähän muokattuun maahan, ja myöhemmin hänen herransa sai sen kantamaan jyviä sadan verran78, mutta vasta kun Maria oli tehnyt, mitä hän saattoi ja mitä hänen piti tehdä. Ja kun Maria oli tehnyt, mitä hän osasi tehdä ja mitä hänen piti tehdä Jumalalle, joka vaati sitä häneltä, ja joka tätä varten oli luonut hänet hänestä itsestään hänen vuoksensa, sitten Maria lepäsi mitään työtä itse tekemättä, ja Jumala täytti oman osuutensa hellästi Mariassa, Marian tähden, ilman Mariaa. Sillä Maria oli tehnyt oman osansa eikä hän pitänyt kiinni mistään muusta kuin Herrasta, joka oli antanut hänelle sellaista maata muokattavaksi.

Nyt sanon, miten näin on, lasten vuoksi, sillä viisaille sitä en sano.

Kun miehellä on pelto, ja hänen täytyy välttämättä saada tästä pellosta elantonsa, hän muokkaa ja kyntää ja kuokkii tätä maata tavalla, jota hän pitää oikeana ja jonka uskoo tuovan hänen pellolleen suurimman tuoton siitä vehnästä, joka siihen on kylvettävä ja josta on elettävä hänen, joka on muokannut maata ja kylvänyt vehnän. Nämä kaksi asiaa hänen on tehtävä omin voimin, ennen kuin mies voi saada maasta satoa elatuksekseen. Mutta kun viisas työmies on kyntänyt ja kuokkinut maan ja kylvänyt vehnän, ei ole enää hänen vallassaan tehdä enempää. Sen sijaan hänen tulee antaa Jumalan huolehtia kaikesta, jos haluaa nauttia työstään, sillä itse hän ei voi tehdä mitään, ja tämän voitte nähdä luonnollisilla aisteillanne. Nyt on tärkeää, että vehnä maatuu mullassa, ennen kuin siitä voi tulla uutta satoa, josta työmies, joka maan omistaa, saa elantonsa, oli hän tehnyt työtä miten paljon tahansa. Sitä miten vilja maatuu, miten se elpyy ja antaa satoa sadan verran suuren moninkertaistumisen kautta, ei tiedä kukaan paitsi Jumala, joka yksin tekee tämän työn; sen jälkeen kun työmies on tehnyt oman osuutensa, ei aikaisemmin.

Samalla tavalla vilpittömästi puhun teille Mariasta. Maa, jota Maria muokkasi, oli hänen ruumiinsa, jota hän kiusasi polttavien halujen kärsimättömillä ja ihmeellisillä töillä, jotka saivat hänet rientämään maallaan uurastaen hyvissä teoissa, joilla hän muokkasi omaa maataan kaikella minkä tiesi olevan arvokasta hänen maalleen, jotta se kantaisi Jumalan armon totisen siemenen. Sillä yksi hyvä työ ei yksinään siitä hyveitä, mutta useat totisesti vahvistavat niitä, ja hyve tekee töistä täydelliset. Siten oli tarpeen, että Marialla oli monta työtä ennen kuin hyveet olivat hänessä täydelliset.

Olette nyt kuulleet, kuinka Maria muokkasi maata, jonka Jumala oli antanut hänelle muokattavaksi. Nyt kerron teille sekoittamattomasta vehnästä, jonka Maria kylvi maahansa. Varmasti [vehnä] oli puhdas päämäärä, jonka hän oli osoittanut Jumalalle. Sillä olisi liian raskasta, että työ olisi huono antamatta mitään satoa, kun pyrkimys on vilpittömästi Jumalan rakkaudessa. Se pyrkimys Marialla oli kaikessa, mitä hän teki, sillä hänen kiintymyksensä oli aina Jumalassa sen rakkauden tähden, jolla hän muokkasi ja kylvi peltoaan, jonka hän oli antanut hänelle viljeltäväksi. Se viljelys oli hänellä synnin79 vuoksi, ja tällä tavoin suuret paiseet otettiin pois hänestä80.

Saatatte nyt kysyä, miten on mahdollista,että tosi aikomuksen kautta tehty hyvä työ voi olla Sielussa synnin vuoksi. Se ei ole synnin vuoksi, eikä niin ollut koskaan missään, missä synti on ollutkin. Jos synti oli Jeesuksessa Kristuksessa, se johtui ihmissuvun synnistä, ja jos se on meissä, se on totisesti oman syntimme kautta, vaikka sokeat kutsuvat sellaista elämää todelliseksi täyttymykseksi. Ja sitä kutsutaan siten heidän vuokseen, jotka eivät näe, jotka eivät todella pysty havaitsemaan sitä. He joilla on kaksi silmää, kutsuvat sitä vajavuuden synniksi, ja sellainen se on, epäilemättä. Sillä on tarpeen, että lapsella on itsessään ja että hän tekee lapsen tekoja ennen kuin hän täysi aikuinen; on siis myös tarpeellista, että ihminen toimii typerästi ja järjettömästi ihmistekojensa kautta, ennen kuin hänellä on tosi siemen vapaudessa, jonka jumalallinen harjoitus muokkaa Sielussa, ilman ihmisen työtä. Ja tämä jumalallinen harjoitus lopettaa ja päättää työskentelemisen meissä syntimme vuoksi, hyvien tekojen kautta tai pahojen tekojen kautta.

Olette kuulleet, että hyvä työ on synti81; nyt kerron teille, miksi. Siksi että pienin on suurimman paikalla, ja meidän syntimme takia pienimmällä on siinä oikea tilansa. Pienin saa meidät kadottamaan lempeän jumalallisen olemuksen. Ja sikäli kuin meissä on hyvyyden tekoja, mikä on pienintä, meillä ei voi olla sen kanssa yhdessä lempeää jumalallista olemusta, koska hän ei voi asua tämän kanssa: hän on liian suuri, jotta outo vieras voisi asua hänen kanssaan. Ja se oli tarpeellinen Marialle, sen synnin kautta josta olette kuulleet. Hän omisti niin kiihkeästi sellaisen hyvyyden työn ja kuormitti ja rasitti itseään niin ankarasti, että se taakka, jolla hän itseään rasitti, totisesti otti taakan pois hänestä itsestään. Nyt Maria on muokannut ja kylvänyt maansa; muokkaamisena ovat täydellistymisen väkevät teot, ja kylvö on puhdas aikomus. Nämä kaksi työtä meidän on tehtävä syntimme takia, mutta tämän kauemmas ei työmme voi edetä, ja siksi on tarpeellista että Jumala tekee muun. Ja sen hän tekee, kuten Mariasta käy selvästi ilmi. Sillä Maria oli vapaa itsestään sen työn jälkeen, kun hän oli tehnyt sen, mikä hänessä oli. Ja siten on välttämätöntä, että Jumala tekee muun ilman häntä, hänen vuoksensa, hänessä. Koska hän oli tehnyt sen mitä hänen piti tehdä, hän jätti loput täysin Jumalan haltuun hänessä, kun hän oli tehnyt sen, mikä hänessä oli. Samoin tulisi meidän tehdä. Mutta miten hänen työnsä ja muokkaamisensa tuotti hänessä hyötyä hänelle, ja miten Maria sai siitä elantonsa, hedelmää sadan verran suuren moninkertaistumisen kautta, sitä ei tiedä kukaan paitsi Jumala, joka yksin toteuttaa tämän moninkertaistumisen. Sen työn hän toteutti Mariassa autiomaassa, kun Maria lepäsi itseltään, ei silloin kun Maria kilvoitteli hänen jäljessään, vaan kun jumalallinen hyvyys lepäsi Mariassa. Ja tämä hyvyys antaa Marialle rauhan itseltään, ilman Mariaa, Marian tähden.

Sitten Maria eli uudesta hedelmästä, joka oli syntynyt yksin Jumalan työstä. Siten hän toteutti työn ja ryhtyi muokkaamaan ja kylvämään, mutta ei korjaamaan hedelmää. Siten Maria saavutti elämänsä virran, ei puhuessaan eikä etsiessään, vaan vaietessaan ja ollessaan paikallaan.

Luku 125: Kolmas ajatus on Johannes Kastajasta

Seuraavaksi mietin pyhimyksistä korkeinta, hyvin rakasta Johannes Kastajaa, ja sitä miten hänet pyhitettiin äitinsä kohdussa82, vaikkei sillä ollut hänelle merkitystä. Ja pohdin hämmästyneenä, miksi hän osoitti Jeesukselle Kristukselle kaksi opetuslastaan, niin että he seuraisivat häntä, ja silti hän oli täysin vaiti. Ei voi ajatella, että Pyhä Johannes lähti autiomaasta nähdäkseen Jeesuksen Kristuksen ihmisen hahmossa. Hän tyytyi tilaansa eikä etsinyt häntä, ja jumalallinen Hyvyys teki työtään hänessä, Hyvyys, joka tyydytti hänet rasittamatta häntä [Kristuksen] ihmisyyttä etsimällä.

Ja tämän jälkeen ajattelin sitä, kuinka Jeesus Kristus lähti tapaamaan häntä autiomaahan, miten Johannes tiukasti vältti pitämästä kiinni Jeesuksesta Kristuksesta ihmispersoonassa ja seuraamasta häntä. Myöhemmin mietin, että hän saarnasi herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta, ja sanotaan että Jeesus Kristus istui alas ja kuunteli hyvin rakkaan Johannes Kastajan saarnaa, mutta Johannes ei poikennut sanomastaan kuten ei aikaisemminkaan, niin paljon oli jumalallisuus alkanut hallita hänen sanomaansa.

Sitten ajattelin miten kastaessaan Jeesuksen Kristuksen hän kosketti käsillään Jumalan Poikaa ja niin hän kuuli Isän äänen ja niin hän näki Pyhän Hengen. Kenelle hän näytti tämän? Eikö hän kätkenyt sitä? Ylpeilikö hän tällä? Ei lainkaan. Hän ei piitannut siitä paitsi miellyttääkseen häntä, joka teki sellaisen teon Hyvyydestään.

Luku 126: Neljäs ajatus on Neitsyt Mariasta

Seuraavaksi pohdin lempeää Neitsyt Mariaa, joka pyhitettiin täydellisesti. Kenelle hän näytti sen, kenelle ilmoitti, keneltä salasi? Ei kenellekään, ei keneltäkään. Hänelle ei ollut mitään merkitystä sellaisella teolla eikä hän pitänyt siitä kiinni.

Sitten pohdin hänen neitsyyttään; mutta sanon hänestä, että jos koko maailma olisi pelastunut hänen ansiostaan, jos hän olisi luopunut neitsyydestään, hän ei olisi koskaan uhrannut sille yhtä ainoaa ajatusta, koska Jeesus Kristus saattoi toteuttaa sen hyvyydessään kuolemansa kautta.

Sitten pohdin sitä, miten hän synnytti Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen Pyhän Hengen voimasta. Sanon totisesti, että sinä hetkenä hän ymmärsi ja rakasti ja ylisti jumalallista Kolmiyhteyttä paremmin kuin kukaan niistä, jotka ovat kunniassa, paitsi hän. Rouva, miksi tämä ei olisi niin? Sanon hyvästä Johannes Kastajasta, joka on vain piikkikala teihin verrattuna, Rouva, joka olette valaskala, että hän oli täydempi jumalallista valoa äitinsä kohdussa kuin olivat kaksitoista apostolia helluntaipäivänä, kun he saivat Pyhän Hengen yltäkylläiset lahjat. Ihana Rouva, tämä oli teille todella tarpeen, sillä sanon Jumalan Pojasta, että jos hän olisi löytänyt teistä virhettä yhtä paljon kuin on pääliinan83 ryppy, joka on kuin turha matonen, hän ei olisi ottanut teitä äidikseen. Rouva, ei ollut mahdollista että te olisitte ollut sellainen (epätäydellinen), ja siten ei ollut mahdollista, että ette olisi ollut se (Kristuksen äiti).

Sitten pohdin tätä naista ristin juurella, hänen poikansa kuollessa, juutalaisten ristiinnaulitessa tämän täysin alasti hänen kasvojensa edessä. Voi, mikä sääli! Tunsiko kukaan paremmin kuin tämä nainen oikeamielisyyttä, joka Jeesuksessa Kristuksessa oli? Ja eikö hän tiennyt hyvin, että vääryydellä he aiheuttivat hänen kuolemansa? Ja eikö hän ollut äiti sen tietäessään? Rouva, mitä pahaa mielenne haluaisi heille? Rouva, mitä sanoisitte heille tämän julmuuden tähden? Rouva, mitä tekisitte heille näiden tekojen tähden, tämän rikoksen tähden? Rouva, totisesti, jos olisi ollut tarpeen, olisitte sinä hetkenä antanut elämänne, jotta he olisivat saaneet Jumalalta anteeksi tämän pahan teon. Mutta siihen ei ollut tarvetta, sillä Jeesus Kristus maksoi tämän sitoumuksen niin runsaasti ja niin tuskissaan, että se on kylliksi kaikille. Miksi niin runsaasti? Koska se määrä hänen siunattua vertaan, joka olisi mahtunut neulan kärkeen, olisi riittänyt lunastamaan satatuhatta maailmaa, jos niin monta olisi; silti hän antoi sen niin runsaana, ettei häneen jäänyt yhtään. Ja tämä ajatus sai minut lähtemään pois itsestäni, jotta eläisin jumalallisessa nautinnossa. Sanoin myös, että sitoumus suoritettiin sellaisessa tuskassa. Miksi sellainen tuska? Koska sanon, että jos kaikki kärsimykset ja kuolemantuskat, joita on ollutkin, tai on, tai tulee olemaan Aatamin ajoista Antikristuksen saapumiseen, ja jos kaikki yllä mainittu kärsimys kerättäisiin yhteen, totisesti se ei silti olisi kuin hyttysenpisto verrattuna siihen kärsimykseen, jonka Jeesus Kristus sai kokea kallisarvoisessa ruumiissaan veitsen pistoin ja keihään lävistyksin, hänen laupiaan puhtautensa haurauden ja keveyden vuoksi.

Luku 127: Viides ajatus on siitä, miten jumalallisen luonto yhdistyy ihmisluontoon Pojan persoonassa

Tämän jälkeen pohdin sitä, miten jumalallinen luonto yhdistyy meidän vuoksemme ihmisluontoon Jumalan Pojan persoonassa. Oi totinen Jumala, kuka saattaisi riittävästi pohtia tätä? Kuka on niin rohkea, kuka uskaltaa kysyä tai etsiä sitä, ellei hänen hyvyytensä itse olisi tehnyt sitä. Jos Jeesus Kristus oli köyhä ja halveksittu ja meidän tähtemme kidutettu, se ei ole ihme. Se ei voinut häntä estää, koska hänessä oli ylen määrin rakkautta, jolla hän meitä rakasti, koska hänessä oli ihmisyys, jolla hän saattoi tämän tehdä. Mutta sanoa, että jumalallinen luonto otti ihmisluonnon yhdistyessään siihen Pojan persoonassa, kenellä olisi uskallusta esittää niin röyhkeä väite? Tässä on riittävästi pohdittavaa vapautuaksemme itsestämme ikuisesti, jos sallisimme oikeamielisyyden työskennellä meissä. Valitettavasti en ole jättänyt tätä työtä hänelle! Sillä jos olisin sallinut hänen tehdä mielensä mukaan, hän olisi vapauttanut minut sillä hetkellä, jona hän antoi minulle itsestään tämän ajatuksen. Mutta en halunnut, että hän parantaa sellaisen [itseni] menettämisen pelon. Ajatukseni ovat saaneet minut ottamaan monia harha-askeleita; ajattelin löytäväni hänet tekojeni kautta, mutta en siihen kykene, en kykene muuhun kuin menetykseen.

Luku 128: Kuudes ajatus on siitä, miten Jumalan Pojan ihmisyyttä kidutettiin meidän vuoksemme

Tämän jälkeen pohdin, kuinka hän, joka oli Jumala ja ihminen, oli niin häpeällisesti halveksittu maan päällä minun vuokseni ja pohdin suurta kurjuutta, johon hän saattoi itsensä minun vuokseni ja julmaa kuolemaa, jonka hän kärsi minun vuokseni. Nämä kolme tekoa ja ajatusta käsittävät kaikki hänen tekonsa niitä käsittämättä. Oi Tie, Totuus ja Elämä, mitä teistä tulee ajatella? On suurempi asia sytyttää sydämemme teidän rakkauteenne, kun ajattelemme vain yhtä hyvää työtä, jonka olette tehneet meidän vuoksemme, kuin olisi jos koko maailma, taivas ja maa joutuisivat tulen valtaan yhden ruumiin tuhoamiseksi.

Ja sitten mietin puhdasta Totuutta, joka sanoi minulle, etten näe jumalallista Kolmiyhteyttä ennen kuin Sieluni on vailla synnin tahraa, kuten Jeesuksen Kristuksen Sielu, joka pyhitettiin samana hetkenä, kun hänet loi jumalallinen Kolmiyhteys ja hänet liitettiin kuolevaiseen ruumiiseen ja jumalalliseen luontoon Pojan persoonassa. Samana hetkenä, kun Sielu luotiin ja liitettiin näihin kahteen luontoon, hän oli yhtä täydellinen kuin hän on nyt. Toisin ei voinut olla: koska Sielu liitettiin jumalalliseen luontoon, ruumis, joka oli kuolevainen, ei voinut asettaa estettä hänelle.

Sitten mietin, kuka on hän, joka nousee taivaaseen. Ja Totuus sanoi minulle, ettei kukaan nouse sinne paitsi hän, joka on tullut alas sieltä84, se on Itse Jumalan Poika. Tämä tarkoittaa, ettei kukaan voi nousta sinne, paitsi he ainoastaan, jotka ovat Jumalan poikia jumalallisesta armosta. Ja niin Itse Jeesus Kristus sanoi, että veljeni, sisareni ja äitini on se, joka tekee Isäni Jumalan tahdon.85

Luku 129: Seitsemäs ajatus, joka on Serafeista ja siitä, miten he ovat yhdistyneet jumalalliseen tahtoon

Seuraavaksi tarkastelin Serafeja ja kysyin heiltä itseltään, mikä seikka oli niissä töissä, jotka Rakkaus teki heille sen mysteerin kautta, jossa Jeesuksen Kristuksen ihmisyys tuli ruumiilliseksi; ja loiko jumalallinen Kolmiyhteys heidät ; ja tekeekö Kolmiyhteys ikuisesti työtä luodussa luodun hyväksi jumalallisesta hyvyydestään. Mutta Rakkaus sanoi minulle, ettei mikään näistä ollut heidän paitsi yksi ainoa, ja se on koko Kolmiyhteyden jumalallisen tahdon jumalallinen tahtominen. Ja tämä on lempeä ajatus, ja hyödyllinen, joka voi vapauttaa itsestä, jotta lähestyisi sitä olentoa, joka pitäisi olla.

Nyt meillä on seitsemän ajatusta, jotka sopivat heille, jotka ovat harhautuneet. Ensimmäinen on Apostoleista. Toinen Magdaleenasta. Kolmas Johannes Kastajasta. Neljäs Neitsyt Mariasta. Viides siitä, miten jumalallinen luonto yhdistyy ihmisluontoon Pojan persoonassa. Kuudes siitä, miten Ihmisyyttä kidutettiin meidän vuoksemme. Seitsemäs on Serafeista, siitä miten he ovat yhtä jumalallisessa tahdossa.

Luku 130: Tässä Sielu puhuu kolmesta kauniista ajatuksesta ja mietteestä ja siitä miten hän ei ymmärrä jumalallista voimaa, viisautta ja hyvyyttä, mutta hän ymmärtää oman heikkoutensa, tietämättömyytensä ja pahuutensa

Nyt kerron teille, mitä ajattelin sellaisessa äsken mainitussa elämässä, eli harhautuneessa elämässä, silloin kun en tiennyt, miten sietää tai hillitä itseäni. Ensin tutkin itseäni ja sitten tutkin Jumalaa, ja pohdin miten tunsin suuria haluja hänen tähtensä. Ja näistä kolmesta seikasta ylistin ja ilahdutin itseäni enemmän kuin mistään muusta, ja nämä ajatukset antoivat minulle keinot hillitä itseäni ja selviytyä.

Ensinnäkin pohdin ja sanoin: ”Herra Jumala, en tiedä mistä te olette, sillä vain teidän jumalallinen ja ikuista ikuisempi voimanne ymmärtää tämän. Herra, en tiedä mikä te olette, sillä ainoastaan teidän jumalallinen ja ikuista ikuisempi viisautenne tietää tämän. Herra, en tiedä kuka te olette, sillä ainoastaan teidän jumalallinen ja ikuista ikuisempi hyvyytenne ymmärtää tämän.”

Vastaavasti sanoin siten itsestäni: ”En tiedä mistä olen; teidän voimanne ymmärtää tämän. En tiedä mikä olen; teidän viisautenne tietää tämän. En tiedä kuka olen; teidän hyvyytenne ymmärtää tämän.”

Sitten sanoin: ”Herra, en tiedä mistä te olette, sillä en tiedä mitään teidän ikuista ikuisemmasta voimastanne. En tiedä mikä te olette, sillä en tiedä mitään teidän ikuista ikuisemmasta viisaudestanne. En tiedä kuka te olette, sillä en tiedä mitään teidän ikuista ikuisemmasta hyvyydestänne.”

Samoin myös itsestäni: ”Herra, en tiedä mistä olen; sillä en tiedä mitään suuresta heikkoudestani. Herra, en tiedä mikä olen; sillä en tiedä mitään suuresta tietämättömyydestäni. Herra, en tiedä kuka olen; sillä en tiedä mitään suuresta pahuudestani.

Herra, te olette yksi hyvyys, ylitsevuotavasta hyvyydestä, ja kaikki teissä. Ja minä olen pahuus, ylitsevuotavasta pahuudesta, ja kaikki minussa.

Herra te olette, ja siten kaikki tulee täydelliseksi teidän kauttanne, mitään ei tehdä ilman teitä. Ja minä en ole, ja siten kaikki tehdään ilman minua eikä mitään tehdä minun kauttani.

Herra, te olette kaikki voima, kaikki viisaus ja kaikki hyvyys, vailla alkua, vailla määrää, vailla loppua. Ja minä olen kaikki heikkous, kaikki tietämättömyys, ja kaikki pahuus vailla alkua, vailla määrää, ja vailla loppua.

Herra, te olette yksi ainoa Jumala kolmessa persoonassa, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Ja minä olen yksi sielunvihollinen kolmessa kurjuudessa: heikkoudessani, tietämättömyydessäni ja pahuudessani.

Herra, kuinka paljon ymmärrän teidän voimastanne, teidän viisaudestanne, teidän hyvyydestänne? Yhtä paljon kuin ymmärrän heikkoudestani, tietämättömyydestäni ja pahuudestani.

Herra, kuinka paljon ymmärrän heikkoudestani, tietämättömyydestäni ja pahuudestani? Yhtä paljon kuin ymmärrän teidän voimastanne, teidän viisaudestanne, teidän hyvyydestänne. Ja jos voisin ymmärtää toisen näistä kahdesta luonnosta, ymmärtäisin ne molemmat. Sillä jos voisin ymmärtää hyvyytenne, ymmärtäisin pahuuteni; ja jos voisin ymmärtää pahuuteni, ymmärtäisin hyvyytenne: se on sen mittana. Ja koska en ymmärrä mitään pahuudestani, verrattuna siihen mitä se itsessään on, niin en ymmärrä mitään hyvyydestänne, verrattuna siihen mitä se itsessään on. Ja se vähä minkä ymmärrän, Herra, hyvyydestänne, se antaa minulle sen ymmärryksen, mikä minulla on pahuudestani. Ja se vähä, Herra, minkä ymmärrän pahuuttani, se antaa minulle sen ymmärryksen, mikä minulla on hyvyydestänne. Ja silti, totisesti, Herra, tämä on niin vähän, että voisi paremmin sanoa, että tämä ei ole mitään suhteessa siihen mikä pysyy, kuin että tämä olisi jotain verrattuna siihen mikä pysyy. Ja siten te olette kaikki: teidän Totuutenne vahvistaa sen minussa, ja niin minä sen ymmärrän.

Luku 131: Tässä Sielu sanoo, että hän tahtoo vain Jumalan tahtoa

Tämän jälkeen pohdin omassa pahuudessani ja hänen hyvyydessään, mitä voisin tehdä saadakseni rauhan hänen kanssaan. Ja aloin meditoida pohtimalla vertausta tahdon ehdottomasta myöntymisestä, ilman vastinetta. Ja sanoin, että jos olisi mahdollista, etten olisi koskaan ollut olemassa, niin etten olisi tehnyt mitään pahaa hänen tahtoaan vastaan, jos tämä miellyttäisi häntä, se olisi minun iloni.

Sitten sanoin hänelle, että jos olisi mahdollista että hän antaisi minulle yhtä suuren kärsimyksen kuin hän on suuri voimassaan, kostaakseen minulle syntini, jos se häntä miellyttäisi, se olisi minusta miellyttävää.86

Sitten sanoin hänelle, että jos voisi olla niin, että olisin ollut olemassa yhtä kauan kuin hän, ja minussa ei olisi ollut vajavuutta, ja että olisin kärsinyt yhtä paljon köyhyyttä, hyljintää ja tuskaa kuin hänessä on hyvyyttä, viisautta ja voimaa, niin etten olisi koskaan tehnyt mitään pahaa hänen tahtoaan vastaan; jos tämä miellyttäisi häntä, se olisi minun nautintoni.

Tämän jälkeen sanoin vielä, että jos voisin palata tyhjyyteen, niin kuin tulen tyhjyydestä, niin että hän saisi minulta hyvityksensä; jos tämä miellyttäisi häntä, se olisi minun nautintoni.

Sitten sanoin, että jos minussa olisi itsessäni yhtä paljon arvoa kuin hänellä on itsessään, niin että sitä ei voisi ottaa minulta pois eikä vähentää, ellen yksin minä haluaisi sitä, tyhjentäisin sen kaiken häneen ja palaisin pikemmin tyhjyyteen kuin yrittäisin tai haluaisin pitää jotain, mikä ei tullut häneltä. Ja vielä enemmän, jos voisi olla niin, että minulla olisi loputtomasti kaikkea yllä mainittua, en voisi enkä haluaisi tehdä mitään muuta.

Ja vielä sanon, että jos minulla olisi omasta luonnostani se, mikä yllä mainittiin, eli yhtä paljon arvoa kuin hänellä on itsestään, haluaisin ennemmin että kaikki palaisi tyhjyyteen voimatta palata takaisin, kuin että minulla olisi jotain mikä ei ole tullut häneltä87. Ja jos minulla olisi häneltä yhtä paljon tuskia kuin hänessä on voimaa, silti rakastaisin enemmän sellaisia tuskia, jos ne olisivat häneltä, kuin että minulla olisi itsestäni sellainen ikuinen kunnia.

Sitten meditaatiossani sanoin, että ennemmin kuin tekisin mitään, mikä olisi vastoin hänen nautintoaan, mieluummin sallisin että Jeesuksen Kristuksen ihmisyys kärsisi uudelleen kaikki ne tuskat, jotka se on kärsinyt minun tähteni, kuin että mikään mitä teen voisi olla hänestä epämiellyttävää.

Tämän jälkeen sanoin, että jos tietäisin ja jos se olisi totta, että kaiken hänen tyhjästä luomansa, sekä minun että muiden asioiden – se on, kaiken – pitäisi mennä tyhjyyteen, jos en rikkoisi hänen tahtoaan vastaan, kaikki yllä mainittu menköön mieluummin tyhjyyteen, kuin että minä tekisin pahaa tai haluaisin sitä tehdä.

Sitten sanoin, että jos tietäisin että minulla olisi oltava yhtä paljon loputtomia tuskia kuin hänessä on hyvyyttä, vaikka en rikkoisi hänen tahtoaan vastaan, kärsisin ne mieluummin ikuisesti kuin tekisin mitään, minkä tietäisin olevan hänen tahdolleen epämiellyttävää.

Sanoin vielä hänelle, että jos voisi olla niin, että hän voisi ja tahtoisi antaa minulle ikuisesti yhtä paljon hyvyyttä kuin hänessä on arvoa, en rakastaisi sitä muuten kuin hänen vuokseen. Ja jos kadottaisin sellaisen lahjan, ei sillä olisi minulle merkitystä muuten kuin hänen vuokseen. Ja jos hän antaisi sen minulle uudelleen sellaisen menetyksen jälkeen, en ottaisi sitä muuten kuin hänen vuokseen. Ja jos voisi olla, että olisi enemmän hänen mieleensä, että menisin tyhjyyteen, ja että en voisi enää olla olemassa, kuin ottaisin sellaisen lahjan häneltä, minulle olisi mieluisampaa, että jäisin sinne. Ja jos voisi olla, että minulla olisi sama kuin hänellä omasta itsestään, yhtä hyvin kuin se on hänellä, ilman että minulta mitään puuttuisi minun tahtomattani, ja että tietäisin, että häntä miellyttäisi enemmän se, että saisin häneltä yhtä paljon tuskia kuin hänellä on hyvyyttä, minusta olisi mieluisampaa sinne jäädä.

Ja sitten sanoin, että jos tietäisin että Jeesuksen Kristuksen lempeä ihmisyys ja Neitsyt Maria ja koko taivaan hovi eivät voisi hyväksyä, että minulla olisi sellainen ikuinen piina ja että en saisi takaisin olemassaoloa josta olen eronnut, ja Jumala näkisi heissä, jos niin voisi olla, tämän säälin ja tämän tahdon, ja hän sanoisi minulle: ”Jos haluat, palautan sinulle sen, mistä olet eronnut minun tahdostani ja otan sinut sellaisista tuskista, koska ystäväni hovissani sitä tahtovat, mutta jos se ei olisi heidän tahtonsa, en palauttaisi sitä sinulle, ja piinasi olisi ikuinen; mutta heidän rakkautensa tähden palautan sellaisen lahjan sinulle, jos haluat ottaa sen vastaan”, niin kieltäytyisin ikuisesti ja pysyisin piinassani mieluummin kuin ottaisin lahjan, koska en saisi sitä yksin hänen tahdostaan, vaan sen sijaan saisin sen Jeesuksen Kristuksen ihmisyyden ja Neitsyt Marian ja pyhimysten rukousten kautta. Sillä en suvaitsisi sitä, ellen saisi sitä puhtaasta rakkaudesta, joka hänessä on minuun omasta itsestään, hänen puhtaasta hyvyydestään, yksin hänen tahdostaan, joka rakastajalla on rakastettuunsa.

Ja myöhemmin pohdin ajatuksissani, niin kuin hän itse kysyisi minulta, miten käyttäytyisin, jos tietäisin, että häntä miellyttäisi enemmän, jos rakastaisin toista enemmän kuin häntä. Sillä hetkellä mieleni petti minut, enkä tiennyt miten vastata enkä mitä tahtoa enkä mitä kiistää; mutta vastasin että miettisin sitä.

Ja sitten hän kysyi, miten käyttäytyisin, jos voisi olla niin, että hän voisi rakastaa toista enemmän kuin minua. Sillä hetkellä mieleni petti minut, enkä tiennyt mitä vastata, tai tahtoa tai kiistää.

Vielä hän kysyi minulta, mitä tekisin ja miten käyttäytyisin, jos voisi olla, että hän haluaisi jonkun toisen rakastavan minua enemmän kuin hän. Ja jälleen mieleni petti minut, enkä tiennyt mitä vastata, en enempää kuin aikaisemminkaan, mutta silti sanoin miettiväni sitä. Ja niin tein, ja kysyin häneltä itseltään neuvoa. Sanoin hänelle, että nämä kolme asiaa olivat paljon vaikeampia kuin aikaisemmat. Ja sanoin ajatelleeni epätoivoisena, miten voisi käydä niin, että rakastaisin toista enemmän kuin häntä, että hän rakastaisi toista enemmän kuin minua, että toinen voisi rakastaa minua enemmän kuin hän. Silloin menetin tajuntani, sillä en voinut vastata yhteenkään näistä kolmesta kysymyksestä, en kieltää, en kiistää. Kerran toisensa jälkeen hän vaati minulta vastausta. Sillä niin kauan kuin olin levollinen ja rakastin itseäni hänen ”kanssaan”, ei voinut mitenkään tyynnyttää itseäni, en löytää ratkaisua. Ohjakseni olivat tiukalla enkä voinut juosta. Kukaan ei tiedä tätä, ellei häntä ole koeteltu tällä tavoin. Minulla ei siis voinut olla rauhaa, ennen kuin hän saisi vastaukseni. Rakastin itseäni niin paljon hänen ”kanssaan”, että en voinut siksi vastata nopeasti. Ellen olisi rakastanut olemista hänen kanssaan, vastaukseni olisi ollut lyhyt ja nopea. Ja silti hän vaati vastaustani, ellen halunnut menettää sekä itseäni että häntä, minkä tähden sydämeni kärsi suurta tuskaa.

Nyt kerron teille vastaukseni. Sanoin hänelle, että hän haluaa koetella minua kaikissa kysymyksissä. Mitä minä sanon? Varmastikaan en ole koskaan puhunut siitä sanaakaan. Sydän käy aivan yksin tämän taistelun ja se vastaa kuolintuskassa haluavansa erota rakkaudestaan, josta se on elänyt, ja uskoisi, että niin tekemällä sen olisi määrä elää pitempään. Mutta jotta tämä olisi niin, se voisi tahtoa tätä vain tahtomalla oman tahtonsa. Ja niin vastasin ja sanoin hänelle:

Vastaus kolmeen yllä olevaan kysymykseen:

”Herra, jos olisi mahdollista, että yllä mainitut asiat, joita kysymys koskee, olisivat ikuisesti yhtä hyvin tekojen todellisuudessa kuin ne ovat näissä kysymyksissä, sanoisin teille, teistä ja teidän vuoksenne, mitä tahtoisin teidän rakkautenne vuoksi.

Jos minulla olisi se sama, mikä teillä on sen luomisen kautta, jonka olette minulle antanut, että silloin olisin, Herra, teidän veroisenne paitsi tässä kohdassa, että voin vaihtaa tahtoni toiseen – mitä te ette tekisi – koska te haluaisitte ehdottomasti näitä kolmea asiaa, jotka ovat minulle olleet niin vaikeat kestää ja myöntää. Ja tietäisin epäilyksettä, että teidän tahtonne tahtoisi sitä sen vähentämättä teidän jumalallista hyvyyttänne, tahtoisin sitä tahtomatta koskaan mitään enempää. Ja siten, Herra, tahtoni kohtaa loppunsa, kun tämä sanotaan, ja siksi on tahtoni marttyyri ja rakkauteni on marttyyri, olette vienyt ne marttyyrikuolemaan. Niiden ajatteleminen on tuhoisaa. Sydämeni ajatteli aina aikaisemmin elämistä rakkauden mukaan haluamalla hyvää tahtoa. Nyt nämä kaksi asiaa ovat kuolleet minussa, joka olen jättänyt lapsuuteni.”

Luku 132: Miten Oikeudenmukaisuus ja Laupeus ja Rakkaus tulevat Sieluun, kun se on jättänyt lapsuutensa

Silloin tuli näkyviin Vapauden Maa. Siellä Oikeudenmukaisuus tuli luokseni ja kysyi, millaista armeliaisuutta häneltä toivoin. Ja vastasin hänelle, sellaisena kuin olin, etten toivonut häneltä mitään armeliaisuutta enkä miltään, mikä voisi tuskaa minulle tuottaa. Sitten tuli Laupeus, joka kysyi, mitä apua toivoin häneltä. Vastasin heti, sellaisena kuin olin, etten halunnut mitään apua häneltä enkä miltään, mikä hyvää voisi minulle tehdä.

Nyt tuli luokseni, täynnä hyvyyttä, Rakkaus, joka oli niin monesti vienyt minut mieleni ulkopuolelle, ja on lopulta antanut minulle kuoleman: olette kuulleet siitä jotain. Ja hän sanoi minulle:

Rakastettu, mitä haluatte minusta?
Minä sisällän kaiken, mikä oli,
Ja on, ja tulee olemaan,
Minut täyttää kaikki.
Ottakaa minulta kaikki mikä teitä miellyttää:
Jos haluatte minulta kaiken, en kieltäydy.
Sanokaa, rakastettu, mitä haluatte minusta?
Minä olen Rakkaus, joka olen kaikesta täynnä hyvyyttä:
Mitä te haluatte, sitä me haluamme,
Kertokaa meille, rakastettu, yksinkertaisesti tahtonne.

Mutta vastasin heti, että olin pelkkä ei‑mikään. Mitä minä tahtoisin? Pelkällä ei‑millään ei ole koskaan tahtoa, minä en halua mitään. Minussa ei ole mitään Rakkauden hyvyydestä, mitään minussa ei ole siitä kaikesta, mikä on hänestä. Hän on itsestään totisesti täyttynyt. Hän on; mitään ei ole, ellei se ole hänestä; ja siksi sanon, että tähän olen aivan tyytyväinen, se on minulle kylliksi.

Sitten aloin jättää lapsuuteni ja mieleni alkoi tulla vanhaksi, kun tahtoni kuoli ja työni päättyivät ja rakkauteni, joka oli tehnyt minusta kauniin. Sillä ylitsevuotava jumalallinen Rakkaus, joka näyttäytyi minulle jumalallisen Valon välähdyksenä, joka lävisti minut korkeuksista, paljasti yhtäkkiä hänet ja minut, hänet kaikkein korkeimman ja minut niin alhaisen, etten jaksa nousta jaloilleni tai auttaa itseäni. Ja siellä syntyi se, mikä minussa hyvää on.

Jos ette ymmärrä, en voi teitä auttaa. Tämä työ on kuin ihme, josta teille ei voi kertoa mitään, ellei valehtele siitä.

Luku 133: Tässä Sielu sanoo, että yllä olevat pohdinnat ovat harhautuneille, ja hän osoittaa uudelleen, ketkä ovat harhassa ja miten nämä pohdinnat ovat hengen elämässä

[Sielu]: Olette nyt kuulleet joitakin näkökohtia, sanoo tämä Sielu, joita mietin vapauttaakseni itseni ja löytääkseni tien; joita mietin kun olin harhautunut, siis kun olin ahdistunut, sillä kaikki ne ovat harhautuneet, joilla on mielen intohimo. Ja nämä pohtimiset ovat hengen elämässä, rakkauden hellän kiintymyksen kautta, rakkauden joka Sielulla on itseään kohtaan. Mutta hän luulee, että hänellä on tämä rakkaus Jumalaa kohtaan, joka on häntä koetellut, mutta varmasti itseään hän rakastaa, sitä tietämättä ja sitä havaitsematta. Ja heidät johdetaan harhaan, jotka rakastavat hellyydellä, joka heillä on intohimosta, joka ei salli heidän tavoittaa ymmärrystä. Ja siten he pysyvät lapsina lapsen askareissa, ja sellaisiksi he jäävät niin kauan, kuin heillä on mielen intohimo.

Tässä puhuu jumalallinen Rakkaus: Jumalani, sanoo jumalallinen Rakkaus, joka lepää tyhjässä Sielussa, kuinka pitkä on tie ja kuinka suuri matka sellaisesta harhautuneesta elämästä vapaaseen elämään, jota hallitsee ei‑minkään haluaminen. Ja tämä ei‑minkään haluaminen kylvää jumalallisen siemenen, joka on otettu jumalallisen tahdon sisimmästä. Sellainen siemen ei mene koskaan hukkaan, mutta harvat ihmiset ovat valmiit ottamaan vastaan sellaisen siemenen. Olen löytänyt monia, jotka ovat kadonneet hengen intohimoon toteuttaessaan hyveellisiä tekoja hyvän tahdon toivossa, mutta olen löytänyt harvoja jalosyntyisiä harhautuneita. Ja vielä harvempia olen löytänyt, jotka ovat vapaita, jotka elävät vapaata elämää, jotka ovat sellaisia kuin tämä kirja edellyttää, joilla on yksi ainoa tahto, jonka Arvoisa Rakkaus antaa. Sillä Arvoisa Rakkaus antaa yhden ainoan rakkauden ja yhden ainoan tahdon, ja siten tahdostani on tullut yksi ei‑minkään tahtominen. Ja sellainen Rakkaus on häneltä, joka on yksin hienostunut ja on jumalallista työtä. Sellainen Sielu on alaston eikä siksi pelkää, sellaisessa alastomuudessa, että käärme puree häntä. Koska Jumala ei voi lisätä omaa iloaan, samoin ei tämän Sielun ilo voi kasvaa eikä se voi lisääntyä hänen työstään, ellei hän tee sitä omasta työstään. Jos Sielu liikuttuisi omasta työstään, hän olisi olemassa oman itsensä ”tähden”; mutta jos hän on alaston, niin ei voi olla.

Ja koska hänen hyvyytensä ei voi vähetä, tuska ei voi kasvaa Sielussa hänen työstään, ja siten Sielu ei kasva omasta työstään. Mutta jos hän kasvaisi omasta työstään, hän olisi olemassa itsensä ”tähden”; mutta jos hän on alaston, tätä ei voi olla.

Vapaa Sielu: Tämä on totta, sanoo Vapaa Sielu, olen siinä vaiheessa hylättyäni itseni täydellisesti; ihmeet ovat Uskon velallisia, ja sellaiset ihmeet antavat minulle todellista tietoa jumalallisista lahjoista: Usko on tämän aiheuttanut.

Luku 134: Miten Sielu on täydellisessä tilassa, kun kirkosta ei voi tulla esikuvaa hänen elämässään

[Rakkaus]: Sellainen Sielu, sanoo Rakkaus, on olemisen täydellisimmässä tilassa ja hän on lähimpänä Kaukaaläheistä, kun Pyhä Kirkko ei ole enää hänen elämänsä esikuva. Sielu on siten nöyryyden työn alapuolella, ja Köyhyyden työn toisella puolen ja Rakkauden työn yläpuolella. Hän on niin kaukana Hyveiden työstä, että hän ei voi ymmärtää heidän puhettaan. Mutta Hyveiden työt, jotka ovat Sielulle kuuliaisia vastaan sanomatta, on suljettu sellaiseen Sieluun kokonaisuudessaan, ja tämän sulkemisen johdosta Pyhä Kirkko ei tiedä, miten häntä ymmärtää. Pyhä Kirkko ylistää ainoastaan Jumalan pelkoa, sillä Jumalan pyhä pelko on yksi Pyhän Hengen lahjoista ja silti Jumalan pelko tuhoaisi vapauden tilan, jos voisi sinne tunkeutua. Mutta täydellisellä vapaudella ei ole kysymystä "miksi". Sielu on selvinnyt miekaniskusta surmatessaan ruumiin nautinnot, ja tappaessaan mielen halut. Hän on tallonut kaiken rakkautensa jalkojensa alle, eikä häntä kiinnosta hänen oma itsensä sen enempää kuin häntä ei olisi. Hänen suurempi osansa on vapauttanut hänet veloista, jotka hänellä oli Jeesukselle Kristukselle ja siksi88 Hän ei ole hänelle mitään velkaa, oli velka miten suuri tahansa. Suurempi osa näyttäytyy hänelle, koska se vapauttaa hänet vähäisemmästä. Todellakin, suurempi osa tahtoo saada täyden omistusoikeuden ilman mitään välimiestä hänen sisällään. Ja luonnon suuri viisaus, jolla petetyt saavat hallita itseään hengenelämän intohimon kautta taistellessaan itseään vastaan, itsestään, tuhoaa syvyyden petetyistä, koska he eivät kykene ymmärtämään tämän syvyyden alastomuutta, eivätkä uskomaan Jumalan hyvyyttä, joka on jalomielisesti annettu heidän vuokseen. Siksi he pysyvät teoissaan.

Luku 135: Miten heitä petetään, joille riittää, että kiintymyksessä heitä hallitsee elämän henki

Miten paljon erehtyvät ne, jotka jäävät taistelemaan itsensä kanssa ja tyytyvät tähän. Sillä voi luotu tehdä mitä tahansa hyvyyden töitä, se ei ole mitään jumalallisen viisauden rinnalla. Siten jumalallinen hyvyys ei anna hyvyyttään Sielulle tämän johdosta vaan ainoastaan oman hyvyytensä vuoksi. Ja yksi ainoa kohtaaminen tai yksi ainoa tapaaminen ikuista ikuisemman, muinaisen ja aina uuden hyvyyden kanssa on arvokkaampi kuin mikään, mitä luotu voi tehdä, tai edes koko Pyhä Kirkko, sadassa tuhannessa vuodessa. Tämän hyvyyden etäisyys on läheisyyttä tälle Sielulle, koska läheltä, itsessään, Sielu paremmin tietää, mikä on kaukana, ja se tieto saa Sielun olemaan aina liitossa hänen tahtonsa mukaan, minkään Sielulle tapahtuvan muun seikan häiritsemättä. Kaikki on hänelle yhtä, ilman kysymystä "miksi", eikä hän ole mitään tämänkaltaisessa yhteydessä. Siten Sielu ei pysty tekemään enempää Jumalan hyväksi, kuin Jumala hänen hyväkseen. Miksi? Koska hän on ja hän ei ole. Sielu ei säilytä mitään enempää itsestään tyhjyydessä, koska hänelle riittää, että hän on ja hän ei ole. Siten hänet on riisuttu kaikesta, koska hän on vailla olemassaoloa siellä, missä hän oli ennen kuin hän oli. Siten hänellä on Jumalasta se, mikä hänellä on, ja hän on mikä Jumala on sen muodonmuutoksen kautta, jolla rakkaus hänet muuttaa ja vie hänet sinne, missä hän oli, ennen kuin hän virtasi Jumalan Hyvyydestä.

Luku 136: Miten kaikki työ on kielletty tyhjältä Sielulta

Siellä hän ei rukoile, ei enempää kuin ennen kuin hän oli. Hän saa sen, mikä hänellä on, jumalallisesta hyvyydestä, hänen rakkautensa siemenestä jalolta Kaukaaläheiseltä. Tämä ei häiritse häntä, sillä mitä hän eniten rakasti, sitä hän enemmän vihaa. Tämä on tie. Hänellä ei ole suurta, ei keskikokoista, ei pientä osaa hänen rakkaudessaan, siksi hän ei sure mitään, mikä tapahtuu. Hänellä ei ole pohjaa, siksi hänellä ei ole paikkaa; jos hänellä ei ole paikkaa, hänellä ei ole rakkautta. Kaikki puhe, kaikki työ on häneltä kielletty jumaluuden yksinkertaisessa olemassaolossa, kuten on aikaisemmin määrännyt Kristus, Isä Jumalan Poika. Siihen tavoitteeseen pääsee se, jolla ei ole keinoja tehdä hyviä tekoja, eikä sen johdosta myöskään keinoja tehdä pahoja tekoja. Siten Rakkaus antaa Sielulle kaiken, ja vapauttaa hänet lähimmäisten läsnäollessa.

On oikein, sanoo tämä Sielu, että kaikki on minulle alisteista, koska kaikki on tehty minun vuokseni. Siten vastaanotan kaiken omanani, kielloitta. Miksipä en? Olette rakastanut minua, rakastatte ja tulette rakastamaan kaikella voimallanne Isänä; olette rakastanut minua, rakastatte ja tulette rakastamaan kaikella viisaudellanne Veljenä; olette rakastanut minua, rakastatte ja tulette rakastamaan kaikella hyvyydellänne Rakastajana. Ettekä koskaan ole ollut muuta, rakas Isä, rakas Veli, rakas Rakastaja, edes yhtenä hetkenä tai silmänräpäyksenä, etten olisi teidän rakastamanne. Siksi voin totisesti sanoa, että ette rakasta ketään enemmän kuin minua. Sillä yhtä vähän kuin teidän hyvyytenne voi sallia, että teidän ihmisyytenne ja sen synnyttäjä ja enkelit ja pyhimykset eivät saa kunniaa teidän loputtomasta ikuisesta hyvyydestänne yli omien ansioidensa, niin yhtä vähän loputon ikuinen hyvyytenne voisi sallia, että minulla on piinat, jotka ansaitsen. Siksi saan yhtä paljon teidän loputonta armoanne kuin teillä on voimaa yli sen, mitä minä kärsin.

Luku 137: [Kuinka tämä Sielu on tunnustanut uskonsa ja miten hän on hyvin pitänyt sen lain]

Tämä Sielu on tunnustanut uskonsa ja on täyttänyt sen lain. Mikä on se laki? Se on, että hänet on saatettu tyhjäksi tulemisen kautta siihen aikaisempaan olotilaan, jossa Rakkaus on ottanut hänet vastaan. Nyt hän suorittanut koeaikansa ja hän on voittanut taistelut, joissa häntä vastaan käytiin kaikin voimin. Mutta tämä oli tavattoman vaikeaa hänelle. Se ei ole ihme, sillä ei ole ankarampaa taistelua kuin ystäviä vastaan käyty: kuka tahansa, joka heidät surmaa, joutuu käymään miekanterän kautta. Sitten kaikki mielen kyvykkyys on viety häneltä pois, ilman vastinetta, ja hänet parannetaan kaikista heikkouksistaan. Voi, mikä 89sääli on teurastaa ystävät, jotka auttaisivat Sielua voittamaan vihollisensa, ja lopulta hänen on heidät surmattava. Millainen ihme tämä on? Jumala tekee hyvät työnsä niin kuin sopivaksi katsoo, ja niin tämä Sielu ei enää halua olla tässä paikassa. Hänen ajatuksensa, jotka asettivat hänet Jumalan paikalle, ovat olleet ylimieliset, mutta tämä on siksi, että hän oli oman olotilansa ulkopuolella.

Luku 138: Miten Sielu palaa alkuperäiseen olotilaansa

Nyt tämä Sielu on alkuperäisessä olotilassaan, joka on hänen oikea tilansa, ja on siten jättänyt kolme90 ja tehnyt kahdesta Yhden. Mutta mikä on tämä Yksi? Tämä yksi on sitä, että Sielu palautuu yksinkertaiseen Jumaluuteen, joka on ylitsevuotavan nautinnon yksinkertainen Olemus, täysi tieto, vailla tunteita, ajatuksen yläpuolella. Tämä yksinkertainen Olemus tekee rakkaudesta Sielussa kaiken, minkä Sielu tekee, sillä tahdosta on tullut yksinkertainen. Tällä yksinkertaisella tahdolla ei ole hänessä mitään tehtävää, sillä se voitti kahden luonnon välttämättömyyden, jossa tahto annettiin yksinkertaisen olemisen vuoksi. Ja tämä yksinkertainen tahto, joka on jumalallinen tahto, asettaa Sielun jumalalliseen olotilaan. Korkeammalle ei voi kukaan nousta, ei laskeutua syvemmäs, ei olla alastomampi ihminen. Sen joka haluaa ymmärtää tämän, tulee suojautua luonnon ansoilta, sillä yhtä huomaamatta kuin aurinko vetää puoleensa veden vaatteesta, mitä kukaan tarkkailija ei näe, katsoi sitä miten tahansa, samoin pettää Luonto itseään tietämättään, ellei hän ole varuillaan monin tavoin.

Luku 139: Miten Luonto on neuvokas monella tavalla

Jumalani, miten Luonto on neuvokas monella tavalla, vaatimalla hyvyyden hahmossa ja välttämättömyyden valepuvussa sitä, mikä ei ole hänen. Varmastikin, se mitä hän vaatii, voi usein olla vaarallista; sillä näillä juonilla hän usein saa sen, mikä ei ole hänen, muka riisuutumalla vallastaan ja voimastaan, ja hyväntahtoisella käytöksellään. Olen totisesti kokenut tämän suureksi turmiokseni, mutta vielä enemmän suureksi hyödykseni sivuuttamalla sen, mikä minulla oli tehtävää jumaluusopissa, tietämättäni. Ja se jumalaluusoppi ja se toimettomuuteni estivät minua tielläni kotimaahani verhoamalla minut aineella91, ja minun oli omaksuttava nöyryys tunnistaakseni sen, mikä on minun. Siksi menetin sen, mikä oli minun, koska se ei ollut koskaan minun, se mikä minulla oli.

On usein niin, että valtakunnasta ei löydy kahta luotua, joiden mieli olisi yksi. Mutta kun nämä kaksi sattumalta kohtaavat, he avautuvat toinen toisilleen eivätkä voi piiloutua. Jos he haluaisivat niin tehdä, he eivät pystyisi siihen henkiensä tilan ja luonteenlaatunsa johdosta, eivätkä sen elämäntavan johdosta, johon heidät on kutsuttu, halusivat he tai eivät. Sellaisilla ihmisillä on suuri tarve olla varuillaan, elleivät he ole saavuttaneet vapauden korkeinta huippua tai täyttymystä.

Ja siksi sanon teille lopuksi, koska Jumala on antanut teille korkeimman luomuksen ja loistavan valon ja ainutlaatuisen rakkauden, olkaa hedelmälliset ja lisätkää tätä luomusta vailla heikkoutta, sillä hänen kaksi silmäänsä katsovat teitä aina. Ja siten pohtikaa ja miettikää, että tämä näkeminen tekee Sielusta yksinkertaisen.

Deo gratias.

EXPLICIT
Hänen vuokseen joka on kirjoittanut tämän kirjan,
Sydämen hyvyydestä, pyydän teitä
Että Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä
rukoilette ja Neitsyt Mariaa
Että tämän elämän jälkeen
Enkelten seurassa
Hän saisi kiitoksen ja ylistyksen.
Aamen.

Luku 140: [Hyväksyminen]92

Minut on Luoja luonut, ja minun kauttani Luoja teki tämän kirjan Itsestään niille, joita en tunne enkä halua tuntea, koska minun ei tulisi haluta sitä. Minulle on kylliksi, jos se on jumalallisen viisauden salaista tietoa ja toivoa. Tervehdin heitä rakkaudesta armeliaaseen rauhaan korkeimmassa Kolmiyhteydessä, joka pitää heitä opastuksen arvoisina, julistamalla heissä heidän elämänsä todistusta, kuten ovat muistiin merkinnyt hengenmiehet, jotka ovat kuulleet tämän kirjan.

Ensimmäinen heistä oli Vähäisempi Veli, jonka maine, elämä ja pyhyys olivat suuret ja jota kutsuttiin Veli Johannekseksi. Tämä mies sanoi kirjasta: ”Me ylistämme teitä näiden rakkauden sanojen kautta; ottakaa ne siis vastaan hienostuneella rakkaudella, koska rakkaus kutsuu teitä Jumalan ja hänen vapaiden palvelijoidensa kunniaan ja niiden hyödyksi, jotka eivät ole vielä tällaisia, jotka kuitenkin, jos se miellyttää Jumalaa, tulevat tällaisiksi.” Tuo Veli sanoi, että tämä kirja oli totisesti Pyhän Hengen tekemä, ja jos maailman koko papisto kuulisi siitä vain sen, mitä he ymmärtäisivät, he eivät osaisi kumota sitä millään tavalla. Ja hän pyysi, että sitä varjeltaisiin huolella Jumalan tähden ja että harvat näkisivät sen. Ja hän sanoi, että se oli niin ylevä, ettei hän itse ymmärtänyt sitä.

Myöhemmin sisterssiläismunkki nimeltään Dom Franco Villersin luostarista näki ja luki sen. Hän sanoi, että hän on todistanut evankeliumien kautta, että tämä kirja puhuu totuuden.

Sittemmin, muuan teologian maisteri, nimeltään Godefridus Fontaineslainen luki sen. Hän ei sanonut mitään kirjaa vastaan, kuten eivät muutkaan. Mutta hän toki neuvoi, ettei moni näkisi sitä, koska, kuten hän sanoi, he saattaisivat luopua elämästä, johon heidät oli kutsuttu tavoitellessaan sitä, mitä eivät koskaan saavuttaisi. Ja tässä he voisivat joutua harhaan, koska, kuten hän sanoi, kirjan on tehnyt niin vahva ja kiihkeä henki, että harva osoittautuu sen kaltaiseksi tai ei kukaan. Yhtä kaikki, hän sanoi, Sielu ei voi tavoittaa jumalallista elämää tai jumalallista tottumusta, ennen kuin tavoittaa sen tottumuksen, jota tämä kirja kuvaa. Kaikki muut tavat ovat ala-arvoisia tähän verrattuna, sanoi tämä maisteri, ne ovat ihmisen tapoja; vain tämä on jumalallinen tapa eikä mikään muu kuin tämä.

Tämä hyväksyminen on tehty lukijan mielenrauhan vuoksi, ja myös teidän mielenrauhanne vuoksi kerromme tästä teille, jotta tämä siemen tuottaisi hedelmää satakertaisesti niille, jotka tahtovat kuulla ja ovat arvolliset. Aamen.

 
 
 
 
 
 
-------------------------------------------------------------------------------

Huomautuksia

1 Vita activa ja vita contemplativa (raamatulliset symbolit Martta ja Maria). Vita activa korostaa lähimmäisen palvelemista ja hyveissä edistymistä, saarnaamista ja opettamista. Vita contemplativa on pohdiskelevaa, toiminnasta luopuvaa, Jumalan läsnäolon kokemiseen pyrkivää elämää. (Gnädinger, Anm. 1; Babinsky, note 7)
2 Ransk. sana: adnientie ja sen eri kirjoitustavat. Olen kääntänyt sen sanalla tyhjä ja sen johdannaisilla. Joissakin teksteissä käytetään termiä annihilaatio, mutta esim. Ristolainen ja Saarinen puhuvat tyhjyydestä.
3 Taustalla on tunnettu kertomus Aleksanteri Suuresta ja Nuubian kuningattaresta Candacesta. Aihe oli suosittu keskiajan hovirakkauskirjallisuudessa.
4 Porete käyttää kahta sanaa: Amour ja Charité, jotka voi molemmat suomentaa sanalla rakkaus. Charité (lat. caritas, kreik. agape) on yksi ns. teologisista hyveistä, Jumalan rakkautta ihmiseen ja ihmisen rakkautta Jumalaan ja lähimmäisiinsä. Olen sen monesti suomentanut sanalla ”rakkaus”, paikoin taas ”lähimmäisenrakkaus”, kun on ollut tarvetta erottaa termit toisistaan. Amour on toisinaan miehen ja naisen välinen suhde (eros). Mutta luvussa 21 Rakkaus sanoo: ”Olen Jumala, sillä Rakkaus on Jumala ja Jumala on rakkaus”
5 Matt. 19: 21
6 Porete käyttää kirjassaan Pseudo‑Dionysios Areopagitan enkelihierarkiaa, ja puhuu erityisesti kahdesta enkeliryhmästä: serafeista ja valloista. Serafit ovat ylimpiä enkeleitä, ja heillä on suora yhteys Jumalaan. Vallat tunnetaan myös nimellä Hyveet. Niiden tehtävä on taivutella sielu voimaan ja hyveeseen. Hyveet-sana vaihtelee tässä kirjassa enkelimerkityksensä ja sielun hyveiden välillä.
7 Ritarillisuus: courtoisie on ... ritariuden eettinen ja sosiaalinen ideaali, hyvien tapojen koodi ja herrasmiesten opas. Courtoisie vaatii rakastamaan hienostuneesti, säilyttämään kohtuuden sekä olemaan lojaali nuoruuden ja anteliaisuuden ohjenuorille (Salo, s. 29)
Käännöksiä: ritarillisuus, jalomielisyys, jalosukuisuus, kohteliaisuus, hienostuneisuus, hienotapaisuus.
8 Termi ei‑mikään (rien, nient) on teoksessa kahdessa merkityksessä. Useimmiten se viittaa sielun tilaan viidennessä vaiheessa, jolloin sielu on suuressa nöyryydessä vailla omaa tahtoa ja vain Jumalan tahto hänessä. Ei‑mikään viittaa sielun olemassaoloon ennen luomistaan.
Toisessa merkityksessä se on jotain vähemmän kuin Jumala, joka on tosi olevainen eikä sielun luotu olemus ole mitään sen rinnalla. (Babinsky, introduction, s. 37–38)
9 Dange[u]r: Pouvoir de la femme aimée sur l'amant (Rakastetun naisen valta rakastajaan)
10 1. Piet. 4: 18
11 Fine Amour: keskiaikaisen hovirunouden keskeinen termi. Ylhäinen nainen on naimissa arvovaltaisen puolison kanssa, ja (nuori) ritari rakastaa naista kuuliaisena ja uskollisena. Nainen on suhteen valtias ja ritari on alamainen. Toisella tasolla Fine Amour on ilmaus naisessa ruumillistuneen jalon ihanteen palvelemisesta. Vain hyvin hieno sielu voi tuntea sellaista rakkautta; vain hengessään ylhäinen nainen on kyllin arvokas kohde.
Käännöksinä: Hienostunut rakkaus, jalo rakkaus, ylevä rakkaus, hovirakkaus, ritarirakkaus, täydellinen rakkaus.
Poretelle tämä on jumalallista, täydellistä rakkautta. (Babinsky, note 6).
12 Affection: a) kirjallinen merkitys: mielen tai ruumiin tila, tunne (vastakohtana järjelle), b) myönteinen: lämmin tunne, kiintymys (Room 1: 31: rakkaus), hellyys, c) kielteinen merkitys: himo.
13 Suurempi osa, pienempi osa (le plus, le moins): keskeisiä käsitteitä. Jumala on loputtomasti enemmän kuin mitä hän jakaa ihmisten kanssa, siksi ihmisen tulee tyytyä ”vähäisempään” osaan, jonka Jumala jakaa maailman kanssa ja hyväksyä että ”suurempi” osa on ihmisen ajatuksen ja ymmärryksen ulottumattomissa. (Robinson, s. 52)
Vähäisempi osa on omahyväinen egomme, suurempi osa Jumalan olemus. (Dufrasne, s. 215)
14 Pieni Pyhä Kirkko (Saincte Eglise la Petite, jota johtaa välikätenä toimiva papisto ja jota kannattelevat sakramentit, messut, saarnat, paastot ja rukoukset ja pyhien kirjoitusten tulkinnat.
Suurta Pyhää Kirkkoa ohjaavat tyhjät sielut, tai vapaat sielut, ja se on todellinen kirkko maailmassa.
(Catherine Innes-Parker, Naoë Kukita Yoshikawa: Anchoritism in the Middle Ages: Texts and Traditions. University of Wales Press, 2013.)
15 Sellaiset: celles qui telles sont. Nämä: celles qui ce sont.
16 1. Joh. 4: 16
17 Hes. 17: 3
18 Serafit, Jumalan rakkauden enkelit, kuljettavat Poreten mukaan vapaat sielut Jumalan kirkkauteen. (Gnädinger, Anm. 53)
19 Kursivoitu osuus puuttuu vanhasta ranskankielisestä tekstissä, mutta on latinankielisessä käännöksessä. (Babinsky, note 22)
20 Vrt. Mark. 12: 41–44, Luuk. 21: 1–4
21 Viittaus: Matteus 6:22, Luukas 11:34
22 Hakasuluissa oleva teksti on lisätty Babinskyn käännöksestä.
23 Vrt. 2. Kor 12:1-4
24 Viittaus kuningatar Esteriin, kuningas Ahasveruksen juutalaiseen puolisoon. Vrt. Kreikkalainen Esterin kirja 15: 1–15 (Babinsky, note 34)
25 Helmi on vanhalla ranskalla marguerite, ehkä viittaus tämän kirjan kirjoittajaan, ks. myös Matt. 13: 45–46.(Babinsky, note 35)
26 Matteus 8: 22
27 Huot de Longchamp keksii tälle kielikuvalle vain yhden merkityksen, ”plaine” (tasanko) on heraldiikassa kilven pienennetty tyviö? (champagne) (Longchamp, note 53: 1). Mystiikan topografiassa tasanko on syvyyden ja vuorenhuipun välillä (Gnädinger, Anm. 108)
28 Vuori on paikka, jossa kohdataan Jumala. (Gnädinger, Anm. 111)
29 Viittaus liittyy hovitraditioon, missä olla yksisilmäinen (borgné) on olla ruma siinä määrin, ettei kykene todelliseen rakkauteen. Margueriten kuvastossa yksisilmäisyys on kyvyttömyyttä ymmärtää mitä jumalallinen Rakkaus antaa todella viisaille, tässä tapauksessa harhautuneille Sieluille. (Babinsky, note 37)
30 Porete käyttää sanaa bougre, joka alunperin oli Bulgariasta syntyisin oleva manikealainen liike, joka vaikutti kataareihin ja albigensseihin. Myöhemmin sana tuli tarkoittamaan kaikkia ”Vapaan hengen” (Libre Esprit) liikkeen jäseniä. (Longchamp, note 56: 1)
31 Ranskalainen sana: marris, jota on käännetty eri tavoin. Babinsky: surulliset (sad), Hagman: turhautuneet, tai surulliset, Longchamp: égaré (heikkomielinen, poissa tolaltaan, harhaan johdettu), Gnädinger: verirrt (eksynyt). Olen käyttänyt sanaa harhautunut.
32 Vrt. Apost.t. 9:3, 2. Kor. 12: 1-4
33 Uskonnollisissa naisyhteisöissä valvojaa ja johtajaa kutsuttiin usein äidiksi. (Gnädinger, Anm. 121)
34 Kaukaaläheinen (Loingprés): käännöksinä "kaukaalähellä" (Ferrand); lähietäinen (Hagman); kaukoläheisyys (Saarinen). Farnearness (Babinski), der Fernnahe (Gnädinger)
Käsitys Jumalasta on samalla kaukaisena ja läheisenä esiintyy jo Augustinuksella. Porete on liittänyt tämän puhetavan hovitradition ja minnelyriikan käsitteeseen Fernliebe.
35 Ranskaksi: abbit, jonka Babinsky kääntää dream - uni, haave. Voisi olla myös habit – (liturginen) vaatetus, tai habitus – olemus tai habitation – asuinpaikka. Latinalaisessa tekstissä abyssus – syvyys, rotko, kuilu. (Babinsky, note 42)
36 Kunnian vaatetus. Tässä tarkoitetaan valon vaatetta, armonvaatetta, joka keskiajan teologisessa kirjallisuudessa luonnehtii jälleensaavutettua synnittömyyttä. Myös kappaleessa 65 on sielu pukeutunut jumalalliseen elämään. (Gnädinger, Anm. 132)
37 Rans. erres. Hovitapoihin liittyvä termi. Rakastaja lähettää rakastetulleen lahjoja jonkun henkilön välityksellä. Tässä tapauksessa Kaukaaläheinen on välittäjä ja antaa kolminaisuuden kuvalta lahjan sielulle, ja sielu saa yhteyden kolminaisuuteen. (Babinsky, note 43)
38 Hostel: kuninkaallisille matkojen aikana varattu levähdyspaikka. Palvelijat olivat ulkopuolella vartijoina. (Babinsky, note 45)
39 Begiiniyhteisössä elanto oli tapana ansaita omalla työllä, ja tämä käsitys toimeentulon mahdollisuudesta ilman työtä oli poikkeuksellinen (Gnädinger, Anm. 139)
40 1. Kor. 15: 10
41 Tämä on ainoa kohta, jossa Marguerite käyttää sanaa "mustasukkainen" kuvaamaan Jumalaa. Termillä on hovielämään liittyvä lisämerkitys, joka täydentää etäisen ja täydellisen rakkauden käsitettä. (Babinsky, note 52)
42 Raamatun kolme henkilöä: syntinen nainen, joka voiteli Jeesuksen kalliilla hajuvoiteella (Luuk 7: 37-), Maria Magdaleena, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos (Luuk. 8: 2) ja betanialainen Maria, Martan sisar (Luuk. 10: 39, Joh. 11) olivat keskiaikaisten oppineiden mukaan yksi ja sama henkilö.
43 Mark. 14: 51–52; Matt. 26: 56
44 Jumalan lahjat ovat Jumala, siksi ihminen ei voi niitä sanoin kuvata tai järjellä ymmärtää kuten ei Jumalaakaan. Armon lahjojen vastaanottaminen on Jumalan vastaanottamista. Tämä on tärkeää Poreten ymmärrykselle unionista. (Babinsky, note 62)
45 Ransk. teksti: reprendre (soimata, syyttää, moittia), latinankielinen: purgare (puhdistaa) (Babinsky, note 65))
46 Tämä on muunnos perinteellisestä union kuvasta, auringonvalo ilmassa. (Babinsky, note 67)
47 Vrt. Gal. 2: 20
48 Ransk. chant ja déchant . Oikeasta käännöksestä minulla ei ole aavistustakaan.
49 Korkea veisu 3: 4
50 Tässä viitataan legendaan, jonka mukaan Maria Magdaleena vietti ennen kuolemaansa 30 vuotta erakkona erämaassa Ranskassa.
51 Sanaleikki: marrie: surullinen; marir: eksyä tieltä, harhautua; marie: naimisissa oleva; Maria:: Maria
52 Joh. 14: 12
53 Vrt. Ilm. 3:7 ja 5:2–3
54 Matt. 18:3–4
55 Sananlaskut 24: 16.
56 Kymmenes piiri (hierarkia) muodostuu niistä ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet ikuisen autuuden. Nämä täydelliset ihmissielut korvaavat aikaisemman kymmenennen enkelikuoron, joka Luciferin kanssa uppiniskaisena irtautui Jumalasta. (Gnädinger, Anm. 216)
57 Ransk. debonnaireté, hovitermi, joka viittaa luonteen lempeyteen.
58 Ransk. engin: Keskiajan teksteissä termillä on useita merkityksiä ja se viittaa erikoisesti ihmisen kykyyn muokata ympäristöään omaksi hyödykseen. (Babinsky, note 96)
59 Porete erottaa toisistaan hienon jumalallisen Rakkauden (Fine Amour) ja himon ja halun täyttämän rakkauden. (Babinsky, note 98)
60 Joh. 14: 12
61 Kursivoitu osuus on latinankielisessä versiossa, puuttuu ranskankielisestä. (Babinski, note 104)
62 Ransk. conjunction: unio, mystinen yhteys Jumalaan
63 Tämä ”se” voi olla Pyhä Henki, Pyhän hengen hyvyys, tai tahto.
64 Vrt. Room. 7: 14-25
65 Kursivoitu osuus on latinankielisessä versiossa, puuttuu ranskankielisestä. (Babinski, note 110)
66 Keskiaikaisen käsityksen mukaan jokin, mikä nähdään, muuttuu silmässä siksi mikä se on, ja siten näkemisessä jotain silmässä kuolee. (Babinsky, note 111)
67 Tämä petollinen rakkaus on himokas rakkaus, jonka Marguerite erottaa Hienostuneesta Rakkaudesta tai Jumalallisesta Rakkaudesta (Babinsky, note 114).
68 Kursivoitu osa puuttuu ranskankielisestä, on latinankielisessä versiossa. Voidaan puhua tahdon kahdesta tilasta sielussa, positiivisesta (vouloir divine, jumalallinen tahto) ja negatiivisesta (vouloir propre, oma tahto), eikä jälkimmäistä pidä yhdistää edelliseen, josta se on perimmältään lähtöisin. ((Longchamp, note 118:6)
69 Sielu on tämän kohdan mukaan palauttanut sattumanvaraisen, vain lainatun, epätodellisen olemisen niin täydellisesti Jumalalle ja ”menettänyt” sen, ettei voi enää nähdä itseään Jumalan olemisessa. Hän näkee itsensä – uskaliaassa peili-metaforassa – ”Jumalana Jumalassa”. (Gnädinger, Anm. 248)
70 Viitannee tyhjän sielun tilaan kuudennella tasolla (Babinsky, note 117)
71 Varmaankin kolme henkisen elämän vaihetta: kadotettu, eksynyt, vapaa, jotka vastaavat kolmea kuolemaa (luku 54) (Longchamp, note 119:2)
72 1. Kor. 3: 1– 2
73 Joh. 16:7
74 Poreten tekstissä: ”le Saint Esperit”. Ransk. raamatussa (Louis Segond, 1910): ”Le consolateur”, suomenkielisessä (1933/38 ja 1992): ”puolustaja”.
75 Pyhän hengen seitsemän lahjaa: Jes. 11: 1–2
76 Joh. 20: 11– 13
77 Legendan mukaan Maria Magdaleenalla oli myöhemmin vaiherikas elämä. Yhdessä sisarensa Martan ja veljensä Lasaruksen kanssa hän oli matkustanut Etelä-Ranskaan, jossa pyhiinvaellusmatkalle lähtenyt ”maan ruhtinas” oli luovuttanut hänelle siksi ajaksi maatilansa. Porete ilmeisesti viittaa tähän legendaan Maria Magdaleenasta maanviljelijänä. (Gnädinger, Anm. 257)
78 Vrt. Mark. 4:28
79 Synti: tässä: coulpe de deffaulte
80 Tarkoittanee seitsemää demonia, jotka Maria Magdaleenasta oli otettu pois, vrt. Luuk. 8: 2 (Babinsky, note 127)
81 Tämän voi ymmärtää niin, että hyviä töitä täytyy ylipäätään tehdä vain syntien johdosta. Siksi ei hyvä työ ole absoluuttisesti hyvä. (Gnädinger, Anm.. 261)
82 Vrt. Luuk: 1
83 Meulequin oli pään peittävä liina, 1200- ja 1300-luvuilla yleinen vaatekappale Alankomaissa, ja erityisesti Poreten asuinpaikan Hainaut'n seudulla. Sanaa ei tunnettu muualla. Begiinien oli taiteltava tämä liina melko tarkkojen sääntöjen mukaan. (Kocher)
84 Vrt. Joh. 3: 13
85 Matt. 12: 50; Mark 3: 35
86 Kursivoitu kappale on latinankielisestä käännöksestä (Babinsky, note 138)
87 Kursivoitu teksti on poimittu keskienglannin käännöksestä. (Babinsky, note 139)
88 Jatkon kursivoitu teksti on poimittu latinalaisesta käännöksestä, koska se puuttuu ranskalaisesta. Lukujen otsikot ovat kuitenkin vanhaa ranskaa olevasta sisällysluettelosta. Käännös perustuu Babinskyn tulkintaan. (Babinsky, note 141)
89 Tästä alkaa taas ranskankielinen teksti.
90 Viitannee kolmeen kuolemaan, jotka tarvitaan henkisen täydellisyyden saavuttamiseksi.
91 Tässä luultavasti viitataan ihmisen kätkeytymiseen Jumalalta paratiisissa, minkä jälkeen Jumala teki heille puvut nahasta (1. Moos. 3: 8-11 ja 21) (Babinsky, note 152)
92 Tämä hyväksyminen on säilynyt latinankielisessä versiossa, puuttuu ranskankielisestä. (Babinsky, note 153)

Lähteitä

Käännös perustuu lähinnä kahteen teokseen:

[Guarnieri]: Le mirouer des simples ames / Marguerite Porete; édité par Romana Guarnieri. Brepols 1986. (Corpvs christianorvm. Continuatio Mediaeualis, LXIX)

[Babinsky]: Marguerite Porete, The Mirror of Simple Souls, Translated and introduced by Ellen L. Babinsky, Mahwah, Paulist Press, 1993.

Lisäksi on käytetty hyväksi teoksia:

[Gnädinger]: Marguerite Porete : der Spiegel der einfachen Seelen: Mystik der Freiheit. Hrsg. und übersetzt von Louise Gnädinger. Kevelaer, topos plus, 2010. ISBN 978-3-8367-0719-0.

[Longchamp]: Marguerite Porete. Le miroir des âmes simples et anéanties et qui seulement demeurent en vouloir et désir d'Amour. Introduction, traduction et notes Max Huot de Longchamp. Paris: Albin Michel, 1984. <https://fr.scribd.com/doc/57127595/Le-miroir-des-ames-simples-et-aneanties>

Muita käytettyjä lähteitä

[Dufrasne]: Dieudonné Dufrasne. Libres et folles d'Amour : les béguines du moyen âge. Bierges, Éditions Thomas Mols, 2007, s. 215. <https://books.google.fi/books?isbn=2930480025>

[Ferrand]: Ferrand, Tarja. Marguerite Poreten käsitys yksinkertaisesta sielusta. Helsinki : Helsingin yliopisto, 2009. Tutkielma : Helsingin yliopisto. Teologinen tiedekunta, Dogmatiikka.

[Hagman]: Mia Hagman: Marguerite Porete, Jumalan tyttäreksi syntynyt: tahdon annihilaatio tienä Jumala-yhtymykseen. Helsingin yliopisto, 2012. Dogmatiikan pro gradu-tutkielma.

Mia Hagman: Marguerite Porete, Jumalan tyttäreksi syntynyt : tahdon annihilaatio tienä Jumala-yhtymykseen. Teologinen aikakauskirja 119 (2014) : 2 s. 100-112.

[Kocher]: Kocher, Zan: The Virgin Mary and the Perfect Meulequin: Translating a Textile Analogy in Marguerite Porete's Mirror of Simple Souls. Philological Quarterly 90, 1 (2011). <http://www.readperiodicals.com/201101/2606416631.html>

[Ristolainen]: Porete ja begiinien tuomio / Piialiina Ristolainen. Helsingin yliopisto, 2008. Pro gradu -tutkielma, Teologinen tiedekunta, Yleinen kirkkohistoria.

[Robinson]. Joanne Maguire Robinson: Nobility and Annihilation in Marguerite Porete’s Mirror of Simple Souls. State University of New York, 2001. ISBN 0-7914-4967-X.

[Saarinen]: Harhaoppeja kansankielellä : Marguerite Poreten ja Mestari Eckhartin suhteesta toistensa ajatteluun ja kirkon opilliseen linjaan 1300-luvun alussa / Virve Saarinen. Helsingin yliopisto, 2012. Pro gradu -tutkielma, Teologinen tiedekunta, Yleinen kirkkohistoria.

[Salo]: Sanna-Maria Salo: ”Olen, siis ajattelen” – Naistrubaduurien kulttuuri 1100–1200-lukujen eteläranskalaisen yhteiskunnan valossa. Jyväskylän yliopisto, 2009. (Pro Gradu -tutkielma). http://docplayer.fi/9865718-Olen-siis-ajattelen-naistrubaduurien-kulttuuri-1100-1200-lukujen-etelaranskalaisen-yhteiskunnan-valossa.html

Versioita

16.6.2016: Korjattu (varsinkin) alkupuolen virheitä. Joitakin sananvalintaan liittyviä muutoksia.